tag:blogger.com,1999:blog-19560327172612042172024-03-06T07:41:51.671+02:00Kovaa ja kaunista..Unknownnoreply@blogger.comBlogger25125tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-73733715518112631642019-10-19T16:42:00.001+03:002019-10-19T16:42:59.032+03:00Tampereen Työväen Teatteri: PoikabändiKävimme ystävien kanssa lauantaina 12.10.19 katsomassa <a href="https://ttt-teatteri.fi/" target="_blank">Tampereen Työväen Teatterin</a> (myöhemmin TTT) <a href="https://ttt-teatteri.fi/program/poikabandi/" target="_blank">Poikabändi</a>-musikaalikomedian. Sain oman lippuni pressilippuna, siitä iso kiitos TTT. <3 Kuten aiemminkin, olen jutellut esityksestä ystävieni kanssa. Paljon. Tällä kertaa tosin käytän myös heidän näkemyksiään tähän tekstiin (kursivoidut osat ovat heidän sanomisiaan).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpEzSSxtXDnnqg4Tr9XAQs8eGAN2qlUpTRy19W2M-3LvLtZpDkOhk_8aHhUy4hk2sphdGgo94gI0UjRIGr9n0tPfgUfpzMjPPkO2pX8P3Sx3TKh5L3x7FbWHwikrXF_lVvRswJ6FpFEP8Q/s1600/poikabandi_300dpi_pysty.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1250" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpEzSSxtXDnnqg4Tr9XAQs8eGAN2qlUpTRy19W2M-3LvLtZpDkOhk_8aHhUy4hk2sphdGgo94gI0UjRIGr9n0tPfgUfpzMjPPkO2pX8P3Sx3TKh5L3x7FbWHwikrXF_lVvRswJ6FpFEP8Q/s400/poikabandi_300dpi_pysty.jpg" width="312" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuva: Harri Hinkka/Tampereen Työväen Teatteri.)</div>
<br />
Esityksen käsikirjoitus ja ohjaus on Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsialaa. Sävellyksestä ovat vastanneet Risto Asikainen, Kristian Maukonen ja Pekka Siistonen. Sanoituspuolelta löytyy mainitut kolme säveltäjää ja lisäksi Heikki Syrjä, Ville Syrjä, Sana Mustonen sekä Juulia Haverinen.<br />
<br />
Toiboys-rooleissa on seuraavat komistukset:<br />
Gari = Jari Ahola<br />
Matteus = Jon-Jon Geitel<br />
Korppi = Lauri Mikkola<br />
Seitti = Saska Pulkkinen<br />
Juzzi = Jonas Saari<br />
<br />
Muutama muu mainitsemisen arvoinen roolihenkilö:<br />
Make = Samuli Muje<br />
Kaarina, Garin äiti = Jaana Oravisto<br />
Monica = Heidi Kiviharju<br />
Ilpo = Aimo Räsänen<br />
Jas Gripen = Verneri Lilja<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisscOrD1_Hb_qhJPyPJQo6NpnhpBFKQfI1LkYg2x52_nMg-m-xBzEnUQyxUc64rfvtgPb-kexbTLDnupcqqvaAvA31Fe49-IFLgY4mnSdPvp1ntZ8kTfsNVnSGOhj9aQ1YwEibhY69_Pr2/s1600/poikabandi__0003_300dpi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisscOrD1_Hb_qhJPyPJQo6NpnhpBFKQfI1LkYg2x52_nMg-m-xBzEnUQyxUc64rfvtgPb-kexbTLDnupcqqvaAvA31Fe49-IFLgY4mnSdPvp1ntZ8kTfsNVnSGOhj9aQ1YwEibhY69_Pr2/s320/poikabandi__0003_300dpi.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
"Tervetuloa ToiBoys-factoryyn!"Mistä sitten on kyse? Vastaus on Toiboys, tuo kaikkien ysäripoikabändien esikuva Toijalasta. Bändi, josta löytyy jokaiselle jotakin. Tai joka suuhun jotakin, kuten totesimme.<br />
<br />
Tämä tarina kertoo unelmista, unelmien tuhoutumisesta ja siitä, kuinka voi syntyä uusia unelmia. Ja siitä kovasta työstä, joita unelmien eteen täytyy tehdä. Poikabändin synty, nousu ja lasku. Ja ystävyyden voimalla uuteen nousuun! Tosiaan, kuten monessa muussakin tarinassa, myös Poikabändissä ystävien merkitys nousee vahvasti esiin.<br />
Vaan onhan senyt m yönnettävä, että hetkittäin sitä tarinan syvällisempää merkitystä joutuu oikein etsimään, kun edessä on ryhmä kivannäköisiä, vähäpukeisia miehiä. Esitys on seksiä tihkuva, vatsalihakset hyppää silmille (ainakin meille eturivissä istuneille) ja herrojen hymyt uppoaa sieluun.<br />
<br />
<i>"Itse huomasin istuvani koko vajaan kolmetuntisen hymyssä suin (trimmatuilla, komeilla, hyvin laulavilla, puolialastomilla miehillähän ei ollut mitään tekemistä asian kanssa). Osa syynä saattoi olla myös se, että kuinka jätkät osasivat ottaa yleisönsä (kuten ysäripoikabändeillä oli tapana), suoraa ja kiusoittelevaa flirttiä silmästä silmään. Kiitos tästä Korpille. Huh, aivan kuin katsomossa olisi välillä lämpötila noussut."</i><br />
<i><br /></i>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Toiboys-roolihahmot ovat aivan ihania. Kuten jo aiemmin sanoin, jokaiselle jotakin. On söpöyttä ja karismaa, karskiutta ja herkkyyttä, kaikkea sopivassa suhteessa. Pojille annetaan tietyt roolit bändiin liittyessä, että jokainen voisi löytää samaistuttavan henkilön bändin jäsenistä, ne annetut roolit vaan eivät aivan kaikille heidän omiin luonteisiinsa alussa istu. Olisi mielenkiintoista tietää, että onko tämä tosiaan ihan todellinen juttu sieltä ysärin ajoilta? Epäilen vahvasti, että on. Nykyään ei enää varmaan niinkään.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jotain näistä hahmoista myös..</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
-Gari. Ihana kotiin palannut tuhlaajapoika, äidin oma kullannuppu. Hänellä on uskoa unelmiin, ja tekee töitä niiden eteen. Projektin alkuun saaja, joka lopulta luulee taas epäonnistuneensa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
-Matteus. Äitien unelmavävy, ainakin alussa. Kiltti kuin mikä, ja yhtä ujo. Niin sympaattinen. Mutta mikä muutos hänessä tapahtuukaan, kun vauhtiin pääsee!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
-Korppi. Rocksielu, jolla on oma tyyli. Rakastaa vahvasti, elää täysillä. Ensimmäistä kertaa lavalle tullessaan hän muistuttaa kovin erästä tunnettua muusikkoa..</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
-Seitti. Sinä suloisuus. Hassu, viaton hömppä jonka kykyihin ei meinata ensiksi uskoa ollenkaan, vaikka katsojille ne kyllä välittyvät heti ensimmäisissä harjoituksissa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
-Juzzi. Porukassa pitää aina olla herkkä maajussi, eikö vain? No, tässä teille on sellainen. Vähän on kyllä liikaa raha mielessä tällä miehellä, mutta annettakoon se anteeksi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvcTrEAEG9Tm6W2fOYOz_FG-7dyojmlb-zG4JIPv5vjJBkXQHpmtb3KEJxZuNpHZ3JmBB7CQ1ovh4y15EwlnOspWTChOEXIq4AxsHPDYTl1F1ux3OMWUJdNs7H0-bxMHUsiGaupJPDlLu0/s1600/poikabandi_pressikuva6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvcTrEAEG9Tm6W2fOYOz_FG-7dyojmlb-zG4JIPv5vjJBkXQHpmtb3KEJxZuNpHZ3JmBB7CQ1ovh4y15EwlnOspWTChOEXIq4AxsHPDYTl1F1ux3OMWUJdNs7H0-bxMHUsiGaupJPDlLu0/s400/poikabandi_pressikuva6.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri.)</div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-weight: normal;">Puvustuksesta ja muustakin rekvisiitasta täydet pinnat. Värit, keskijakaus, donitsikampaukset..se raidallinen collegepaita jossa oli kaksi nallea, itse muistan lapsuudesta samanlaisia kissojen ja koirien kuvilla. Ja ne puolipaneelit seinissä..voih! Sekä latolavastus heinäpaaleineen. Ylipäätään lavasteiden käyttö oli todella sujuvaa, ja monipuolista. Välillä pienillä jutuilla tekee paljon, mutta mukana on kuitenkin myös massiivisuutta.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-weight: normal;">Erityismaininnan annamme myös Garin pikkutuhmalle äidille Kaarinalle. Mikä hahmo! Ja itse olin kovin onnellinen nähdessäni myös Aimo Räsäsen lavalla. Hänessä on sitä jotain!</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tapahtumat lavalla olivat hyvin moniulotteisia, aina ei tiennyt että minne päin lavaa olisi katsonut ja kenen toimintaan kiinnittänyt huomionsa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>"Se yllätti mut ihan täysi ja mite
paljo siin oli pienii huumorikohtii mitkä tajus vast ku ne oli jo
menny. Sekä se että miten paljon taustalla
tapahtuu kans humoristii juttuja.</i>"</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Esityksestä ei juurikaan löydy parannettavaa, paitsi ehkä pari seikkaa.<i>"Juzzin
ääni ei tuntunut pääsevän oikeuksiin bändin biiseissä, tietäen
millainen ääni Jonakselta lähtee." </i>Ja oma harmitukseni on se, että olihan tuo nyt aivan liian lyhyt aika ihastella tuota viisikkoa lavalla.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Moniulotteisuus ja esityksen kesto saivatkin miettiämään, että ehkäpä tämä täytyisi tulla katsomaan toisenkin kerran. Sitten muistaisi jotkut mahtavat lausahduksetkin paremmin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9wCtFdtjF8xx9atnz4BgDp57so2eQi47x_eDabVS5jLq068Notyn2aBxRgyI2FVVko5robm8lPrQ8tFdW9S2JeJH-fxpHxzev3pca2uJr7KmqzJ5wqvfPhv-mbYW1_TgqWdlPR-gx46K8/s1600/poikabandi_pressikuva1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9wCtFdtjF8xx9atnz4BgDp57so2eQi47x_eDabVS5jLq068Notyn2aBxRgyI2FVVko5robm8lPrQ8tFdW9S2JeJH-fxpHxzev3pca2uJr7KmqzJ5wqvfPhv-mbYW1_TgqWdlPR-gx46K8/s320/poikabandi_pressikuva1.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Loput kommentit ja ajatukset jätän omaan päähäni ja tietokoneen tiedostoihin, etten paljasta esityksestä liikaa. Sen vain sanon, sekä omasta että ystävieni puolesta, että jos vähänkään ysäriverta virtaa suonissa, tämä esitys uppoaa täysillä. Kiitos vielä TTT. Tsuh tsuh!</div>
Satu Shttp://www.blogger.com/profile/05814130797898527303noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-32656053812385446642019-09-11T11:59:00.000+03:002019-09-11T12:11:30.561+03:00Helsingin Kaupunginteatteri: Pieni merenneitoKävimme ystävän kanssa viikko sitten katsomassa <a href="https://hkt.fi/" target="_blank">Helsingin kaupunginteatterin</a> (myöhemmin HKT) uuden, upean esityksen: <a href="https://hkt.fi/esitykset/pieni-merenneito/" target="_blank">Pienen merenneidon</a>. Liput esitykseen saimme yhteistyölippuina, iso kiitos siitä. Oli pakko antaa itselle aikaa sulatella näkemäänsä, niin upeaa se oli, että nyt vasta voi kirjoittaa. Tarina on pohjimmiltaan varmaan monille tuttu, joten en juonta en kummemmin tähän avaa, vaan keskityn enemmän siihen, mitä lavalla näin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmo5u5XGOhLcY-kPXyURipL_U6ky5cUtrZJ3AOu5ToY9uPgiQOPljX-PgqJZPc5IDRa7hufZ5zb5dmIB0OVT4uaFBsG0HuiULSzXPoXhBN_-OKeOT3tC-qGVKcR729eneBJnAVRDRBrovv/s1600/merenneito1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmo5u5XGOhLcY-kPXyURipL_U6ky5cUtrZJ3AOu5ToY9uPgiQOPljX-PgqJZPc5IDRa7hufZ5zb5dmIB0OVT4uaFBsG0HuiULSzXPoXhBN_-OKeOT3tC-qGVKcR729eneBJnAVRDRBrovv/s640/merenneito1.jpg" width="426" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
(Kuva HKT/Robert Seger.)</div>
<br />
<br />
HKT:n version Pienestä merenneidosta ohjasi siis Samuel Harjanne, joka on jo aiemmin näyttänyt kyntensä muun muassa Kinky bootsin parissa. Käännöksen tekivät Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila (laulut), ja sanoisin että loistavasti onnistuttu. En tiedä mitä hehkuttaisin eniten, onnistunutta ohjausta ja esityksen rakentajatiimiä, vai näyttelijöiden työskentelyä. Jokaisella tekijällä on tässä ollut oma panoksensa, ja kaikista niistä on tämä teos syntynyt.<br />
<br />
Rooleissa nähdään seuraavat näyttelijät:<br />
Ariel: Sonja Pajunoja<br />
Prinssi Erik: Martti Manninen<br />
Kuningas Triton: Mikko Vihma<br />
Erikin holhooja Yrjö: Matti Olavi Ranin<br />
Skuutti-lokki: Tuukka Leppänen<br />
Pärsky-kala: Lenni Kallela (meidän näkemässä esityksessä), Samuel Vihma, Valo Eklund, Alek Pèrez Lahtinen<br />
Sebastian-rapu: Tero Koponen<br />
Ursula: Sanna Saarijärvi (meidän näkemässä esityksessä Ursulaa näytteli Annamaria Karhulahti)<br />
Kiero: Paavo Kääriäinen<br />
Liero: Antti Timonen<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk8IZvhRWqRWaVJgzS0rjsUyUZD8WMI475ekGVT9ElQp1MYDZJ-ak1oNA2fDPlCxDHQw2US8bVAQjN-RP5K8kDRwvGujCPMhP28HOt0KOaAEdNik30yEwJeaT8sPIZbLuL4srEidfiU_do/s1600/merenneito4-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1132" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk8IZvhRWqRWaVJgzS0rjsUyUZD8WMI475ekGVT9ElQp1MYDZJ-ak1oNA2fDPlCxDHQw2US8bVAQjN-RP5K8kDRwvGujCPMhP28HOt0KOaAEdNik30yEwJeaT8sPIZbLuL4srEidfiU_do/s640/merenneito4-1.jpg" width="452" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
(Kuva HKT/Robert Seger.)</div>
<br />
<br />
Luulin jo nähneeni parasta teatteria, mitä voi nähdä, mutta koettuani HKT:n Pienen merenneidon tiesin olleeni väärässä. Puvustus, lavastus, suomennos..ohjaus, näyttelijöiden työ, taustatyö..kaikki! Kokonaisuus oli aivan päätä huimaava, alusta lähtien isoa WOW-efektiä.<br />
Miten saadaankaan luotua teatterin lavalle sellainen vedenalainen maailma, mikä esityksen aikana oli (tai siis, tiedän kyllä miten, mutta pysyköön teatterin taika, eikä kerrota kaikkea). Tämä pesi jopa Lontoossa nähdyt musikaalit monipuolisuudellaan sekä nykyaikaisuudellaan. Osansa fiiliksestä tekee toki myös se, että tämä on niitä oman sukupolveni Disney-tarinoita.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCua3nrBNUo7N-NO81OmoXUBszxc12U9nvoa_p6Uhj0TLP1DSI6ztelKEuRHcl2mO8npCrfKVBekDsU5x8Eq80LnSTVGpD3nCpW8o425KsMBGs3ZoWdgW9ITD9L5Egag3nMkQ1lJfUPImb/s1600/Merenneito27.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCua3nrBNUo7N-NO81OmoXUBszxc12U9nvoa_p6Uhj0TLP1DSI6ztelKEuRHcl2mO8npCrfKVBekDsU5x8Eq80LnSTVGpD3nCpW8o425KsMBGs3ZoWdgW9ITD9L5Egag3nMkQ1lJfUPImb/s640/Merenneito27.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
