Miten mä eilen kirjotinkaan.."Haluan nyh vähän kertoa omista ajatuksistani ja tuntemuksistani kyseisestä asiasta. Itsehän tässä vielä elän ja hengitän, ja ilmeisestikin vaikutan päällepäin oikein hyvinvoivalta ja terveen itsetunnon omaavalta yksilöltä, vaan pinnan alla on toisin. Ei ehkä aina, mutta välillä. Hetkittäin se haukuttu ja tönittykin koululais-Satu nostaa päätään." Joo. Tää lausahdus nyt siitä johtuen, että vaikka mustakaan ei ehkä päällepäin uskois, niin välillä oon todella, todella epävarma itsestäni. Johtuen ympäröivistä tekijöistä.
Viimeks viime viikolla ko kävin kaupassa oli kaupan ovilla pieni ryhmä jotain amis-poikia. Kävelin siitä ohi, ja hetken päästä kuulin naureskelua ja hörähtelyä. Huomasin kyl et heil oli kännykät kädessä ja oletan että jollekin sieltä löytyneelle jutulle naureskelivat, mutta se sellainen tietynlainen naureskeluääni on vaan iskeytynyt syvälle alitajuntaan tarkoittamaan jotain ei-niin-mukavaa. Heti tuli tunne että "mitäs mulla oikeen on päällä, miltä näytän, onko jotain ylimäärästä jossain, jne" Siis oletus että mussa on jotain vikana ja nauru johtuis meikäläisestä. Jännää, eikö? Satu 28-wee menee melkein paniikkiin amisten hörähtelystä. Tuleepa näitä hetkiä joskus esimerkiks koulussakin, ja silloin ensireaktion jälkeen miettii et "näytinköhä mä kuinka säikähtäneeltä"..hölmöä, hölmöä. Ja kaikki tämä tällainen alkureagointi on jäänyt siitä, että on haukuttu ja nimitelty milloin mistäkin syystä. Vaatteista, vartalosta, laseista, hiuksista..varmaan ihan kaikesta mahdollisesta, mistä vaan voi.
Seuraava ajatus oli kyllä "entäs sitten, naurakoot, mä oon mä ja hyvä olenkin". Että mun ei todellakaan tarvii välittää siitä mitä melkein mua puolta nuoremmat meikästä aattelee. Tai no olispa ne olleet minkä ikäsiä tahansa, mun ei tarvii välittää siitä. Enkä mä yleensä välitäkään, mut joskus tulee näitä heikkoja hetkiä. Tai no ei heikkoja hetkiä, vaan inhimillisiä hetkiä. Ei aina voi olla supervahva ja kestävä. Sitä paitsi, on vahvuutta osata tunnistaa ja tunnustaa heikot kohtansa.
On kyllä yks asia, mistä joskus männävuosina otin itteeni useamman kerran ja joskus vänkäsin oikein kunnollakin. Se, että ventovieraat rupeaa väittelee mun kanssa mun seksuaalisesta suuntautumisesta. Joo, siitä 15-kesäsestä asti mua on sanottu milloin lesboks, milloin transsukupuoliseksi. Vähä seurasta ja habituksesta riippuen. Mutta ei, en oo näistä kumpaakaan. Enkä sano että "vaikka näyttäisinkin siltä", koska ulkoisen olemuksen perusteella ei pitäis luokitella ketään. Tosin, nää kenen kanssa oon asiasta eniten vääntäny on ollukin keski-ikäsiä miehiä..ilmeisesti on alkanu ottaa pattiin etten ookaan lämmenny heijän jutuilleen, ja sitten tottakai onkin automaattisesti tyttöihin päin kallellaan. Hek. Nyh ei kyl hetkeen asiasta mitään kuullu, mutta toisaalta..musta on hetkittäin kiva hämmentääkin ihmisiä, joten enhän mä tiedä mitä tuntemattomat luulee mun olevan.
Vuonna 2008 (IRC-galleriasta löytyneen muistiinpanon mukaan) oon tehny Transtukipisteen "Testaa sukupuolesi-testin", jonka tulos sanoi silloin seuraavaa: "Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali, SINÄ OLET ANDROGYYNI.
Kuvauksesi:
Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella.
Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta.
Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.
Naisellisuuspisteesi: 4
Miehekkyyspisteesi: 8"
..tätä termiä käytinkin aika pitkään itsestäni. Nykyään tykkään käyttää termiä "genderfluid", Setan termejä käyttäen "muunsukupuolisuus" tai "sukupuolijoustava". Aikalailla samaa tarkottava, mitä tuo ylläoleva kuvauskin. Ja näähän ei mitenkään määrittele sitä minkä sortin seksuaalista vetovoimaa tunnen ja ketä kohtaan, vaan nää kertoo siitä miten itseni koen ja miten haluan olla. Oispa tällaiset termit olleet tutut jo nuorempana, ois ehkä voinu oleminen olla helpompaa. Mene ja tiedä.
Mutta tosiaan, omasta suuntautumisesta on saanu joskus vääntää..useimmiten siis baareissa, humalaisten kanssa. Joo, turhaahan se mutta minkäs teet. Aasinsilta tästä siihen, että joinain vuosina meni aika lujaa (ei siitä sen enempää, että kuinka lujaa)..jälkikäteen saanu kuulla että yks jos sun toinen ystävä-kaveri-tuttu ollu vähä jopa huolissaankin silloin. Eipä sitä ihe sillon niin osannu aatellu, muuta ko nyh jälkikäteen että mistä on voinu johtua. Nyh ko asiaa aattelen, tunnen joskus jopa pahoinvointia siitä, millanen oon ollut..mutta menneille ei mitään mahda, joten mitä sitä turhia märehtimään. Jonkun mielestä tää nyh saattaa olla niin kliseinen selitys ko olla ja voi, mutta uskon että osittain ainakin paikkansa pitävä minunkin kohdalla. Tarkoitan siis hyväksynnän hakemista, hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Siitä että kelpaa _edes_ jollekin. Niin-väärä-tapa-ajatella.
Luinkin tässä pari päivää sitten yhtä lehteä, jossa luki seuraavaa: "Ruoka, vaatteet, laukut, alkoholi, huumeet, shoppailu, vaihtuvat miessuhteet tai kauneusleikkaukset voivat olla aikuisen (tyttären) yrityksiä paikata tunnetta oman ruumiinsa kelpaamattomuudesta." Ihan tuli sellanen olo että "niin, mitkäs kaikki noista onkaan joskus esiintyny omassa elämässä". Vaikka mulla lähtökohtasesti on ollu ihan hyvät eväät elämään, mutta kaikkien asioiden summa on silti saattanut olla joskus liikaa..enkä ole tosiaan aina osannut arvostaa itseäni sillä lailla, miten nyt arvostan.
Ja vaikka mun ei tarvitse enää ajatella sitäkään ettenkö kelpais kellekään, -tiedän että kelpaan-, niin monen kohdalla asia on varmasti toisin. Miettikää asioita. Miettikää mitä toisillenne sanotte. Olkaa ihmisiä ihmiselle. Aina. Ja sinä. Sinä kelpaat kelle vaan. (Ja minä. Minä jatkan taas lähipäivinä, koska en vieläkään saanut kaikkea sanottua ilman, että teksti venyis aivan tuhottoman pitkäksi. Vähän kerrallaan ja useammin, niin pysyis aktiivisempanakin.)