(Kuva HKT/Robert Seger.)</div>
<br />
<br />
Voisin mainita jokaisen lavalla olleen näyttelijän ja asian erikseen, mutta ei tätä jaksaisi kukaan silloin lukea, joten mainitsen tähän muutaman oman suosikin:<br />
Eniten hehkutan Ursulaa. Toteutus oli aivan loistava, jossain kohdin suorastaan säikäyttävä. Parasta oli Ursulan sanallinen anti, sekä se miten tämäkin hahmo oli tuotu nykyaikaan "bodilängvitsineen" kaikkineen. Upeaa, upeaa, upeaa. Lonkerotyöskentelykin täys kymppi.<br />
Toinen esityksessä paljon hymyilyttänyt sana, mihin jouduin jo hieman kysymään apuakin, oli Skuutin käyttämä tuiskurustikka. Tuo täytyy jatkossa muistaa. Lisäksi Pärsky on mainittava. Niin hauskasti toteutettu, ja Pärskyn ihastus Arieliin on jotain todella suloista.<br />
Jää syvyyksiin-kohtaus oli ehkäpä kaikista paras. Kaikki ne lavalla olleet merenelävät, niin pienet kuin isot. Rausku, oih! Ja se meno ja meininki oli juuri sitä, mistä itse eniten tykkään: värejä, hauskanpitoa, paljon tanssia ja laulua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN5YnlP3zwGONCWyOb-j5GkKgC9NWP4LEqe3-SruTMHFV9CLPgdVUy-dYWFpmaHWJSt33b03_QtY7oSh3KKV7K-hp-lLVCpXUt0cjOZC3cY6dt1SuHjVy8a9fpftS58s-2_QESgU1e1Yeo/s1600/Merenneito24.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN5YnlP3zwGONCWyOb-j5GkKgC9NWP4LEqe3-SruTMHFV9CLPgdVUy-dYWFpmaHWJSt33b03_QtY7oSh3KKV7K-hp-lLVCpXUt0cjOZC3cY6dt1SuHjVy8a9fpftS58s-2_QESgU1e1Yeo/s640/Merenneito24.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
(Kuva HKT/Robert Seger.)</div>
<br />
<br />
Mietin ja etsin esityksistä mielelläni aina teemoja, ja tässäkin niitä tuntui riittävän. Oman identiteetin etsiminen ja saavuttaminen, toisen valintojen hyväksyminen, rakkaus, rohkeus tehdä asiat niinkuin kokee oikeaksi. Ja nämä eivät näkyneet vain "teema per hahmo", vaan useampaan hahmoon sopi useampi teema. Nykypäivään osuvia teemoja, vaikka tarina taustalla on jo 182-vuotias.<br />
<br />
En voi muuta kuin täydestä sydämestäni tätäkin esitystä suositella, ja toivon että pääsen itsekin vielä näkemään tämän toistamiseen. Kiitos HKT.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />Satu Shttp://www.blogger.com/profile/05814130797898527303noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-83201403579578394492019-08-20T11:24:00.003+03:002019-08-20T11:26:03.655+03:00Ajatuksia kirjasta "Saara & Laura Huhta: Uuden kaavan mukaan - Ompele moderni mallisto"Sain WSOY:lta arvostelukappaleen <a href="https://www.namedclothing.com/?lang=fi" target="_blank">Namedin</a> tuoreesta kirjasta <a href="https://www.namedclothing.com/shop/uuden-kaavan-mukaan/?lang=fi" target="_blank">Uuden kaavan mukaan - Ompele moderni mallisto</a>. Kyseinen kirja on aiemmin ilmestynyt englanniksi nimellä Breaking the pattern - A modern way to sew, ja nyt siitä tuli suomenkielinen painos. Onneksi niin, itselleni ompelukieli on ainakin vielä sujuvampaa suomeksi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbySVrsu_zyZVs78yTWe7enUxU62VlQ2VzKXBtBUuX0EPijx2Cl3faQbybGNg4xFul2-W8F6XEwVWBoKCcqXWreA_oLBJ6FrNgFV3Rc-oQcOTv4r-qB8kBjVH0KZCvwL4g1VEvDelBt1rr/s1600/Named+-+Uuden+kaavan+mukaan+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1327" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbySVrsu_zyZVs78yTWe7enUxU62VlQ2VzKXBtBUuX0EPijx2Cl3faQbybGNg4xFul2-W8F6XEwVWBoKCcqXWreA_oLBJ6FrNgFV3Rc-oQcOTv4r-qB8kBjVH0KZCvwL4g1VEvDelBt1rr/s320/Named+-+Uuden+kaavan+mukaan+%25281%2529.jpg" width="265" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
(Kuva by minä.)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Mikä on Named? Named on kahden siskoksen, Saara ja Laura Huhdan, vuonna 2013 perustama kaavamerkki. Näiden vuosien aikana heiltä on tullut yhdeksän kaavamallistoa ja yli sata erilaista kaavaa. Kotisivujensa <a href="https://www.namedclothing.com/about-us/?lang=fi" target="_blank">infosivulla </a>he sanovat näin: "<i>..se on oppimista, rakkautta luomiseen ja onnistumisen iloa!</i>" Aika hienosti sanottu. Heidän tavoitteenaan on ompeluharrastuksen edistäminen ja sen tekeminen kiinnostavaksi mahdollisimman monelle. Sanoisin, että tämä kirja on siinä todella hyvä työkalu.<br />
<br />
Sitten itse kirjasta. Kirja on tiukka 192-sivuinen tieto- ja ohjepaketti, ja sen mukana tulee kaavat 10 eri tuotteeseen. Kaavat ovat kuitenkin muokattavissa, ja ohjeet näihin muokkauksiin ovat kirjassa. Muokkauksien kera eri versioita saa tehtyä jopa 50, joista kirjasta löytyy 20 erilaista. Wau. Tämä jos mikä on asiakaspalvelua paperin muodossa.<br />
<br />
Kirjassa on ohjeet ihan alusta alkaen, että mitä kaikkea tarvikkeita ompelemisessa kannattaa olla, mutta näistä vasta-alkajan ohjeista huolimatta kirja sopii mielestäni myös sellaiselle, joka on ommellut enemmänkin. Aina voi tulla jotain pientä uutta, jota ei olekaan tullut aiemmin miettineeksi. Perusohjeissa oli ainakin itselleni monta sellaista juttua, joissa olen usein ennen oikonut, mutta nyt kun luki että miksi mitäkin kannattaisi tehdä, saatanpa tästä lähin seurata ohjeita.<br />
<br />
Se mistä pidän todella paljon tässä kirjassa, on havainnollistavat kuvat. Niin tieto-osion kuin ompeluohjeidenkin puolella. Esimerkiksi kaavamuutokset-kappale aukeaa kuvien kautta paljon paremmin, kuin pelkästä tekstistä. Ompeluohjeissa on myös kankaan eri puolet merkitty eri värein, helpottaa hahmottamista paljon. Se vinkki jota itse aion ensimmäiseksi kokeilla, on kaavojen pilkkominen. On paljon pieniä kankaan paloja, joita tässä ompelutavassa voi hyödyntää, ja usein tällä tavalla tehdyt ovat näyttävän näköisiä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Erityisen iso plussa kaava-arkeista, joita löytyy kuusi kappaletta. Mielestäni ne ovat selkeitä, ei ole ympätty liikaa viivoja yhteen kohtaan ja on käytetty eri värejä. Parasta kaavoissa on kuitenkin erilaisten viivojen käyttämien eri kokojen kohdalla. Huomattavasti helpompaa seurata oman koon viivaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXIUVy9kNYp3U9jdm8CCzVgJjTJWuSsgw4UvRb1JSgyO6LTzF2RzeY4CiOzFg7xZ699OlE90ZJldgzqvpP5JlPpy5ntO1xei58TndMgMKLgTg36jSSGELSyXME0tcIwpx9C7p67w8JiAzl/s1600/Named+-+Uuden+kaavan+mukaan+%25283%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXIUVy9kNYp3U9jdm8CCzVgJjTJWuSsgw4UvRb1JSgyO6LTzF2RzeY4CiOzFg7xZ699OlE90ZJldgzqvpP5JlPpy5ntO1xei58TndMgMKLgTg36jSSGELSyXME0tcIwpx9C7p67w8JiAzl/s320/Named+-+Uuden+kaavan+mukaan+%25283%2529.jpg" width="213" /></a></div>
<br />
<br />
Mitä minä vielä tästä sanoisin. Suosittelen kirjaa kaikille ompelun ystäville, jotka haluavat jonkinlaiset pohjakaavat, joista lähteä muotoilemaan oman näköisiä vaatteita (ja laukkuja). Itselläni pari muuta projektia odottamassa, mutta niiden jälkeen näiden kaavojen pariin. Ainakin Ruska solmumekkona (tai paitana) ja tunikana, lisäksi Sade-paita sekä Rae-housut kiinnostelevat kovasti.<br />
<br />
Kiitos WSOY:lle tästä kirjasta!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Satu Shttp://www.blogger.com/profile/05814130797898527303noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-55149270560875752772019-06-18T17:26:00.000+03:002019-06-18T17:27:48.377+03:00Ajatuksia kirjasta "Marja Kihlström: Iso O - Harjoituskirja"..<span style="font-family: inherit;">Sain tovi takaperin luettavakseni Marja Kihlströmin uusimman teoksen: <a href="https://www.kosmoskirjat.fi/iso-o-harjoituskirja" target="_blank">Iso O - Harjoituskirja</a>. Se on itsenäinen jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle Iso O - Matkaopas huipulle-kirjalle, josta myös <a href="https://www.kovaajakaunista.fi/2018/05/ajatuksia-kirjasta-marja-kihlstrom-iso.html" target="_blank">kerroin täällä</a> blogissani.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kuten viimeksi, kerronpa nytkin ensin hieman taustaa kirjoittajasta: <span style="background-color: white;">Marja Kihlström on Helsingissä vastaanottoaan pitävä erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) sekä </span><a href="http://marjakihlstrom.fi/blog/" style="background-color: white; text-decoration-line: none;" target="_blank">Puhu muru-blogia</a><span style="background-color: white;"> ja nykyään myös samannimistä <a href="https://podtail.com/fi/podcast/puhu-muru/" target="_blank">podcastia</a> tekevä ahkera moniosaaja. Iso O - Harjoituskirja on hänen kolmas kirjansa. Vuonna 2017 ilmestyi kirja nimeltä Pannaan menemään - Kaksi tarinaa rakkaudesta, yhdessä Sami Minkkisen kanssa. Ja viime vuonna tosiaan tuo Iso O - Matkaopas huipulle. Ahkera tahti! Kihlströmin omilta </span><a href="http://www.marjakihlstrom.fi/" style="background-color: white; text-decoration-line: none;" target="_blank">kotisivuilta</a><span style="background-color: white;"> löytyy enemmän tietoa hänen taustoistaan ja elämästään, ja lisäksi Puhu murun löytää myös </span><a href="https://www.facebook.com/puhumuru/" style="background-color: white; text-decoration-line: none;" target="_blank">Facebookista</a><span style="background-color: white;"> ja </span><a href="https://www.instagram.com/puhumuru/" style="background-color: white; text-decoration-line: none;" target="_blank">Instagramista</a><span style="background-color: white;">.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtCeb8JHS7PRQg1UB7vPonoAK6z8_-DHSHRwtcVadobDTm1DDaOvhwU7N4PoLFwAGOlg2xf9hHU6rcWc6O3bz44XnR9geoYVpW_xHYC8eoAHfmgJY6Nmaee9y3WlGLiFU0KH5oxJpcfvRG/s1600/20190618_170535.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtCeb8JHS7PRQg1UB7vPonoAK6z8_-DHSHRwtcVadobDTm1DDaOvhwU7N4PoLFwAGOlg2xf9hHU6rcWc6O3bz44XnR9geoYVpW_xHYC8eoAHfmgJY6Nmaee9y3WlGLiFU0KH5oxJpcfvRG/s400/20190618_170535.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;">(Kuva itse ottamani.)</span></div>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Sitten itse kirjaan. Kuten jo totesin ja kuten kirjassakin todetaan, se on itsenäinen jatko-osa edelliselle, eli tämän harjoituskirjan lukeminen ei vaadi matkaoppaan lukemista. Tässä on samoja teemoja, taisipa joku harjoituskin olla sama tai ainakin hyvin samankaltainen.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;">Kirja on kokonaisuutena selkeä, ja menee aihe aiheelta eteenpäin ja syvemmälle. Kannattaa siis lukea järjestyksessä etukannesta aloittaen, ja antaa aiheiden viedä mennessään.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white;">Kirjassa on mielestäni sopivasti sekä pohdintaa vaativia, että ihan fyysisiäkin harjoituksia. Ja hyvä että nimenomaan alkaa niillä pohdiskelevilla harjoituksilla, joissa mietitään kuka ja millainen nainen minä olen, ja mitä minä haluan.</span><br />
<span style="background-color: white;">Sitten kun mietitään millaista nykyaika on: some some some, konsolipelit, netti sitä ja netti tätä. Tämäkin oli yksi kirjan teemoista, ja asia jota aina aika ajoin on tullutkin pohdittua. Muistetaan huomioida toisiamme enemmän, kuin niitä elektronisia laitteita, eikös?</span><br />
<span style="background-color: white;">Toki myös kumppanille on oma osio kirjassa luettavaksi, jonka toki tätä varten luin myös. Sekin on monipuolinen, teoriaa ja tekemisen meininkiä sopivasti sekoitettuna.</span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<span style="background-color: white;">Kaiken kaikkiaan päällimmäiseksi ajatukseksi tästä kirjasta jäi se, että tärkeintä on kunnioitus, sekä itsensä että mahdollisen kumppanin. Ja myös se, että ensin täytyy itse tuntea itsensä ja omat tarpeensa, ennen kuin voi neuvoa toista.</span><br />
<span style="background-color: white;">Lopuksi haluan sanoa kaikille meille: Rohkeasti omalle ja yhteiselle matkalle harjoitusten pariin!</span>Satu Shttp://www.blogger.com/profile/05814130797898527303noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-67313319631097123872018-09-23T14:51:00.001+03:002018-09-23T14:51:58.301+03:00Hyväksy itsesi, hyväksy muut - Kinky boots<div style="text-align: justify;">
Helsingin Kaupunginteatterin tuorein musikaali-iloittelu <a href="https://hkt.fi/esitykset/kinky-boots/">Kinky boots</a> on todellinen potin räjäyttäjä! Kävin katsomassa esityksen viikko sitten, ja joka päivä jokin osa tuosta mahtavasta spektaakkelista on palannut mieleeni. Niin lauluista, kuin musikaalin syvästä sanomastakin.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Sinulle joka et ole vielä Kinky bootsiin missään mediassa törmännyt, taikka sitä nähnyt, sanon nämä sanat: Mene! Katso! Nauti! 💗 Ja tee se avoimella mielellä ja täydellä sydämellä. Itse olin jo etukäteen varma, että tulen nauttimaan (kuten tapanani musikaaleissa on), mutta että näin paljon! Totesin itsekseni että minä todella kaipaan musikaalilta menoa ja meininkiä, räiskyvyyttä ja iloisuutta, energiaa! Ja sitä on nyt tarjolla.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeIuqnktZLEAUbIqFNPZ7bga5rGzxGC9zN3ET-4o-2HJgYQy4khxdrtUMMBnZvy7Ha3D3PfXzIuTYpiqIk063waYP8j08oQG2lSluOPxdMyhEGqIxFz0odPyZQW3qPeszRayBZ9d8ir4_e/s1600/KB1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeIuqnktZLEAUbIqFNPZ7bga5rGzxGC9zN3ET-4o-2HJgYQy4khxdrtUMMBnZvy7Ha3D3PfXzIuTYpiqIk063waYP8j08oQG2lSluOPxdMyhEGqIxFz0odPyZQW3qPeszRayBZ9d8ir4_e/s320/KB1.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
(Kuva itse ottamani.)</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Kinky bootsin juoni on seuraavanlainen:</div>
<div style="text-align: justify;">
Northamptonissa asuvan nuoren miehen, Charlie Pricen (Petrus Kähkönen) isä kuolee, ja jättää tälle perinnöksi vanhan kenkätehtaan. Tehdas on konkurssin partaalla, ja Charlie on jo muuttanut Lontooseen kihlattunsa kanssa. Hän ei tiedä mitä tekisi tehtaan kanssa, ja onkin valmis antamaan periksi. Aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
Eräänä iltana Charlie näkee sivukujalla joukon miehiä piirittävän naista, ja menee tämän avuksi. Tämä nainen on Lola (Lauri Mikkola), eikä lainkaan avuton, sillä siviiliminältään hän on Simon, loistava drag-artisti. Lola valittaa Charlielle, kuinka korkokengät eivät tahdo kestää mitään. Ei roistojen pieksemistä, ei hänen ja muiden drag-artistien painoa. Tästä Charlie saa idean. Mitä jos Pricen kenkätehdas uudistuisi, ja alkaisikin tehdä kenkiä drag-artisteille? Lola saisi toimia suunnittelijana.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzuX_Nm9xKydJdOuJPJ7H9ezQ5ALuXqQ6Q8dJS4-EgXsCLAijjRn7i0K4sv-rcg5b9H_cONkyZ356O5aw5pTL-bSreph8aULBzF_SIj0c4RyHYGPzLJxBjIfoYIY5GlGqzogTufh9WRBWB/s1600/HKT+Kinky+Boots+kuva+Mirka+Kleemola+-+Kuvassa+Petrus+K%25C3%25A4hk%25C3%25B6nen+ja+Lauri+Mikkola.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="360" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzuX_Nm9xKydJdOuJPJ7H9ezQ5ALuXqQ6Q8dJS4-EgXsCLAijjRn7i0K4sv-rcg5b9H_cONkyZ356O5aw5pTL-bSreph8aULBzF_SIj0c4RyHYGPzLJxBjIfoYIY5GlGqzogTufh9WRBWB/s400/HKT+Kinky+Boots+kuva+Mirka+Kleemola+-+Kuvassa+Petrus+K%25C3%25A4hk%25C3%25B6nen+ja+Lauri+Mikkola.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Lolan pukuhuoneessa. (Mirka Kleemola/HKT)</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0b54EqNcNtNz6A4A57jNvilZLisbEiPl1bmH2gKNrVCD6aK_YykH2V7g0VzHHeV1vc4B13RYqWasKDTh1_c9fn5blsJ77xIHkuoz2rOvE_jWOEWa__ubStiag1A5EEgnPai4hl5F2_aAh/s1600/HKT+Kinky+Boots+kuva+Mirka+Kleemola+-+Kuvassa+keskell%25C3%25A4+Lauri+Mikkola+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="360" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0b54EqNcNtNz6A4A57jNvilZLisbEiPl1bmH2gKNrVCD6aK_YykH2V7g0VzHHeV1vc4B13RYqWasKDTh1_c9fn5blsJ77xIHkuoz2rOvE_jWOEWa__ubStiag1A5EEgnPai4hl5F2_aAh/s400/HKT+Kinky+Boots+kuva+Mirka+Kleemola+-+Kuvassa+keskell%25C3%25A4+Lauri+Mikkola+2.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Lola ja Lolan enkelit. (Mirka Kleemola/HKT)</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä alkaa hieno yhteistyö, jossa Pricen hieman vanhanaikainen tehdas ja sen työntekijät joutuvat uuden eteen Lolan tullessa tehtaalle. Eikä hän suinkaan tule yksin, vaan hänellä on omat enkelinsä mukanaan. Ompelukoneet alkavat laulaa kun uusia värikkäitä nahkakappaleita muotoillaan kengiksi, ja sanansäilä viuhuu samaa vauhtia kun kaikki eivät meinaa Lolaa ja tämän taiteellista olemusta sulattaa. Otetaan esityksen aikana yksi nyrkkeilymatsikin, mutta kuka ja ketä vastaan?</div>
<div style="text-align: justify;">
Viimein kenkämallisto alkaa olla valmis, ja Charlie, Lola enkeleineen ja tehtaan väkeä ovat lähdössä Milanoon esittelemään kenkiä. Matkaan mahtuu kuitenkin mutkia, muiden ajatellessa Charlien vaativan liikoja. Lopulta Charlie lähtee matkaan kolmistaan työntekijänsä (ja uuden tyttöystävänsä?, entisen kihlauksen purkauduttua) Laurenin (Anna Victoria Eriksson) sekä niin sanotun neuvonantajansa Georgen (Joachim Wigelius) kanssa. Kauan odotettu muotinäytös alkaa, ja lopulta kaikki sujuu kuitenkin hyvin.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV_QnA5ZD5VbMphl50uC7uA66pxCa47My8BkSepdMo1bZwTkRvNnT7l2nCx2ouECk0KrI2fHavJbPZrzcdbvOgnL_0VIE9QmdABlSZJJZ_bFhD6yyZo5AQ4zHycwOVJRb05Xc3422feyz4/s1600/HKT+Kinky+Boots+12+kuva+Mirka+Kleemola.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="360" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV_QnA5ZD5VbMphl50uC7uA66pxCa47My8BkSepdMo1bZwTkRvNnT7l2nCx2ouECk0KrI2fHavJbPZrzcdbvOgnL_0VIE9QmdABlSZJJZ_bFhD6yyZo5AQ4zHycwOVJRb05Xc3422feyz4/s400/HKT+Kinky+Boots+12+kuva+Mirka+Kleemola.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Lontoosta Milanoon. (Mirka Kleemola/HKT)</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä kertaa juoni vain näin karkeasti, menemättä kovin pieniin yksityiskohtiin. Paljon tarkemminkin voisin kirjoittaa ja kertoa, mutta haluan että sinulle joka tämän luet, mahdollisesti heräisi mielenkiinto mennä katsomaan Kinky boots ja olisihan se nyt aika ikävää jos kaiken jo tietäisit.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
En löydä mitään pahaa sanottavaa tästä esityksestä. Roolisuoritukset, laulut, puvut..WAU! Jalka kyllä vipatti, ja seisomataputuksiin täytyi lopettaa. Olisi mielenkiintoista päästä joskus näkemään, miten tämä on muualla maailmalla vedetty. Ja tämä HKT:n versiokin täytyy vähintään toisen kerran nähdä. Onnekkaat te, jotka olette nyt jo käyneet useasti katsomassa! Täytyisi varmaan myös alkuperäinen elokuvaversio etsiä käsiinsä.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY9BLN4tODPDLQqh-LS9lgJShhHFxRryG_V5SHp5Byg2190BDVChzCcrpBBHRK1IgsBafsw5zXnQJ3JNkk6bnU4OPz2G9iRw7rMTJfQFNharAtYi7_EXtITUGc6otnThH1UWdM1RDbSMzU/s1600/HKT+Kinky+Boots+3+kuva+Mirka+Kleemola.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="360" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY9BLN4tODPDLQqh-LS9lgJShhHFxRryG_V5SHp5Byg2190BDVChzCcrpBBHRK1IgsBafsw5zXnQJ3JNkk6bnU4OPz2G9iRw7rMTJfQFNharAtYi7_EXtITUGc6otnThH1UWdM1RDbSMzU/s400/HKT+Kinky+Boots+3+kuva+Mirka+Kleemola.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ensimmäinen pari uunista ulos. (Mirka Kleemola/HKT)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Käsiohjelmaakin on tullut esityksen jälkeen monesti selattua, ja sieltä voisin poimintona ottaa "Lolan kuuden askeleen ohjelman:"</div>
<div style="text-align: justify;">
1. Sä reilu oo</div>
<div style="text-align: justify;">
2. Käy koulusi</div>
<div style="text-align: justify;">
3. Hyväksy itses, niin sä hyväksyt muut</div>
<div style="text-align: justify;">
4. Muista rakastaa</div>
<div style="text-align: justify;">
5. Usko itseesi</div>
<div style="text-align: justify;">
6. Kun sydämesi aukee muuttuu maailmasi</div>
<div style="text-align: justify;">
..mielestäni erittäin hienoja elämänohjeita, ihan meille jokaiselle.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Kiitos Helsingin kaupunginteatterille lipuista, kiitos Samuel Harjanteelle ohjaamisesta, ja kiitos koko Kinky bootsin tekijäporukalle, niin lavalla kuin taustalla. Tämä esitys on rakkautta.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdd7E4TpZMBsDULJ9SwcrgQ5viYIYvilsV7E_FX6PEJ9DLjEslpkmMvHFVNu617Q3NUXnx5Qq7UpbglCIKopiXGsRXf3mqGyLlpLywN6G-9hMg00of6zhIeMzF9QZJeXCEz3otJhFzBKMm/s1600/HKT+Kinky+Boots+9+kuva+Mirka+Kleemola.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="360" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdd7E4TpZMBsDULJ9SwcrgQ5viYIYvilsV7E_FX6PEJ9DLjEslpkmMvHFVNu617Q3NUXnx5Qq7UpbglCIKopiXGsRXf3mqGyLlpLywN6G-9hMg00of6zhIeMzF9QZJeXCEz3otJhFzBKMm/s400/HKT+Kinky+Boots+9+kuva+Mirka+Kleemola.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Lolan enkelit. (Mirka Kleemola/HKT)</div>
Satu Shttp://www.blogger.com/profile/05814130797898527303noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-6617041387797747672018-05-21T12:34:00.001+03:002018-05-21T12:35:56.785+03:00Ajatuksia kirjasta "Marja Kihlström: Iso O - matkaopas huipulle"..Sain siis luettavakseni ja esiteltäväkseni Marja Kihlströmin kirjan Iso O - matkaopas huipulle. Kirja on ollut luettuna jo tovin, piti vain vähän miettiä millä tavalla esittelisin kirjaa. Lukiessani tein alkuun muistiinpanoja ajatuksella että tästä haluan kirjoittaa blogiin, ja tästä, ja tästä, mutta sitten tajusin että eihän tästä nyt ihan kirjareferaatti tarvitse tulla vaan pieni esittely, joka mahdollisesti herättäisi tämän tekstin lukijan mielenkiinnon lukemaan kyseinen kirja itse.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwIbEWMuP8IqevryKaduCRISUfJicnvfPjNFC9uPvaj5yCdPpQ7grZqenxNdh8bN6FdILvs2eG-p5UYmPx3H6wAXR0F-0PsTTogrfID74uKo6BBiAzCzPItVJmrlgQAeM3ZB6ToAJy7k8J/s1600/kirjaisoo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwIbEWMuP8IqevryKaduCRISUfJicnvfPjNFC9uPvaj5yCdPpQ7grZqenxNdh8bN6FdILvs2eG-p5UYmPx3H6wAXR0F-0PsTTogrfID74uKo6BBiAzCzPItVJmrlgQAeM3ZB6ToAJy7k8J/s320/kirjaisoo.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuva minun ottamani.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Vaan kuka on kirjan kirjoittaja, Marja Kihlström? Hän on Sexpo-säätiössä vastaanottoa pitävä, erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja <a href="https://www.menaiset.fi/blogit/puhu-muru" target="_blank">Puhu muru-blogia</a> kirjoittava suomalainen nainen. Iso O - matkaopas huipulle on hänen toinen kirjansa, aiemmin hän on kirjoittanut kirjan nimeltä Pannaan menemään - Kaksi tarinaa rakkaudesta yhdessä Sami Minkkisen kanssa. Kihlströmin omilta <a href="http://www.marjakihlstrom.fi/" target="_blank">kotisivuiltaan</a> löytyy enemmän tietoa hänen taustoistaan ja elämästään. Lisäksi Puhu murun löytää myös <a href="https://www.facebook.com/puhumuru/" target="_blank">Facebookista</a> ja <a href="https://www.instagram.com/puhumuru/" target="_blank">Instagramista</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqTgHI5Quz8B3cE98HGBjDjBx5hFi2Fq0CrNma55eNTX-Ey_cLCFxsvC0GIQScePknUT0b41SopaCYC0RbIaMRvIRrOY0xy2Y-Z_oxJJB0VLml0IcaCDWszNR4Px6nOgJctIVkAg5vJ3ag/s1600/marjakihlstr%25C3%25B6m.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqTgHI5Quz8B3cE98HGBjDjBx5hFi2Fq0CrNma55eNTX-Ey_cLCFxsvC0GIQScePknUT0b41SopaCYC0RbIaMRvIRrOY0xy2Y-Z_oxJJB0VLml0IcaCDWszNR4Px6nOgJctIVkAg5vJ3ag/s1600/marjakihlstr%25C3%25B6m.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuva Marja Kihlströmin kotisivuilta.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Sitten itse kirjasta. Se ilmestyi tämän vuoden maaliskuun lopulla, kustantajana Kosmos. En muista missä päin sosiaalista mediaa näin siitä kuva ensimmäisen kerran, mutta sen muistan että heti tuli into lukea se. Olen iloinen että voin nyt jakaa ajatuksiani siitä teillekin.<br />
<br />
Kirjalla on miellyttävä pelkistetty ulkomuoto, pinkkiä ja kultaa väritykseltään. Ihanan tyttömäinen, ja aiheeseen sopiva. Onhan orgasmi silkkaa kultaa ilmaantuessaan.<br />
Kuten kirjan nimikin sanoo, tämän kirjan on tarkoitus olla matkaopas. Sisällysluettelosta jo huomaa, miten aihetta käsitellään aste asteelta eteenpäin. Ja mielestäni tämä kirja nimenomaan täytyy lukea järjestyksessä, ei pomppien aiheesta toiseen. Sehän menettäisi silloin merkityksensä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMpplHf-XsACGiZql2heptBHibORRg6GQhPPIxC-EWgDhJJXZb5TS5w9qxDuLKkLdaDjpxHa6NY_dmRd0P7izx_AGNWtmEWifmRliTiBaH9c7Hw4N16vm9ieSaZAjtN-M5PE6Q_GCgXf_Y/s1600/tyler-nix-525388-unsplash.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMpplHf-XsACGiZql2heptBHibORRg6GQhPPIxC-EWgDhJJXZb5TS5w9qxDuLKkLdaDjpxHa6NY_dmRd0P7izx_AGNWtmEWifmRliTiBaH9c7Hw4N16vm9ieSaZAjtN-M5PE6Q_GCgXf_Y/s320/tyler-nix-525388-unsplash.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(<!-- react-text: 2925 -->Photo by <!-- /react-text --><a href="https://unsplash.com/photos/Pw5uvsFcGF4?utm_source=unsplash&utm_medium=referral&utm_content=creditCopyText">Tyler Nix</a><!-- react-text: 2927 --> on <!-- /react-text --><a href="https://unsplash.com/search/photos/big-o?utm_source=unsplash&utm_medium=referral&utm_content=creditCopyText">Unsplash</a>)</div>
<br />
Naisen orgasmia ja sen saamista käsitellään kirjassa monin eri tavoin. Aiheita ovat esimerkiksi oman itsetunnon merkitys, teeskennellyt orgasmit ja niiden vaikutus, orgasmivaikeudet ja suorituspaineet, seksifantasiat ja -lelut, itsetyydytys, sekä seksi ja orgasmi kumppanin kanssa. Nämä vain muutamia mainitakseni. Onpa kirjassa myös oma osionsa kumppanille luettavaksi, toki kumppanikin voi lukea kirjan kokonaan niin halutessaan.<br />
<br />
Näitä kirjan aiheita on lähestytty hellävaroen, mutta varmalla ja ammattimaisella otteella. Huomaa että kirjoittaja tietää mistä puhuu ja tietää mitä tekee. Kirja on todella asiapohjainen, mutta kyllä jotkut lauseet saivat myös naurahtamaan ääneen. Hienon lisän kirjaan tuovat ihmisten omat lainaukset elävästä elämästä. Olipa siellä yksi sellainenkin, joka olisi voinut olla kuin omasta suustani.<br />
<br />
Yksi kirjan hienous on sen erilaiset tehtävät, kirjan kappaleiden lopussa on pieniä pohdittavaksi tarkoitettuja kysymyksiä. Lisäksi kirjan lopussa on muutama liite, esimerkiksi seksuaalihistoriakysely. Löytyypä kirjasta myös kosketusharjoituskin parin kanssa yhdessä tehtäväksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigyoUhcragwv2-PCpojV28_JX_B_Vplb3xXADM5xfahbzqzT9j8PxzatzP3iqJjaTS9Gm6sw9OFbN7CnitI3jh-u_AQHe6LkRHFaB7SwB5isw17FxnPIqFSdIiLjwvRjN-Z_mUDAKr74sQ/s1600/dani-vivanco-387836-unsplash.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigyoUhcragwv2-PCpojV28_JX_B_Vplb3xXADM5xfahbzqzT9j8PxzatzP3iqJjaTS9Gm6sw9OFbN7CnitI3jh-u_AQHe6LkRHFaB7SwB5isw17FxnPIqFSdIiLjwvRjN-Z_mUDAKr74sQ/s320/dani-vivanco-387836-unsplash.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(<!-- react-text: 70236 -->Photo by <!-- /react-text --><a href="https://unsplash.com/photos/8vuIl1FDqqQ?utm_source=unsplash&utm_medium=referral&utm_content=creditCopyText">Dani Vivanco</a><!-- react-text: 70238 --> on <!-- /react-text --><a href="https://unsplash.com/search/photos/love?utm_source=unsplash&utm_medium=referral&utm_content=creditCopyText">Unsplash</a>)</div>
<br />
Kenellekö sitten suosittelisin kyseistä kirjaa luettavaksi? Ihan kaikille (aikuisille, miksei tarpeeksi kypsille nuorillekin). Kirja voi olla apu omaan kadoksissa olevaan orgasmiin tai seksuaalisuuteen, se voi olla piristys parisuhteeseen, tai keino ymmärtää kumppania paremmin. Kirja sopii varmasti opiskelijaryhmille ja ammattilaistenkin luettavaksi. Kaikille joita aihe vähänkään kiinnostaa tai koskettaa. Kirjan voi hankkia täältä: <a href="https://kosmoskauppa.fi/" target="_blank">Kosmoskauppa</a>.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kiitos tästä mahdollisuudesta lukea tämä kirja, ja toivottavasti tämä teksti herättää edes yhden ihmisen mielenkiinnon kyseistä kirjaa kohti. Ja saa kysyä, vastaan kyllä. Tämä aihepiiri on itsestäni todella mielenkiintoinen. Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-911299244145544902018-04-24T18:42:00.000+03:002018-04-24T18:42:16.570+03:00Rakkautta ilmassa..Eli tekstiä <a href="https://hkt.fi/" target="_blank">Helsingin kaupunginteatterin</a> näytelmästä <a href="https://hkt.fi/esitykset/rakastunut-shakespeare/" target="_blank">Rakastunut Shakespeare</a>.<br />
Alkuperäiskäsikirjoitus on Marc Normanin ja Tom Stoppardin, näyttämösovitus Lee Hallin ja musiikki Paddy Cunneenin. Helsingin kaupunginteatteriin näytelmän ohjasi Kari Arffman, suomennos on Reita Lounatvuoren. Näytelmän suomenkielinen kantaesitys oli 25.1.2018, ja esitykset jatkuvat 19.5.2018 asti. Itse näin tämän näytelmän vapaalipulla, siitä taas isot kiitokset HKT:lle. Tässä jutussa käytetyt valokuvat löytyvät heidän <a href="https://hkt.fi/media/kuvapankki/?show=rakastunut-shakespeare" target="_blank">kuvapankistaan</a> ja kuvaajana on ollut Tapio Vanhatalo.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBjgHGBwVjQ3a87l3k13hC17q6q-tXibTdT7syHH9VG3G9wxfkYf6be0ucJGMVamMWRzeQdm75TJFrrDnYPMzKTuWq4Nhd7VNEKB-Wr6p2nPO81A-EPH0FdrCL7mGfYTBhaA5beLQ3f_Zq/s1600/shakespeare20-360x540.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="360" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBjgHGBwVjQ3a87l3k13hC17q6q-tXibTdT7syHH9VG3G9wxfkYf6be0ucJGMVamMWRzeQdm75TJFrrDnYPMzKTuWq4Nhd7VNEKB-Wr6p2nPO81A-EPH0FdrCL7mGfYTBhaA5beLQ3f_Zq/s320/shakespeare20-360x540.jpg" width="213" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">(Will Shakespeare/Heikki Ranta. Kuva: Tapio Vanhatalo.)</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Itselläni ei ollut tähän kyseiseen tarinaan ennalta mitään kosketuspintaa, en siis ole nähnyt vuoden 1998 samannimistä elokuvaa. Ystäväni mukaan tämä näytelmä menee hyvin elokuvan mukaisesti, itselläni on aikeissa katsoa tuo elokuva tässä piakkoin. Mutta asiaan.<br />
Voisin todeta lyhyesti ja ytimekkäästi: rakastuin. Rakastuin rakastuneeseen Shakespeareen. Näytelmään, ja hahmoon. Voi, mikä ihana romanttinen retku tuo Heikki Rannan näyttelemä William Shakespeare tässä onkaan! 💖 Vaikkakin hän oman luovuutensa ollessa hukassa tukeutuukin ystävänsä Kit Marlowen (Tuukka Leppänen) apuun, ja hurmaa neitoa aluksi tämän sanoilla. Ah, olisipa ihana kuulla sellaista lepertelyä..vaikkakin juuri pari päivää sitten totesin, että ehkä se tosielämässä olisi hieman liian siirappista moinen. Siksipä on hyvä, että sitä voi mennä kuuntelemaan teatteriin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbCdQbTZsS9bXX0q7CAFgWJMBZJvoTQdbFtoLvTikVRnIO7HngJdDvZ_gzlF74lp1Cuv_ZaSBdcvno5oiDlrtnEDdsDAq5-BmXtZSEnqG3Jptftu39-GdS77gNYsB7fDWHopaCiWnkR-Np/s1600/shakespeare53-360x540.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="360" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbCdQbTZsS9bXX0q7CAFgWJMBZJvoTQdbFtoLvTikVRnIO7HngJdDvZ_gzlF74lp1Cuv_ZaSBdcvno5oiDlrtnEDdsDAq5-BmXtZSEnqG3Jptftu39-GdS77gNYsB7fDWHopaCiWnkR-Np/s320/shakespeare53-360x540.jpg" width="213" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF0ZqDQc0rviRna_tl4BueONPneFkLmzGHAler0ksIISPkqqyYPwcEfBPH_0ZKr1F4fJI76f4Fl87Uj4CnckIQ90dEa0h9RJ-hL7lRFP0PEFtAgVoR4cUXvYRwWPbYjqGsDUU-H-Mlioiv/s1600/shakespeare11-360x540.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="360" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF0ZqDQc0rviRna_tl4BueONPneFkLmzGHAler0ksIISPkqqyYPwcEfBPH_0ZKr1F4fJI76f4Fl87Uj4CnckIQ90dEa0h9RJ-hL7lRFP0PEFtAgVoR4cUXvYRwWPbYjqGsDUU-H-Mlioiv/s320/shakespeare11-360x540.jpg" width="213" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">(Kit Marlowe/Tuukka Leppänen. Will Shakespeare/Heikki Ranta. Kuvat: Tapio Vanhatalo.)</span></div>
<br />
Hahmoja kun ajattelee, niin mielestäni näyttelijävalinnat ovat osuneet hyvin nappiin hahmojen kohdalla. Heikin pehmeät piirteet sopivat Williin täydellisesti, Tuukan vilkkusilmät taas Kitin vilkkaaseen luonteeseen. Ja se mitä näyttelijöillä ei luonnostaan ole, lisätään puvustuksen ja maskeerauksen avulla. Mainittakoon nyt esimerkiksi viiksien määrä..eritoten Petrus Kähkösen näyttelemän Burbagen naamakarvoitus, sekä Miila Virtasen Thomas Kent-viikset. Voi että! Ja puvustushan oli aivan ihana. Ne naisten mekot ja hameet..kauniita, niin kauniita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2bkDazucyOQ3Drncf9lcoU_GDd7N0AAWQLO2wg5jiwophYqdRlpLahvXBuEPSBxeMI861bJgfVg_Sz6gKBdwDOsZwZaNC1rF46AO2iHxJu6hVKcXxIANque6zVg2fA_TLme5bRmNOk-ok/s1600/shakespeare50-360x240.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="360" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2bkDazucyOQ3Drncf9lcoU_GDd7N0AAWQLO2wg5jiwophYqdRlpLahvXBuEPSBxeMI861bJgfVg_Sz6gKBdwDOsZwZaNC1rF46AO2iHxJu6hVKcXxIANque6zVg2fA_TLme5bRmNOk-ok/s400/shakespeare50-360x240.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">(Fennyman/Rauho Ahonen, Will Shakespeare/Heikki Ranta ja Thomas Kent/Miila Virtanen.</span> <span style="font-size: x-small;">Kuva: Tapio Vanhatalo.)</span></div>
<br />
Miila tekee erittäin hienon suorituksen tuplaroolissaan Viola de Lessepsinä ja Thomas Kentinä. Tuon ajan naisilla on varmasti ollut ajoittain hankalaa toteuttaa unelmiaan, kun oma sukupuoli on ollut esteenä. Onneksi nykyään on paremmin.<br />
Helena Haaranen kuningatar Elisabeth I:nä on myös loistava. Hahmo on melko velmu, ollakseen maan hallitsija. Tai ehkä juuri siksi. Ja ulkoisesti hän toi mieleen <a href="https://www.imdb.com/title/tt1014759/" target="_blank">Ihmemaastakin</a> tutun Herttakuningattaren, tullessaan ensimmäistä kertaa lavalle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-RhF9EL_xyK0tvoT1t2W5mIeVwhklY1hYHOmZ2M30oUSLGzhY2Nufn4p8ULSMT-x92eGjW6QF6rMPviwzL2VLpv8IpTy7-sxgO6Xr3SqC0DXwNIi6PdTtz_gf1xzzThGRf3NpIgcIxWJD/s1600/shakespeare18-360x540.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="360" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-RhF9EL_xyK0tvoT1t2W5mIeVwhklY1hYHOmZ2M30oUSLGzhY2Nufn4p8ULSMT-x92eGjW6QF6rMPviwzL2VLpv8IpTy7-sxgO6Xr3SqC0DXwNIi6PdTtz_gf1xzzThGRf3NpIgcIxWJD/s400/shakespeare18-360x540.jpg" width="266" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">(Kuningatar Elisabeth I/Helena Haaranen.</span> <span style="font-size: x-small;">Kuva: Tapio Vanhatalo.)</span></div>
<br />
Ja se Petruksen Burbage, se on mainio. Tämän vaatetus, se vihreä puku on oudolla tavalla aivan ihana. Ja vastakohtana alkupuolen..noh, epävaatetus. Melkoinen näky silmille.<br />
Ja kuten aina, Kari Mattila ja Rauno Ahonen tuovat katsojalle hyvän mielen näyttelijäntaidoillaan. Heitä on todella ilo katsoa ja kuunnella. Muita näyttelijöitä tietenkään väheksymättä, mutta tottahan se että jotkut vain osuvat enemmän omaan silmään.<br />
Ensembleä kehun myös taas, eritoten kapakan ilotyttöjä. Ihan toivat mieleen Les Miserablesin satamanaiset, hyvällä tavalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1IwsJosNBKLUkBgHMYg-p4JTm05w-Y7oYKiU6REd7Ydt0TBL4g6jQA5qgBTUYS3xdjId9c2xoydSd31Z0Aw_CvXh-T489ZFPlSjyj2WLQLLQDmFb0VqUsYm2ErYNZJhWIWk5jEHd6Qmln/s1600/shakespeare6-360x540.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="360" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1IwsJosNBKLUkBgHMYg-p4JTm05w-Y7oYKiU6REd7Ydt0TBL4g6jQA5qgBTUYS3xdjId9c2xoydSd31Z0Aw_CvXh-T489ZFPlSjyj2WLQLLQDmFb0VqUsYm2ErYNZJhWIWk5jEHd6Qmln/s400/shakespeare6-360x540.jpg" width="266" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">(Burbage/Petrus Kähkönen.</span> <span style="font-size: x-small;">Kuva: Tapio Vanhatalo.)</span></div>
<br />
Tämä näytelmä tarjoaa suuria haaveita, intohimoisia tunteita ja ronskiakin huumoria, kaikkea sopivana sekoituksena. Willin ja Thomaksen ensimmäinen suudelma Romeon ja Julian harjoituksissa sai aikaan melkoisen "ohhoh"-reaktion itsessäkin. Siinä oli kiihkoa!<br />
Ja useampi hyvä one-liner näytelmästä löytyi myös, pari näistä Mattilan esittämän Ned Alleynin suusta. Mainittakoon esimerkiksi hänen lausahduksensa Burbagelle: "Pukuvaraston pieru". Noh, onhan se vähän sellainen vaatteilla koreileva hahmo se.<br />
Ihana, mieltä lämmittävä hetki oli myös Matti Rasilan Wabash-hahmon hetki teatterin lavalla. Enpä kerro siitä sen enempää, ettei yllätysmomentti katoa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVnTWPKsM2O0U4oBEN9JfoVCgWUWpviJJ0vYbxfoawggHfmgd-oFaJZfIFfQroWgzYWfSM6KEhRGMj2f0Gj308eEfApULmi3rmuDoRiVBp-5zDG22QPAs6PsbprcnMKb5EW0KEhd5krk7T/s1600/shakespeare16-360x240.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="360" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVnTWPKsM2O0U4oBEN9JfoVCgWUWpviJJ0vYbxfoawggHfmgd-oFaJZfIFfQroWgzYWfSM6KEhRGMj2f0Gj308eEfApULmi3rmuDoRiVBp-5zDG22QPAs6PsbprcnMKb5EW0KEhd5krk7T/s400/shakespeare16-360x240.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"> (Viola de Lesseps/Miila Virtanen ja Will Shakespeare/Heikki Ranta.</span> <span style="font-size: x-small;">Kuva: Tapio Vanhatalo.)</span></div>
<br />
Tämähän oli itseasiassa nyt jo toinen puhenäytelmä lyhyen ajan sisään, vieläpä tämän vuoden puolella. Ja tykkäsin, eikun, rakastin. Suosittelen kovasti romantiikasta tykkääville, niille ketkä pitävät tuosta elokuvasta ja/tai Shakespearen tuotannosta, tai niille jotka haluavat hypätä hetkeeksi muinaiseen Lontooseen. Iso peukku ja monta, monta sydäntä. Taas jaksaa uskoa rakkauteen. Kiitos HKT.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-23519311672694517712018-03-26T12:29:00.001+03:002018-03-26T12:32:01.135+03:00Kuin ensimmäistä päivää..<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kävin pitkästä aikaa teatterissa, tällä kertaa oli vuorossa <a href="http://hmlteatteri.fi/" target="_blank">Hämeenlinnan teatteri</a> ja siellä näytelmä <a href="http://hmlteatteri.fi/esitykset/kuinensimmaistapaivaa" target="_blank">Kuin ensimmäistä päivää</a>, tässä nyt siitä kirjoitusta. Näimme näytelmän vapaalipuilla, kiitos siitä. Näytelmän on käsikirjoittanut Anna Krogerus ja ohjannut Pekka Heikkinen, ensi-ilta oli 10.2.2018. Rooleissa ovat </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Aleksi Aromaa, Lotta Huitti, Maiju-Riina Huttunen, Emppu Jurvanen, Katariina Kuisma-Syrjä, Matti Leino, Maksim Pavlenko, Birgitta Putkonen, Sinikka Salminen, Lasse Sandberg, Jarkko Tiainen, sekä erästä roolia vuorottelevat Saimi Penttilä/ Sofia Kynsilehto. Heistä monella onkin taas useampi rooli, joista he suoriutuvat hienosti.</span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMqZh38WBbUwKqGpS4mA8EPSyEAWOGfJBmTrUrHZy1Zc7Bu6EU3SjJC7T24Lt95MpiY9aG4nfTWWD6tinqZpPtoDiNpNNbj7pPSy3HBOjba6jD3W_PjQo1tgKX-HiecYbGPjC9mLK-UneR/s1600/kuinensimp_237_39455131194_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMqZh38WBbUwKqGpS4mA8EPSyEAWOGfJBmTrUrHZy1Zc7Bu6EU3SjJC7T24Lt95MpiY9aG4nfTWWD6tinqZpPtoDiNpNNbj7pPSy3HBOjba6jD3W_PjQo1tgKX-HiecYbGPjC9mLK-UneR/s400/kuinensimp_237_39455131194_o.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Lepolan hoitokodin väki.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial"; font-size: x-small;">(Kuva: Hämeenlinnan teatteri/Tapio Aulu.)</span></div>
<br />
<span style="font-family: "arial";">Siitä on aikaa, kun olen viimeksi ollut katsomassa niin sanotusti pelkkää puheteatteria. Tämän näytelmän jälkeen aloin miettiä, että pitäisi varmaan käydä niitäkin katsomassa useammin. Olin todella vaikuttunut näkemästäni! Onko se tässä tapauksessa sitten eniten käsikirjoittajan onnistunut käsikirjoitus, ohjaajan taidokas ohjaus vai näyttelijöiden loistavat suoritukset mikä sen teki (luultavastikin näiden plus kaiken muun summa), mutta jokin sen teki. Ehkä se, että näytelmän aihe/aiheet ovat todella elävästä elämästä löytyviä, ja osittain myös hyvin lähelle itseä tulevia. Pohjatyöt on tehty hyvin, ja se kyllä näkyy.</span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<span style="font-family: "arial";"><strong>Lepolan hoitokoti toivottaa tervetulleeksi</strong></span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<span style="font-family: "arial";">Näytelmä kertoo siis Lepolan hoitokodin arjesta. Sen asukkaista ja työntekijöistä, heidän elämistään ja heidän välisistä suhteistaan. <span style="font-family: "arial";">Itsekin palvelutaloissa jonkin verran työskennelleenä Lepolan hoitokodin arki tuntui tutulta. On kiire, ehditään tehdä vain välttämättömin ja toivotaan että voisipa asiat olla paremmin. Sijaisia ei saada ja työntekijät joustavat minkä voivat. Jos voivat, senkin saimme erään roolihahmon myötä nähdä. Ensin luvataan yhtä ja sitten tehdään toista, näitä tällaisia ihmisiä kyllä riittää oikeastikin. <span style="font-family: "arial";"><span style="font-family: "arial";">Maiju-Riina Huttusen Minna-hahmo oli juuri tällainen tosielämän huithapeli, joka hieman huolettomasti suhtautuu kaikkeen elämässään. Sitten kun saadaan lisäkäsiä taloon eli sivarit Mara (Aleksi Aromaa) ja Kaide (Maksim Pavlenko), heidät laitetaan pelkkiin "paskahommiin", vaikka heitä voitaisiin hyödyntää myös esimerkiksi asukkaiden ulkoilussa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Olihan siellä toki Kaiden taidepaja mukana, hienoa nykytanssia joka ei tosin ehkä kaikkiin asukkaisiin ihan uponnut.</span></span></span></span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinDcszIL_MRLSQNtDO-LvO2ZiKrp0rB6zWfpJdp0qavJvvmk-rWJv46WTx9g_NguYCWnQHj5tEseMagMxMUiE3WCLkdTTxXgYLlORDRso_wlgpVmwNdDlkk28VsFSy9RJqNwoCdbzyps65/s1600/kuinensimp_134_40166377071_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinDcszIL_MRLSQNtDO-LvO2ZiKrp0rB6zWfpJdp0qavJvvmk-rWJv46WTx9g_NguYCWnQHj5tEseMagMxMUiE3WCLkdTTxXgYLlORDRso_wlgpVmwNdDlkk28VsFSy9RJqNwoCdbzyps65/s400/kuinensimp_134_40166377071_o.jpg" width="266" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Adam ja Taimi tapaavat ensimmäistä kertaa.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: x-small;">(Kuva: Hämeenlinnan teatteri/Tapio Aulu.)</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: "arial";">Lepolan hoitokotiin saadaan työkokeiluun myös maahanmuuttaja, Adam, jota esittää Matti Leino. Hän esitti tätä roolia itseasiassa jo toista kertaa, siltikin pisteet hänelle "huonon suomen kielen" opettelusta. Siinäkin oikeita otteita elämästä, kun Adam saapuukin Lepolaan mukanaan ystäviään, jotka myös tarvitsisivat töitä. Kulttuurien välisiä eroja on osattu kuvata todenmukaisesti, kuitenkaan loukkaamatta ketään.</span><br />
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-family: "arial";">Lotta Huitin esittämä Seikku (hoitokodin johtaja) on myös hyvin todellinen kuvaus siitä, miten jotkut korkeammalla pallilla istuvat toimivat. Ohjeita ja vaatimuksia syydetään alaisille, ja monet niistä ovat hankalia toteuttaa työn ohella. Itse sitten käydään töissä minuuttiaikataululla eikä jousteta. Alkoholin vaikutuksen alaisena sitten kyllä avaudutaan kaikesta. (Mahtava kuvaus suomalaisesta baarikäyttäytymisestä/pikkujouluista!)</span></span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGQ7IxZquUtfusYxJC821taE1HPNJoTAldTrPPmS31Pj0E-sriHJfgHz915gyL7zvKmciPAhvP9KrR3hwGNfxOhJMfmhKEjw5Vdyo68DN5z7IDDq9DVr7K3xp3Q1cveZ5VSixH9w125qsf/s1600/kuinensimp_078_39267570555_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGQ7IxZquUtfusYxJC821taE1HPNJoTAldTrPPmS31Pj0E-sriHJfgHz915gyL7zvKmciPAhvP9KrR3hwGNfxOhJMfmhKEjw5Vdyo68DN5z7IDDq9DVr7K3xp3Q1cveZ5VSixH9w125qsf/s400/kuinensimp_078_39267570555_o.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ritva, Adam ja tämän ystävät.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: x-small;">(Kuva: Hämeenlinnan teatteri/Tapio Aulu.)</span></div>
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-family: "arial";">Siinä kaikkien ohjeiden seassa sitten jo mainitut työntekijät sekä Katariina Kuisma-Syrjän roolihahmo Ritva yrittävät selviytyä työpäivistään. Ah, tämä Ritvan rooli ja Katariinan suoriutuminen siitä. Bravissimo! Hän on koko elämänsä ollut kiltti ja huolehtivainen, niin äitinä kuin työntekijänä. Vaan vähitellen hänelle alkaa riittää, ja sen tulevat kaikki huomaamaan..</span></span><br />
<span style="font-family: "arial";"><span style="font-family: "arial";">Emppu Jurvanen esittää Ritvan kehitysvammaista poikaa Arvoa, joka näytelmän alussa muuttaa äidin luota ryhmäkotiin asumaan. Kun Ritva ei sovitusti pääsekään Arvon luo vierailulle vaan tämä tuleekin käymään Lepolaan, tämän kiukkuinen huuto <em>"Paska petturi!"</em> on myös kovin tuttua ja muistoja elämästä itsellekin. Ei juuri noilla sanoilla, mutta se tunne joka tästäkin hahmosta välittyi katsomoon, oli tuttua. Kun tunteet tulevat, ne tulevat täysillä.</span></span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<span style="font-family: "arial";"><strong><em>"Laita se koje päälle!"</em></strong></span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<span style="font-family: "arial";">Kun nyt on työntekijät esitelty, esittelen myös asukkaat: vähiten lava-aikaa saa Rouva Laitinen, joka jääkin etäisimmäksi hahmoksi. Ymmärrettävistä syistä. Sitten on Unto-herra (Lasse Sandberg), jolle se oma maailma saattaa olla parempi, kuin hoitokodin maailma. Tämä oli Adamin näkemys Unton harhoista, ja mielestäni hienosti sanottu.</span><br />
<span style="font-family: "arial";">Olipa mukana eräs ihana pariskuntakin, Martta (Birgitta Putkonen) ja Toivo (Jarkko Tiainen). Voih, sitä heidän välistä suhdettaan! Noin 50 vuotta aviossa, ja sitä piikittelyn määrää. Joka kerta kun Martta käski Toivon pistää (kuulo)kojeen päälle kun tällä on asiaa, nauratti. Ja Toivo se piti hoitokodin kurissa ja järjestyksessä, myös yöllä. Ja se heidän suudelmansa, niin rakastava.</span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1aIg_2_ZBsMwDn0aupEK1mB0UOS1oWPyyAKq9ERAsS3qfX-3iHpesSQKT8BNCGp9-mR7n4jM7n2Efogy397pWcbEaYalkXVfb_qFPbY9sv3wVzzrOwFEuRHl5-Ou97xYM6vk7jXmREgrE/s1600/kuinensimp_158_25294515027_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1aIg_2_ZBsMwDn0aupEK1mB0UOS1oWPyyAKq9ERAsS3qfX-3iHpesSQKT8BNCGp9-mR7n4jM7n2Efogy397pWcbEaYalkXVfb_qFPbY9sv3wVzzrOwFEuRHl5-Ou97xYM6vk7jXmREgrE/s400/kuinensimp_158_25294515027_o.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Martta, Toivo, Ritva, Unto ja Adam.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial";">Keskustelua siitä, kenen maailma on kenellekin parempi.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: x-small;">(Kuva: Hämeenlinnan teatteri/Tapio Aulu.)</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial";">Kaikista asukkaista ihanin oli Taimi (Sinikka Salminen). Voi, olisinpa itse vanhempana kuin hän. Vallaton ja kuriton, edelleen oli pilkettä silmäkulmassa ja silti samaan aikaan kaikista välittävä ihminen. Kokemusten tuomaa elämänrikkautta oli paljon, ja se näkyi. Sellainen "ihmistenlukija", jos niin voisi sanoa. Tiesi, mitä kukakin tarvitsi milloinkin, olivat ne sitten sanoja tai tekoja. Kuten se kossupullo siellä piirongin laatikossa. <em>"Otahan toinenkin hömpsy. Ja kolmas. Ja kerta kiellon päälle."</em></span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG_EGlSXdayY-5J6tpX7UmHm_ePYL-40AZPmfBzf9A8aezvSBb12Amq4HKgHsjmjlH4ponScf6mUwqWkxh3B2ZW5h2ASfmIHo9dPFnLlScglgEWuceG0upJ-VNK49Xe6GlMEWiqz270uda/s1600/kuinensimp_191_25294514847_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG_EGlSXdayY-5J6tpX7UmHm_ePYL-40AZPmfBzf9A8aezvSBb12Amq4HKgHsjmjlH4ponScf6mUwqWkxh3B2ZW5h2ASfmIHo9dPFnLlScglgEWuceG0upJ-VNK49Xe6GlMEWiqz270uda/s400/kuinensimp_191_25294514847_o.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kossu, Taimi ja Ritva.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: x-small;">(Kuva: Hämeenlinnan teatteri/Tapio Aulu.)</span></div>
<span style="font-family: "arial";"> </span><br />
<span style="font-family: "arial";"><strong><span style="font-family: "arial";"><em>"Seis! Tässä menee minun rajani!"</em></span></strong><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<span style="font-family: "arial";">Tuo lause otsikko luki Ritvan löytämässä esitteessä, jossa oli ohjeita työhyvinvoinnin parantamiseen. Yksi tärkeä pointti oli omien rajojen tunnistaminen, ja tunnustaminen. Todella tärkeä neuvo oikeaankin elämään.</span><br />
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<span style="font-family: "arial";">Näytelmän toinen puolisko oli ehdottomasti vaikuttavampi, ja tunteisiin menevämpi. Omilla kasvoilla kyyneleet alkoivat virrata siinä kohdin, kun Taimi istuu sängyllään, matkalaukku vierellään ja Eino "Eikka" Grön (Aleksi Aromaa) silittää kauluspaitaa. Jotenkin vain tiesi että nyt mennään, ja niinhän siinä mentiinkin sitten. Taimi jutteli mielessään Eikan kanssa, kuunteli tämän laulua ja tanssi hänen kanssaan. (Aleksi Aromaan laulua muuten kuuntelee todella mielellään.) Taimin kuolema kuvattiin tällä nuoruuden muistelulla ja tanssimisella Eikan kanssa todella kauniisti, ja mielestäni annettiin ymmärtää että tämä nukkui pois rauhallisesti unessaan. Lopussa hän vielä varmisti Eikalta, että <em>"Onhan tämä mennyt ihan hyvin?" </em>Ja olihan se. Elämä siis.</span><br />
<br />
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial";"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUie55bovR1s41NLIKDi8SJl07DfspHKgSlPaLxLZtuWGz3ECZJ4ryui0CysxtELmB4VgtRLop32p5-hA8jHf3wpNA-LH5t3epsxOcs_hvg6E0jT9HRag-tf8cmyd4sutITcAarxZ_K88n/s1600/kuinensimp_202_39455131864_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUie55bovR1s41NLIKDi8SJl07DfspHKgSlPaLxLZtuWGz3ECZJ4ryui0CysxtELmB4VgtRLop32p5-hA8jHf3wpNA-LH5t3epsxOcs_hvg6E0jT9HRag-tf8cmyd4sutITcAarxZ_K88n/s400/kuinensimp_202_39455131864_o.jpg" width="400" /></a></span></div>
<span style="font-family: "arial";">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ritva, Eikka ja Taimi. Tango d'amore.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: x-small;">(Kuva: Hämeenlinnan teatteri/Tapio Aulu.)</span></div>
</span><span style="font-family: "arial";">Tämän lisäksi toisen puoliskon vakuuttavin osa oli Ritvan monologi. Kun hoitokotiin tulee asiantuntija ilmoittamaan, että Lepola on</span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"> valittu ehdolle valtakunnalliseen vanhustenhuollon huippuyksikköohjelmaan, niin silloin Ritvalta palaa pinna, ja hän antaa tulla tuutin täydeltä kaikkien niiden vuosien ajalta, jotka ovat polttaneet häntä loppuun. Kun tästä paahtavasta monologista on päästy, ja Ritva on lähtemässä kotiin, Adam vastaa puhelimeen. Arvon hoitokodista soitetaan. Itse osasi jo tuossa kohtaa arvata, että tämä puhelu ei voi olla hyvä. Ritva ottaa puhelimen käteen, ja saa sydämensä sekä maailmansa murskaavan tiedon. <em>"Sanoin satoja kertoja ettei Arvo osaa uida.."</em></span><br />
<em><span style="font-family: "arial";"></span></em><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWrbxr0qRxALtxXFnCL1H7usPElep_HqSQKk5jbVedRAE7jc7jKRg6SKaRKjeB9GUsVr-2a2RHzSYsvSOHW6ZGpJeZCpdWVnLoeteP3ifhw3_qDYrPvxNvOy9mbKcyNAP-65dGIq7LSRab/s1600/kuinensimp_070_28386067179_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWrbxr0qRxALtxXFnCL1H7usPElep_HqSQKk5jbVedRAE7jc7jKRg6SKaRKjeB9GUsVr-2a2RHzSYsvSOHW6ZGpJeZCpdWVnLoeteP3ifhw3_qDYrPvxNvOy9mbKcyNAP-65dGIq7LSRab/s400/kuinensimp_070_28386067179_o.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ritva puhelimessa.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: x-small;">(Kuva: Hämeenlinnan teatteri/Tapio Aulu.)</span></div>
<span style="font-family: "arial";"></span><br />
<span style="font-family: "arial";">Minä sekä ystäväni, ja ympärille katsottuani yleisöstä useampikin, itkimme näytelmän lopussa paljon. Kuin ensimmäistä päivää tuo monia nykypäivän ongelmia yleisön eteen, mutta ei kuitenkaan kottikärryillä kipaten vaan hyvin näyteltynä ja huumorillakin höystettynä. Kiitos näyttelijät, kiitos Hämeenlinnan teatteri. Kiitos taas. </span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-56510410043088043762017-11-06T17:40:00.000+02:002017-11-06T17:41:59.911+02:00Ole mulle ihminen....eli kirjoitusta Hämeenlinnan teatterin musikaalista nimeltä <a href="http://hmlteatteri.fi/esitykset/naisia-hermoromahduksen-partaalla" target="_blank">Naisia hermoromahduksen partaalla</a>.<br />
Ensinnäkin täytyy myöntää, etten ole nähnyt alkuperäistä elokuvaa, mutta en koe että se mitenkään haittaisi. Musikaalin myötä kyllä heräsi mielenkiinto nähdä sekin. Ehkäpä joskus, nautitaan tästä musikaalista nyt ensin.<br />
<br />
Täytyy vain todeta, että Hämeenlinnan teatterin väki on taas onnistunut tekemässään. Naisia hermoromahduksen partaalla tuo katsojien eteen lavan täydeltä tunteita, laidasta laitaan. Rakkautta, sydänsuruja, kaipuuta, unelmointia..ja melkeinpä kaikkea noiden väliltä. Samaistuttavia hahmoja, samaistuttavine kokemuksineen ja tunteineen. Erään tälläkin hetkellä tv:ssä pyörivän mainoksen lause "Hyvät päätökset syntyvät kokemuksista, kokemukset taas syntyvät huonoista päätöksistä" sopii mielestäni tähän musikaaliin. Musikaalin hahmokaarti on kirjava, ja esittäjäjoukko sopiva.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY6uDhPKQHNNdo6DPh9vNLWcR2j0sb0m369wOiPkbqTmynAylq7yUSZS5-flS0Y-ap9qytmq8_s8dFcN9EDt39Xpy0bFGnU_6Acm3caxZdsLx4NijvLog6I3Ffq-ARCKq9-jjFJ1bjGh36/s1600/naisia-hermoromahduksen-partaalla_37028968566_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="978" data-original-width="1600" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY6uDhPKQHNNdo6DPh9vNLWcR2j0sb0m369wOiPkbqTmynAylq7yUSZS5-flS0Y-ap9qytmq8_s8dFcN9EDt39Xpy0bFGnU_6Acm3caxZdsLx4NijvLog6I3Ffq-ARCKq9-jjFJ1bjGh36/s320/naisia-hermoromahduksen-partaalla_37028968566_o.jpg" width="320" /></a></div>
Sinikka Salminen esittää Pepaa jonka suuri rakkaus hylkää, mutta jonka elämässä uusi ja erilainen rakkaus saa alkunsa. Pepa pärjää kuin nykyaikainen, vahva ja itsellinen nainen. Laulut todella miellyttäviä kuunnella.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVnC4cCjABsSNQ5VGXPV9ff_SdrISF0TG59Qds7g4CLwUoB6HbeDjTt-u9TpF3REGWJCErOWEKXGJlq81jzv84kLMZ5k5ME9DXJJpvWfUgcE_9cxgjeIku6TC2a8LGKOd6_8R4I3JwthX6/s1600/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821567260_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVnC4cCjABsSNQ5VGXPV9ff_SdrISF0TG59Qds7g4CLwUoB6HbeDjTt-u9TpF3REGWJCErOWEKXGJlq81jzv84kLMZ5k5ME9DXJJpvWfUgcE_9cxgjeIku6TC2a8LGKOd6_8R4I3JwthX6/s320/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821567260_o.jpg" width="320" /></a></div>
Lasse Sandberg on karismaattinen Ivan, joka laulaa kaikkien naisten sukat makkaralle. Blablablablablaa, muuta ei sitten tarvitakaan. Niinhän se on, jos miehellä on oikeanlainen ääni.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim1oypgmfn4rlvCFBi9whGG8F0VObheUoKQuZr_d2hdkssIfsbWvO6NG_T4Nip_9_M9N0ii8NEtltpNQXv9KqwFA3b81-UlqmqIkzUN9DD06r3xIzZXwOkGttfB-truJal3bi_6DlCnPYT/s1600/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821567560_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="1600" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim1oypgmfn4rlvCFBi9whGG8F0VObheUoKQuZr_d2hdkssIfsbWvO6NG_T4Nip_9_M9N0ii8NEtltpNQXv9KqwFA3b81-UlqmqIkzUN9DD06r3xIzZXwOkGttfB-truJal3bi_6DlCnPYT/s320/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821567560_o.jpg" width="320" /></a></div>
Mikko Töyssy on taksikuski, joka on aina paikalla kun tarvitaan. Ja häneltä löytyy autostaankin apu milloin mihinkin vaivaan, sekä hyviä viisauksia. "Huominen on omanlaisensa päivä."<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEindC1GL_G2qKGJF3CDe5GyFb9S3hzmUQxbd_Cu-gXsNGKAWtAb4ang_Z4NEKAjkZ3BBON3PDp1IVeSylZc6LjFvJToFL4atg7GaW333QuHtvQWM-YUlUSlwS5AbFYzUArTpEUsiHM3JWas/s1600/naisia-hermoromahduksen-partaalla_37077073601_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh38d0SfziUIbQeYFI0OuDKXVXv3XnXDTyJTptPLGrXBcsXMI6RkjtJaHCJ3OYmpKd5byIDYsjpzN5q5GUroi012ax_aftAdpJE-mP-58EbrvHcZrOg7WBEMV0AeK5SxHpctZ4NmyJba4l4/s1600/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821568910_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1058" data-original-width="1600" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh38d0SfziUIbQeYFI0OuDKXVXv3XnXDTyJTptPLGrXBcsXMI6RkjtJaHCJ3OYmpKd5byIDYsjpzN5q5GUroi012ax_aftAdpJE-mP-58EbrvHcZrOg7WBEMV0AeK5SxHpctZ4NmyJba4l4/s320/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821568910_o.jpg" width="320" /></a></div>
Katariina Kuisma-Syrjä heittäytyy Lucian rooliin, ja voi miten heittäytyykään! Hullunkatkerasti suorastaan. Ja hänen äänensä myös, hienoa kuunneltavaa. (Kuvassa etualalla.)<br />
<br />
Johanna Reilin esittämä Pepan aulavahti heittää myös ilmoille hienoja viisauksia elämästä. "Jumala keksi rakkauden..mutta ois saanu kyllä miettiä vielä toisen kerran." Tai jotenkin näin, mutta hyvin hauskasti todettu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDmkb2JfCRMZqCjlL3nK8O_dMLhJl0CiEsTMQX2q9JsS4GFDmwi3oiwnqtpJwGVJayYNJJSr7v_En_5GkEoi-RjwEI41FBTAkqpBVbU2v_mJMGkXFyERXICU4n3HT5iOWsNmVoHTz-dyqI/s1600/naisia-hermoromahduksen-partaalla_37028970586_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDmkb2JfCRMZqCjlL3nK8O_dMLhJl0CiEsTMQX2q9JsS4GFDmwi3oiwnqtpJwGVJayYNJJSr7v_En_5GkEoi-RjwEI41FBTAkqpBVbU2v_mJMGkXFyERXICU4n3HT5iOWsNmVoHTz-dyqI/s320/naisia-hermoromahduksen-partaalla_37028970586_o.jpg" width="320" /></a></div>
Matti Leino vatkaa lanteitaan Carloksena, joka ei tunnu olevan ihan varma elämänsä rakkaudesta..ja tapahtumat heittelevätkin häntä uusille urille. Vai pitäisikö sanoa, että uudet asiat heittäytyvät häntä kohti? (Kuvassa vasemmalla.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0VMx6cAu2Bhl0o5vjPvPjop7tMG0KhmpIBlJztk-KSBQ_gwsdvU3K-OgqusW23PGtbHDacsuA5XLQ5nyMwaDqh1vSWcSeaGIuoisWfVK4HXV6NPY9nl0ZIybONNpqMg2lvUzmB6OoV9aA/s1600/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821569550_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1079" data-original-width="1600" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0VMx6cAu2Bhl0o5vjPvPjop7tMG0KhmpIBlJztk-KSBQ_gwsdvU3K-OgqusW23PGtbHDacsuA5XLQ5nyMwaDqh1vSWcSeaGIuoisWfVK4HXV6NPY9nl0ZIybONNpqMg2lvUzmB6OoV9aA/s320/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821569550_o.jpg" width="320" /></a></div>
Emppu Jurvanen, tuo uusi nuori ja suloinen kasvo lavalla, on ilkeä terroristi, joka antaa kaikista eniten silmänruokaa lavalla ollessaan. Ei huono! Osaa hän tanssia, laulaa ja näytelläkin. Toivottavasti häntä nähdään lavalla jatkossakin. (Kuvassa oikealla.)<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan, hyvä ja osaava porukka tosiaan vaikken kaikkia nimeltä luettelekaan. Laulut kuulostivat hienoilta ja tanssit olivat näyttäviä. Lavastus riittävä ja toimiva, on mukava kun joutuu itse vähän käyttämään myös mielikuvitustaan esitystä katsoessa. Ja taas se mistä pidin kovasti: bändi on näkyvillä, tällä kertaa lavasteiden yläosissa. Sekä Petja Lähteen soittopaikka lavan takaosassa oli hauska lisä. Valkokankaille heijastetut kuvat tukivat myös hienosti esitystä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0uHHS65YVetfCSFcS0UUV2wPlYm9FphTvGywLTkhrZjdUMZTYes4xtHW4WL4cEMeK640G8_cAqKw_gEGh6_LbXuNl98vYTCJwJN1fDu93iZpdFi7vg5gVL9U5x1b0TXtRYdmgFjLcmvMP/s1600/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821570380_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0uHHS65YVetfCSFcS0UUV2wPlYm9FphTvGywLTkhrZjdUMZTYes4xtHW4WL4cEMeK640G8_cAqKw_gEGh6_LbXuNl98vYTCJwJN1fDu93iZpdFi7vg5gVL9U5x1b0TXtRYdmgFjLcmvMP/s320/naisia-hermoromahduksen-partaalla_36821570380_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Näin esityksen Hämeenlinnan teatterin tarjoamalla lipulla, kiitokset kovasti siitä. Kuvat ovat teatterin kuvapankista/Tapio Aulu. Kiitos, ja nähdään taas.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-3484826085358272132017-07-21T11:57:00.000+03:002017-07-21T11:57:58.582+03:00Haastattelu: muusikko Klaus Suominen..
Haastattelin Klaus Suomista heinäkuun puolen välin tienoilla tämän
studiolla. Pohjustuksena ja ajatuksena tälle haastattelulle oli hieman
taustoittaa hänen uraansa ennen Happoradiota, ja mistä yhteinen taival
Happoradion kanssa on alkanut. Siis kuka, mitä ja miksi.<o:p></o:p><br />
<o:p></o:p><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy7TPn9pusbus0yYT5bdbMjJQzL-tV-gj3k-r2fuhZvByPLET4vsJGMX_CzM5m5SyY3hbEaLoXvKS4QJIb7w-2NsWoV6KCFxp1skf4bh0jrpMCO9b1mLuYA7Y_CaBauZCRImjs75c7eIl2/s1600/Klasu+%25284%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy7TPn9pusbus0yYT5bdbMjJQzL-tV-gj3k-r2fuhZvByPLET4vsJGMX_CzM5m5SyY3hbEaLoXvKS4QJIb7w-2NsWoV6KCFxp1skf4bh0jrpMCO9b1mLuYA7Y_CaBauZCRImjs75c7eIl2/s400/Klasu+%25284%2529.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Studiolla, haastattelun yhteydessä.</td></tr>
</tbody></table>
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kuka on Klaus Suominen? (Millainen
sinä olet, ja miten sinusta on tullut sinä?)</b><o:p></o:p><br />
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
No jos lähtis siitä, et mä oon Raumalt kotosin. Eli syntyny Raumal -79, ja
käyny peruskoulun ja lukion siellä. Ja alottanu pianonsoiton opiskelun aika
varhases vaihees, mä olin varmaan joku alle kouluikänen sillon. Ihan eka oli
semmonen joku kansalaisopistotyyppinen, mis oli sellasii ryhmätuntei. Siitä sit
yksityistunneille, ja sitte ala-asteen viimisillä luokilla Rauman musiikkiopistoon.
Mä sain siel itse asias tosi loistavan pianonsoiton opettajan, Arto Mäkelän, joka
on raumalainen pianisti ja sen kans sitten.. Se oli tavallaan se
musiikkiopiston klassinen tutkinto, mikä siel on tarkotus tehdä, mut hänel oli
kans semmonen kevyt musa verissä sil maikalla, ja se aina sitte syötti myös
semmost popimpaa biisiä tai jazz-hommeleita. Se oli vähän niinku se juttu mitä
haluttiin soitella, ja sitten tota noin, vähän ne pakolliset klassiset biisit
siin ohella sitten.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Ja sitten armeijan jälkeen.. Armeijavuosi meni varusmiessoittokunnassa
Lahdessa, ja mä olin itse asias sitä aikasemmin hakenu opiskelee tonne
Pop&Jazz Konservatorioon Helsinkiin, ja saanu sen paikan. Mut sit mä
aattelin, et se armeija kantsii käydä siit eka pois suoraan, eli lykkäsin
alotusta vuodella. Ja sit ku oli armeija käyty, nii mul oli hyvä tilanne ku oli
opiskelupaikka valmiina.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Muutin sitte Raumalta Helsinkiin sillai et oltiin tietenkin käyty
Helsingis, muttei ollu kyl mitenkään muuten tuttu kaupunki. Sitten vaan
sillosella Mazda 323:lla, mä otin patjan sinne takakoppaan ja ei mul ollu
mitään tietoo.. Et sinne vaan sinne tutustumistilaisuuteen. Sit mul oli yks
kaveri Raumalta jo aikasemmin muuttanu Helsinkiin, soittelin sitte hänelle et
”nyt mä olen tääl Helsingis, että mihis tääl kannattais tota noinni yöks mennä”,
ja sit hän otti mut avosylin vastaan että tuut hänen luo. Hän asu kans sillon
solukämpäs, ja mä nukuin sit ekat pari viikkoo hänen solukämpän lattialla, ja
sit siitä alko niinku tää ammattiopiskelu.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Ja sit oikeestaan sen jälkeen tosi nopeesti tutustu Helsingis sit näihin
muihin soittajiin, ja alko verkostot kasvamaan. Mä olin kyl itse asias keikkoi
tehny jo oikeestaan 11-vuotiaast asti. Et meil oli eka bändi siin samoihin
aikoihin, ku mä menin sinne musiikkiopistoon. Se oli semmonen neljähenkinen
bändi sillee et siin oli rumpali, basisti, minä ja laulaja, ja me tota noinni,
alettiin sit tehä sellast niin sanottuu cover-keikkaa sit aika suht nopeesti.
Niit oli aika kivastikin niit keikkoi. Meil oli rumpalin isä oli vähän niinku
managerina, ja se hoiti niit keikkoja. Et bändisoitto oli sitte jo aika nuorest
asti tullu tutuks.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Ja tota. No siit se sit alko tavallaan niinku kunnolla semmonen
ammattimaisempi keikkojen tekeminen, siinä koulun ja opiskelun ohella. Joo ja
sitte, oliks sul jotain lisäkysymyksii siihen? Mitään mitä mä voisin tarkentaa,
etten mä lähe ihan väärille urille. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">No vähän tohon liittyen et kun
sanoit jo, et sä oot nuorena alottanu soittamisen, niin mikä sai sut tohon
pianon soittoon ja koskettimiin tarttumaan?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
No se, en tiiä se varmaan lähti kyl sillee vähä vahingos. Et tota noinni,
joulupukki toi ensimmäisen tommosen leikkiurun ja sitten tota korvakuulolta
niitä biisei lähti tapailemaan. Ja sit ilmeisesti vanhemmat huomas, että hää
alkaa löytää jotain säveliä täältä, ja sitte laitto niille tunneille. Jossain
vaihees itse asias yhen sillosen luokkakaverin äiti, se kaveri soitti pianoo
kans ja mä sit olin heillä kyläs ja soittelin, niin se sano et tää kaveri pitää
saada johonkin hyvään kouluun, ja siit varmaan se musiikkiopistoajatus sit osittain
kans lähti. Mut se oli semmonen vahinko kyl vähäsen. Vaikka se on aina sit tosi
luonnostaan kyl kiinnostanu tosi paljon, ja ehkä myöskin sillai, että mä oon
aika helposti oppinu tai sillai, nii se on sit tottakai ain innostanu sitten
jatkamaan.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Ja sit se on myös innostanu huomattavasti jatkamaan, kun niin nuorena oli
se bändi, ja me oltiin samanikäsiä suurinpiirtein kaikki, ja sit kaikilla oli
vähän semmonen niinku into opiskella lisää ja opetella sitä omaa instrumenttia paremmin
ja paremmin, nii siin piti pysyy perässä ja olla niinku ehdottomasti vähintään
sit yht hyvä yrittää. Et tavallaan se meiän bändi oli koko ajan, oltiin samalla
tasolla ja toinen toisiamme ruokittiin sit siihen. Ja sitten toki teinivuosina
oli jo muitaki bändei, bändiviritelmiä, mitkä tavallaan sai kiinnostumaan siit
soittamisest viel enempi ja enempi, ja just mikä sai sitten myös tekemään töitä
sen instrumentin hallintaa varten. </div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjZT3IIvjex8f6qmTbP_HvFsew4xdG7U1oxxru5FDboG-ppkcv2EE1ffj6CphfammjVGSw7M7u27-3Iu8NIPBqhAiN1nesodfbPj9yjnfvDwT_elzGrLttcNr-Lz9M29VtHgRw1CA730uG/s1600/klasu+kuissi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjZT3IIvjex8f6qmTbP_HvFsew4xdG7U1oxxru5FDboG-ppkcv2EE1ffj6CphfammjVGSw7M7u27-3Iu8NIPBqhAiN1nesodfbPj9yjnfvDwT_elzGrLttcNr-Lz9M29VtHgRw1CA730uG/s400/klasu+kuissi.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuissirock 15.7.2017, Loimaa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Onks sit mitään semmosta, et josset
sä tekis tätä, niin mitä muuta sä tekisit?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Niin. Oon mä tota joskus miettiny. Mut ehkä johtuu just siitä ko se on
niin nuoresta asti ollu tää musiikki, ja sitten jo lukioaikanakin mulla vähän
kävi sillee, et.. Lukio nyt oli ihan selvä et mä halusin mennä lukioon, mut
itse asias siin lukion aikana, ni se alko se musiikki tai se pianonsoiton
opiskelu oli jo isommas roolis, ko se lukion käyminen melkein. Tai olikin. Et
tavallaan mä jo siin vaihees tajusin, et mä aion jatkaa musiikkiopintoja, ja
tavallaan siinähän nyt ei.. No tonne Konsalle vaadittiin et piti olla lukio
käytynä, mut siel ei ne muut arvosanat tavallaan vaikuttanu, et mul oli
oikeestaan se lukion päämäärä se et mä sain ne kirjotukset hyvin läpi vaan. Et
mul ei oo ikinä oikeestaan ollu mitään sellast ees varavaihtoehtoo, et mitä mä
lähtisin opiskeleen.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Et tavallaan..no itse asiassa ko mä olin vuoden ollu siel Konsalla, ni mä
hain pianonsoitonopettajalinjalle ja pääsinki sinne. Mä kävin niit pedagogisii
juttui aika paljon kyl kans siel, mut sit itse asias oikeestaan siin samal ko
oli semmost opetushommaa siin opiskelun ohella, ni mä hoksasin et ehkä mä en
tykkääkään täst opettamishommast niin paljon. Mua kiinnosti vaan se soittaminen,
ja sit ko niit keikkoi vaan riitti ja.. Oon mä tehny nyt viel muutamii vuosii
sitten noita jotain sijaisuuksia ja tuurauksia ihan yksittäisii päivii, mut ei
ne oo.. Jotenkin se ei ehkä kiinnosta mua niin paljon, mä tykkään enempi
soittamisest.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mikä on sitten soittamisen ohella,
missä asioissa oot hyvä tai loistava? <o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Hmm. No ehkä nyt ko ollaan täst musiikist puhuttu nii kyl mä oon kokenu
sillee, et mulle se musiikin opiskelu on ollu tietyl taval aika helppoo. Voisin
ajatella, et kyl mul on varmaan tavallaan ollu niinku hyvät lahjat siihen. Että
tietenkin eihän niinku pelkil lahjoil, kyllähän se vaatii aina myös aikamoist
opiskeluu, tai semmost treenaamist, mut että kyl mä oon varmaan siin sitte luontasesti
ollu ihan hyvä. Sit missä muussa mä voisin olla hyvä tai loistava, jos.. Ai tarkotaksä
nyt ihan ylipäätään. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">(Joo, ihan niinku
elämää ylipäätään.) </b>No mitkä muut asiat on tärkeitä ni tietenkin ystävät ja
läheiset, mitkä on tosi isossa osassa omaa elämää. Tai varmaan niinku monilla
on. Niin ainakin mä yritän olla läheisille ihmisille semmonen tyyppi, emmä tiiä
oikeen oonko mä hyvä siinä, mut kyl mä ainakin yritän. Kyl mä uskon, et mä oon
kaverina varmaan ihan kiva. *naurahdus*<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Entäs sit se toinen puoli, et missä
on ei-niin-loistava, tai mitkä ois semmosia parantamisen juttuja?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
No joo. Hmm. No kyl semmonen asia tulee ekan mieleen, vaikka just tähän
vaikka musaanki liittyen, et ko tää tavallaan on tämmönen, et täs pystyy täysin
niinku ite määräämään sen tahdin mitä tekee, ja kuin paljon tekee ja kaikki
tommoset, ni mä ehkä voisin olla ahkerampi jollain tavalla. Tai sillai et sit
ko mä pääsen johonki vaikka tekemisen moodiin, ni esimerkiksi keikoilla mua
aina harmittaa ko rundi loppuu, tai sillai, et mä voisin tehä tosi paljon.. Et
esimerkiks tämmönen studiotyö, siin menee joku aika et mä pääsen siihen
moodiin, et mä pystyn tekee sitä. Siihen moodiin pääseminen ei oo välttämät nii
helppoo, ja sit ko siihen pääseminen ei oo helppoo, ni mä vähä niinku oon
laiska sit hakeutumaan siihen moodiin. Et sitten kun on jossain semmoses moodis
mikä ei oo semmonen musanteko-moodi, ni siit on ehkä vaikee saada ittensä..
Ehkä mä haluaisin olla jollain tavalla reippaampi. Mä en ehkä haluais käyttää
sitä laiska-sanaa, mut.. Mukavuudenhaluinen. Mut emmä tiiä onks sekään huono
asia. Ehkä mulla vois olla pikkasen parempi itsekuri viel.</div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV2BUWlvMZTm4Zapb4zSR3NN1NrMPlI24PXXD-CAA7vJrQdwTu5e3b6G4U_BEBtgWlPYXvIw1w8p9wQu4mcQVil0HbF2lkTVjIhuaBP3HCpQf6TfydarnGPIA_yydHcOMQTXiFtdSwM6Lk/s1600/kaikki+monttu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV2BUWlvMZTm4Zapb4zSR3NN1NrMPlI24PXXD-CAA7vJrQdwTu5e3b6G4U_BEBtgWlPYXvIw1w8p9wQu4mcQVil0HbF2lkTVjIhuaBP3HCpQf6TfydarnGPIA_yydHcOMQTXiFtdSwM6Lk/s400/kaikki+monttu.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Montturock 4.6.2017, Tuusula.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sitte. Mistä asti sä oletkaan ollu
virallisesti Happoradion jäsen?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Joo. Ko oikein miettii, ni se oli varmaan sillee että.. 2014 kevääl oli
toi Anna Abreu, mä olin sen bändis oisko se ollu kevääseen 2015 asti. Eli kaks
vuotta sitte kesällä pojat pyysi et tuu keikoille kans, ja sit itse asias se
meniki aikalail ristikkäin se kesä. Mä tein joitain Abreun keikkoja viel ja sit
syksyllä.. Se oli itse asias joku syyskuukausi Tavastial, ko pojat virallisesti
kosi mua. Siit kyl, vitsi mä en nyt muista sitä päivämäärää, mut oisko se ollu
niinku 2015 syksyä.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> </b>Ne pyys sillo, se
oli varmaan se kesärundin päätöskeikka ja siit sit varmaan alko keikkatauko ja
levyn tekobreikki ja semmonen mut et.. Joo, varmaan 2015 syksyst. Melkeen vois
sanoo näin.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">No sit, mitä kaikkee sä oot tehny
ennen Happoradiota? Anna Abreun kanssa, katoin et sä oot Arttu Wiskarin kaa
tehny..<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Joo, Arttu Wiskarin kaa vähän aikaa, mut et tavallaan yks semmonen iso
projekti oli sitä ennen Mariska ja Pahat sudet. Se kesti varmaan sitte
seittemisen vuotta, eli se päätty 2013 syksyllä ja mitäs siitä sit on suurinpiirtein
seittemän vuotta taaksepäin. Sekin on hauska juttu itse asias, miten mä oon
Mariskan tavannu. Me tehtiin Haapasalon ja Tykin kanssa, tai he tekivät
sellasta Vuoroin vieraissa-kokoelmalevyy, mis oli Leevi and the Leavingsin
biisei eri bändien sovituksil, ja Mariskakin esittäis yhden kappaleen siinä. Se
oli <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Lmce5CYeaU0" target="_blank">Poika nimeltä Päivi</a>, ja sitte Hapsu ja Tykki pyys, et voisinks mä tulla
jeesaamaan sovitusasioissa.<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Ja mä tapasin sillo Mariskan ekaa kertaa, ja sit siit tuliki itse asias
aika onnistunu versio. Sit Mariska kerto että hänellä on tämmönen ajatus, et
hänel ois tarkotus laittaa iha bändi pystyyn, että oisinks mä ollu kiinnostunu
ja mä sanoin et tottakai. Sit siin meni hetki aikaa, ruvettiin sit Mariskan
kans miettimään et ketä siihen vois pyytää, ja sit se vähän niinku siihen ympärille
kokoontu se Pahat sudet-projekti. Sen kans tehtiinki sit kaks levyy, ja
2012-2013 oli aika sellasii kiireisii vuosii keikkojenki suhteen. Oisko se 2012
tullu toi <a href="https://www.youtube.com/watch?v=QAIleif2XHQ" target="_blank">Kukkurukuu-levy</a>, itse asias tos varmaan on muute..*tarkistaa levystä
seinällä*..2012 joo. <o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Sitä ennen.. No 2000-luvun alussa Anna Erikssonin bändissä. Varmaan 2001
tai 2002, nää vuosiluvut on kyl sit sillei tosi suuntaa antavii, ko mä en
oikeen ikinä sillee kunnol.. Mä itse asias joskus yritin tehä CV:tä, oliks se
johonki tämmöseen apurahahakemusjuttuun tai ko joskus aina haetaan jotain projektei
varten, ni sellasiin vaaditaan jonkun näkönen CV. Nii mä yritin ruveta
listailee, ja iha hirvee homma oli ruveta muistelemaan, et hetkinen, että mitä
kaikkii ensinnäkin on ollu, ja kuinka kauan, et mä ylipäätään muistan mis kaikis
projekteis on ollu mukana. Et semmonen varmaan vois olla jossain tietokoneella.
Mut et joo, no muun muassa Anna Eriksson oli sit siihen aikaan, ja sitte..<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Sit mä aika paljon tein semmost freelance-juttuu, mikä oli siihen aikaan,
ainaki mulle se oli tosi kivaa, se oli myös tosi opettavaist. Et meininki oli
se, että joku saatto soittaa vaik muutaman päivän varotusajalla että olis
perjantai-lauantai keikat, että pääsetkö. Ja siihen aikaan varsinkin oli todella
rohkeutta, ja itsevarmuutta löyty ihan superpaljon, ja otti kaikki keikat
vastaan mitä tuli. Et sillon se oli tosi paljon sitä, et otettiin biisei
haltuun, koko ajan tuli uusii biisei mitä treenailtiin ja sit mentiin keikalle.
Tai ihan sellasiikin keikkoi joskus, et jollakin saatto olla vaan joku
nuottikansio messissä, ja sitten suurinpiirtein ko oltiin lavalla ja joku
laskee ekaa biisii käyntiin, annetaan nuottikansio ja sit siit suoraan ja,
niinku tällast. Ja sitte kaikennäkösii cover-bändei tottakai, laivakeikat on
nähty joskus aikoinaan ja.. Sitä se sit oli kyl aika paljon. Joo. Waldo’s
people-bändissä soitin, oisko se ollu yhen tai kahen rundin verran, ehkä vuoden
puoltoist. Sit XL5:n comeback-rundi oli kans niihin samoihin aikoihin ja.. (<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sen mä löysinkin jostain diskografiasta.) </b>Aa,
okei. Joo aika laidast laitaan, vois sanoo. Ainakin jossain vaihees sillon vähä
nuorempana, nii mä en ollu hirveen genrerajottunu, että kaikki musa kiinnosti.
Ja itse asias se oli jossain vaiheessa niinku kiinnostavampaa, että soittaa
mahdollisimman paljon eri tyyppien kanssa. Et ei sil ollu merkitystä mitä me
soitettiin, vaan ko oli paljo hyvii soittajii ympäril, nii se oli tosi myös
kehittävää sillee, että oppi semmoseen niinku, siinä hetkessä reagoimiseen ja sellaseen
vuorovaikutukseen. Mikä on tietenki just tommoses bändisoitannassa yks
avainjuttuja mun mielestä. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWrXOUM9ugJfoqHGazcrczlv-gld_qfL0zb7dyoWhgGlu-yWvfEqyZPf8er3_oQxk1k9Cso5oOpjlJxSmfpgcSRdskwFsxldWeFcDXmBgYRH6w6oLTIdvUSU18Fk_r_IwxYzXt0Ab7DOmo/s1600/kaikki+suisto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWrXOUM9ugJfoqHGazcrczlv-gld_qfL0zb7dyoWhgGlu-yWvfEqyZPf8er3_oQxk1k9Cso5oOpjlJxSmfpgcSRdskwFsxldWeFcDXmBgYRH6w6oLTIdvUSU18Fk_r_IwxYzXt0Ab7DOmo/s400/kaikki+suisto.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suisto 3.6.2017, Hämeenlinna.</td></tr>
</tbody></table>
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mitä kaikkee sun työn kuvaan sit
tänä päivänä kuuluu, keikkailun lisäks?<o:p></o:p></b><br />
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Ehkä keikat on kuitenkin se pääduuni periaattees sinänsä, että ne
määrittää ne tietyt kaudet. Et aina sillon ko ollaan ja keikkaillaan, jos on
vaik tiivis keikkakesä ni sit vaik jää näitä välipäivii, nii ei välttämät, just
niinku sanoin et mul vaatii sen tietynlaisen moodin, ni mä en pysty ihan tost
vaa naksauttaa mitään toist moodii päälle, mut et.. Biisien kirjottelemista ja
fiilisten miettimistä, tai tommost..<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Meil itse asias eilen oli esimerkiks semmonen co-writing-sessio yhen
semmosen porukan kans. Elikkä yks semmonen tyyppi oli yhyttänyt mut ja pari
muuta tyyppii semmoseen, et kirjotetaan, sävelletään biisi. Meit oli neljä
tyyppii, osittain tuntemattomia osittain tuttuja, ja sitten et ”nyt pitäs tehä
biisi”. Sit vähä niinku tyhjäst et no mitä vois olla, tietenki se alku on aina
jännä, ko jos ei vielä oikeen tunne tyyppejä. Jollain voi olla joku tekstiaihe,
mä ite kyl hyvin vähän niinku puutun noihi tekstinkirjotuspuoleen, et enemmän
toi sävellyspuoli sitte. Ja sitte lähetään tekee jonku näköst biisiaihioo, ja
sit se lähtiki syntymään. Saatii sit jonku näkönen raakile siit tehtyä, ja sit
sitä lähetään jalostamaan. <o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Toki kyl mä sanoisin, et tää työ mul vähän et mitä muuta työtä, ni mul
varmaan se työ ja vapaa-aika aika paljon sekottuu. Et tääl studiolla oleminen
ja tekeminen, et voiks sitä sanoo työks jos mä täällä värkkäilen jotain omii
juttuja ja tsekkaan uusii soundei, tai opettelen jotain laitteita. Tai tottakai
soittaminen jo sinänsä, mut et ko mä en ehkä aattele sitä työnä. Onhan se koko
ajan semmost itsensä kehittämist kuitenki siin omal alallaan, että vaiks kukaan
ei ole kellokortilla eikä laiteta tuntei ylös, eikä kukaa tuu antaa tilipussii
siitä, et tääl treenaa.. Mut tää on vähän semmonen, et sitä työtä kyl riittää
varmaan niin kauan ko jatkaa täl alalla, pitää kuitenki vähintään pitää soittotaitoo
yllä ja plus vähän myös ehkä opiskella. Koko ajan tekniikka ja teknologia
kehittyy, ni pitää pysyy myös siin perässä.<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Itse asias nyt täs keväällä oli myös semmonen juttu tonne Turun
konservatorioon. Mä olin semmoses lautakunnas mikä näit jotka Turun konsalta
valmistuu..siel on itse asiassa rumpaleit, kitaristei, tais olla pianistei, mut
siis niinku kaikkii bändi-instrumenttei ja laulajii..ni olin semmoses raadissa
mikä anto arvosanoi, et mä olin niinku työelämän edustajana. Et vaikka mä en oo
siel koulussa opettajana, ni mä olin silti sellases raadis ja sit niille piti
antaa palautetta siitä heidän tekemästään työstä. Ja jotain tollasii. Se oli
itse asias ihan kiva juttu, se oli semmonen viikon, reilu mittanen projekti ja
semmosii voi olla et on tulevaisuudessakin luvassa.</div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUn8j6lvSCiCOC1COK_MVvAbj6nYTh1oITJhUAAFuOjxyBoNMOehVvfvxD5BlBkPKsbLzNu04g_zi__cYSodAGZGgXGGLEMjDdfh67BhDlJhcSFF-CZqJWyx7u2hZlnbKU-j9I8gkM92t6/s1600/klasu+monttu+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUn8j6lvSCiCOC1COK_MVvAbj6nYTh1oITJhUAAFuOjxyBoNMOehVvfvxD5BlBkPKsbLzNu04g_zi__cYSodAGZGgXGGLEMjDdfh67BhDlJhcSFF-CZqJWyx7u2hZlnbKU-j9I8gkM92t6/s400/klasu+monttu+%25281%2529.JPG" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Montturock 4.6.2017, Tuusula.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tossa sä sanoitkin, että työ ja
vapaa-aika sekottuu, ni koeksä että tää on tosiaan työ, vai onks tää enemmän
niinku elämäntapa?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Ehottomasti. Mä oon joskus miettiny, että mähän en oo tehny päivääkään
töitä. Tai sillee, et mä oon tehny vissiin 17-vuotiaana kaks viikkoo kesätöitä
Rauman satamassa. Et sen mä laskisin, et sillo mä oon ollu kaks viikkoo töissä,
mut muuten mä en oo..mä en ikinä oikeesti, esimerkiks keikoille lähteminen, nii
ei se tunnu työltä. Se on vaan niinku, se on ihan täysin elämäntapa kyl. Tai
vaik joskus leikkisästi sanotaanki jostain jonku pitkän reissun jälkeen, että
nyt tää kyl tuntuu työltä, ko pitää matkustaa. Et se, kyl se on ehdottomasti elämäntapa
niinku säki sanoit.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mitkä on sitte ollu sun elämän
varrella sellasia tärkeimpiä oppeja? Joko just työn saralla, tai sitte siviilissä
aatellen. <o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
No, työssä ensinnäkin nyt varmaan on semmosii, et kui tarkkaan haluaa nyt
määritellä, ylipäätänsä ollu hyvä just et on ollu aika rohkee menemään joka
tilanteeseen, ja tavallaan et kyl niist sit selviää, ja se on ollu hyvä. Öö,
jos jotenkin tarkemmin, et mitkä asiat on niinku tärkeitä vaikka musiikissa tai
bändisoittamises, nii just tavallaan se vastaanottavaisuus ja sitte semmonen
niinku, et jos joku tarjoo jotain, jos ajatellaan semmonen tilanne, että et
soitellaan vaikka jossain, vaikka otetaan jami-tilanne. Et kaikille joku vähän
vieras biisi, ja sit siel vähä semmost improvisaatio-meininkii, että joku
tarjoo jotain ideaa sieltä, tai soittaa jotain.. Et kuulee sen, ja sitte ottaa
sen vastaan sillei et ei ikäänku tyrmää niitä ideoita, ja sitte voi vastaavasti
lähtee siihen mukaan tai jatkaa sitä jollain tavalla. Menee vähän jo pikkutarkaks
tommonen, mut..<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Oppeja, mitä elämäs vois olla.. Vois olla varmaan se, että semmonen
tunteella meneminen. Tai sillee et kuuntelee enemmänki sitä et miltä tuntuu ja
luottaa siihen, että se on oikea vaihtoehto ylipäätään kaikessa, vähän niinku
kaikis asioissa. Sydämen kuunteleminen.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mihin oot menossa seuraavaksi?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Mä varmaan yritän pysyä samalla kurssilla. Tää on ollu ihan hyvä suunta ja
nyt ainakin toivon, että suunta olis suurinpiirtein sama. Vaikka mutkia saa
tulla, mut että kompassi näyttää, tai et mennään samaan suuntaan siit niinku
karkeesti ainaki.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> </b>Sinne suuntaan
menossa, mikä tuntuu luontevalta mennä.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO9KLF-bl0tBUSmITj-0VK5EGyUQauEKUkhVXc379HMGA8XbulVojVA2imOoxEVtockTcPAfNiybgKER5LFVJImo5VIgim2OpH10pf_Q4Rf5VFNi1MGyY-d9qcCG-ZtLOiI07NNN5Md7aa/s1600/klasu+kuissi+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO9KLF-bl0tBUSmITj-0VK5EGyUQauEKUkhVXc379HMGA8XbulVojVA2imOoxEVtockTcPAfNiybgKER5LFVJImo5VIgim2OpH10pf_Q4Rf5VFNi1MGyY-d9qcCG-ZtLOiI07NNN5Md7aa/s400/klasu+kuissi+%25282%2529.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuissirock 15.7.2017, Loimaa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mitä teet silloin, kun sulla on aikaa?
Ilmeisesti vietät aika paljon aikaa tääl studiolla touhuten ja.. <o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
No kyl joo, mut kyl mä vietän myös paljon aikaa läheisten kanssa. Että
kuten sanottu ni ystävät on tärkeitä, ja kaikki lähellä olevat ihmiset. Et kyl
mä haluan heidän kans viettää kans mahollisimman paljon aikaa. Ei mul oikeestaan
mitään muuta sellast. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">(Mikäs tää
purjehtimisjuttu?)</b> No joo itse asias se oli vähän semmonen spessu-tapaus.
Se oli yhen kaverin purjevene, et ei ollu valitettavasti oma vene. Mut meri on
kyl itse asias todella iso, tärkee elementti itelle. Joskus ennen ko mä tuun
tänne, ni mä saatan ajella vaikka tonne jonneki etelärantaan tai Hernesaaren
rantaan. Mä saatan mennä moneks tunniks sinne merelle fiilisteleen vaan, et
siit tulee semmonen niinku hyvä fiilis, ja se on myös kyl semmonen inspiroiva
paikka toisaalta myös. Et jos on semmonen olo, että nyt pitäs saada luotua
jotain, ni se voi olla semmonen startti, että mä lähen sieltä niinku jotenkin
vähä tyhjentää ajatuksia kaikest muust, tai voi lähtee miettimään jotain
juttui, jos jotain ajatuksia alkais herätä. Et meri on kyl sinänsä tärkee. Ehkä
se johtuu siitä just ko on kotosin merenrantakaupungist.</div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
</div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mitä unelmia sulla on?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Unelmia.. Tarkottaaks unelmat sellasii, määritellääks unelma että ne on
niinku tarkotettu toteutuvaks, vai ei.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> (Joko
tai.) </b>No ehkä ne on voinu vähän muuttuakin sillai osittain. Mul oli joskus
haaveena, tai unelmana ehkä, tai varmaan jokasella mä uskosin et soittajalla,
nuorella, on että pääsis soittaa omaa musaa ympäri maailmaa jonneki isoille
lavoille, Ja kyl se kulki tosi pitkään mukana, mut sit ehkä nyt tällee näin
vähä vanhempana, no ehkä tulos on se et se ei ehkä ikinä toteutunu, mut en mä
tiiä oonks mä silti jääny mistään paitsi. Et kyl mä oon niinku kokenu, että mä
oon saanu niin tästä aika paljosta, mitä mä oon halunnuki.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Ja oon mä itse asias muutamii tommosii ulkomaan keikkoi, se oli Kärtsy
Hatakka, sen kanssa pari semmost minirundii Euroopassa. Mm..arviolta kuus,
seittemän vuotta sitten. Et siin vähä pääsi kokeilee sitä kansainvälistä
meininkii. Mut et se on ollu jollain tavalla ain mukana, ja ehkä se saa
edelleenki olla. Et ei sen tarvii olla mikään järjetön, tai et niitä voi olla
niinku myös semmosii realistisii. Kyl se ylipäätään se keikkailu pienessäkin
klubissa, se on niinku sellanen pienen unelman täyttymys aina. Jos on, ko on
hyvä yleisö, ja jengi tykkää, nii kyl se on semmonen, tavallaan aina pikku
palanen sitä unelmaa. Sitä isoa unelmaa.<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Sit ehkä elämässä, noin niinku muuten musiikin ulkopuolel.. Varmaan on
unelmii jostain perheeseen liittyvistä asioista ja sellasesta. Unelmii niinku
onnellisist eläkepäivist oman rakkaan kanssa, ja kai siihen liittyy ehkä
varmaan jotain tämmöst niinku suvunjatkamisjuttua, ja niitä sellasii. Ne on
varmaan semmosii aika luonnollisii, tai sellasii. Mä sanoisin niit unelmiks,
vaikka ne voi toteutuakin, mut ne on niin isoi ja hienoi, tärkeit juttui.</div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyU91TF7c1zSmHFM1QGJusGy1pp_zIbK4DbDFEzRCq4_YQGo8dhOcWojC5bc_lGun_aF_HRrHUiIbxpcRoLroUN1E2gyaCUtMK4LYBuzyEtc6WTxhrVXaVoNYLEjpe0tYyLWqKOYJZmF41/s1600/klasu+wanaja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyU91TF7c1zSmHFM1QGJusGy1pp_zIbK4DbDFEzRCq4_YQGo8dhOcWojC5bc_lGun_aF_HRrHUiIbxpcRoLroUN1E2gyaCUtMK4LYBuzyEtc6WTxhrVXaVoNYLEjpe0tYyLWqKOYJZmF41/s400/klasu+wanaja.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Wanaja Festival 8.7.2017, Hämeenlinna.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b> <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sitten näitä oikeen syvällisiä. Mikä
on sun elämäntehtävä, tai lahja maailmalle?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
*naurua* Joo tää on, tää on ihan simppeli. Mikä mun elämäntehtävä
maailmalle, mikä se oli..<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> (Elämäntehtävä,
tai lahja maailmalle..) </b>Hmm.. No ehkä se on sitten niinku jakaa jotain
hyvää muille, läheisille tai vaikka koko maailmalle. Läheisille ihan vaan
olemalla läsnä ja hyvä, ja ystävä tai puoliso tai mitä tahansa, ja sit ehkä
musiikin kautta, et jos siitä välittyis sillee jotain riemua tai hyvänolon
tunnetta. Tai voi se olla mitä tahansa, ehkä tunnetta ylipäätään. Emmä nyt sit
taas sitte, mikään niinku, tunteiden tavallaan sellanen lähettiläs, mut että..
Tarkotan et se voi olla, vaik se ois tosi pientäki se, nii.. Se on varmaan
sitte se. Emmä osaa sanoo oikeen, on aika tosi vaikee kysymys. *naurahdus*<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Minkä elämänohjeen antaisit
nuoremmalle sinälle? Vai antaisitko?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Hmm. En mä kyl antas mitään ohjetta, koska mä en haluais et mikään asia
olis menny toisin. Tai et jos mä aattelen sen sillee, et mä menisin nyt
menneisyyteen ja antasin jonku ohjeen, ja joku asia meniski toisella tavalla..et
joku ohje vois muuttaa omaa suuntaa. Mä en ehkä.. Vois sanoo, et jos menis ja
vaik aattelis et pääsis sinne sanomaan, että luotat vaan ittees, ja oot rohkea
ja kuuntele sydäntäs, ni vaikuttasko se. Emmä tiiä, emmä ehkä sitä vahvistusta
sillonkaan, tai ko kaikki on menny kuitenki hyvin, niin en mä haluais et mä
oisin muuttanu mitenkään.. Et mun vanhempi minä tulis sanomaan mitään
muutakaan. *naurahdus* En varmaan sanois mitään sen kummempaa ohjetta, muuta ko
että olet oikeilla jäljillä. *naurahdus* Voisin kertoa sellasen viestin.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Entäs millasen elämänohjeen vanha
sinä antais tämänhetkiselle sinälle?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Vanha, minä vanhana..ootas. … Jaa-a, mitäköhän se vois sanoo.. … Emmä uskalla
miettii, et sitte voi kuulostaa vähä siltä että jos vanha minä sanois jotain,
ni sitte jo itte kuvittelis, että on menossa johonkin suuntaan, vähän eri
suuntaan, et pitäs jotain korjata. Ja itse asias loppujen lopuks, en mä kyl,
vaikka mä tos sanoinki, nii en mä haluu ajatella niin pitkälle tulevaisuuteen. Ehkä
pienempinä etappeina kerrallaan. *naurahdus*</div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj564pQ7Ty7nwTgdV0xdqsqj_ZfekLm4eNHzAt82txuIYJp1RQzl0ELi2zCEdHzLJzDkRJmnF2UEb6eb29CjuKg5xSkqCvL073Kw2A63K6CFaoVynmMficfMNlZPe9MEtZ5ZgGMr4EhzwTk/s1600/Klasu+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj564pQ7Ty7nwTgdV0xdqsqj_ZfekLm4eNHzAt82txuIYJp1RQzl0ELi2zCEdHzLJzDkRJmnF2UEb6eb29CjuKg5xSkqCvL073Kw2A63K6CFaoVynmMficfMNlZPe9MEtZ5ZgGMr4EhzwTk/s400/Klasu+%25282%2529.JPG" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Studiolla.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sit elämää ylipäätään taas
aatellen, mitä hyvää ja kaunista koet tässä hetkessä?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
No paljon.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> (Se oli kattava vastaus.)
</b>*naurua* Nii, kyl mä koen olevani tosi onnellinen ja.. Emmä, mitä hyvää ja
kaunista.. Niin, täl hetkel ainaki tuntuu, että monet asiat on niin mallillaan,
tai sillei kivasti, että varmaan myös tuntee semmost tietynlaist kiitollisuuttaki
asioihin, ja sit semmost tietynlaist levollisuutta.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sitten loppuun, että haluatko sä
kysyä multa jotain?<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Hmm. No tota, kerro sun suhteesta musiikkiin, ja miten se on vaik lähteny,
ja miten sä koet musiikin, tai mitä musiikki merkitsee sulle?<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lähteny, no lapsesta asti siis
kuunnellu erilaist musiikkia.. Ja tota, mä sain ekan cd-soittimen ku mä olin
kuudennella luokalla, sillo vast kunnolla rupes tämmöst poppimusiikkii ja
tämmöstä kuuntelee. </b>(Joo.)<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> Sitte..no
yläasteel rupes käymään sitte tämmösil ilmaiskeikoilla mitä oli eri
tapahtumissa ja tavallaan sitä kautta ko sitä omaa itteeki alko hakemaan, nii
mä kuuntelin enimmäkseen suomiräppii sillon, pukeuduinki siihen mukaan ja
tällee näin </b>(Joo.)<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">, et tosi vahvasti
meni siihen genreen mukaan, ja..<o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sitte aikusena niinku enemmän tullu
erilaista ja tällee, et mä käyn aina joskus keikoilla ja festareilla, ja sitte
yleensä aina välillä innostuu jostain tietystä, niinku nyt just tääki, et teiän
keikoillaki oon käyny aikasemminki </b>(Joo.), <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">mut tavallaan nyt tuli jotenkin semmonen ko käytii siel Tavastian
keikal niinku semmonen että hei nyt mä haluun, et tuli semmonen niinku palo
tavallaan siihen.</b> (Okei, joo.)<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> Et
toisaalta tuntuu, et vaik se saattaa vaihtuuki sit aina se kohde tavallaan, mut
nyt niinku teidän lauluista ja lyriikoista jotenkin tällä hetkellä tuntuu, et
saa ammennettua paljon</b>. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ja ne tuntuu
nyt sopivan omaan elämään. </b>(Nii just.) <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Et
se on semmosta niinku, voimaannuttavaa ja energiaa arkeen. Latautumista.</b><o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Joo. Onks sul ikinä ollu mitään, ooksä harrastanu millään tavalla, ooksä
soittanu mitään, laulanu, tai..?<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">No mul on ollu lapsena kahet
semmoset, toinen oli oikeestaan aika hyväkin, kunnolliset semmoset pikkukiipparit
</b>(Joo, joo.)<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">, kitara mul on itellä,
mut oon soittanu koskaha lie viimeks. *naurahdus*, Ja tota, meil yläasteel oli
ajatus jostain bändiviritelmästäki, et siinä mä koitin soittaa rumpuja, mut sit
se kans hautautu vaan jonneki.</b><o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
Mut et sul on aika paljoki tollast, et ei pelkästään niinku kuuntelija. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">(Joo ei.)</b> Kuuntelijana, vaikka ei sil
oo mitään sinänsä merkitystä, et on kuitenki niin paljon ihmisii ketkä vaa
kuuntelee, et ilman niinku mitään. Sehän on nii fiilisjuttu tavallaan, et mitä
se kullekin, kenellekin, mitä kukin ikin siitä saa.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></div>
<br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Joo näinpä. Mutta nyt mennään
kuuntelijan roolissa, fiilistelijänä.</b><o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOkEd7t1hq7yiyvgs7s5j34phqsfNjHGA-Ti6FlYdxM84UOi_Z2qOWQ-OfLPIlKE26FgcUD5Et_Cl1HtBjRrXHLYOQ5IksWHEjOSyxiKMYsRhbzu0k0k5lhIxLa8BEi3QU5SbU3Lr0K8G6/s1600/me+jykyl%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOkEd7t1hq7yiyvgs7s5j34phqsfNjHGA-Ti6FlYdxM84UOi_Z2qOWQ-OfLPIlKE26FgcUD5Et_Cl1HtBjRrXHLYOQ5IksWHEjOSyxiKMYsRhbzu0k0k5lhIxLa8BEi3QU5SbU3Lr0K8G6/s400/me+jykyl%25C3%25A4.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jyväskylän keikan jälkeen 30.6.2017.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 0pt; mso-line-height-alt: 0pt;">
<strong>Isot kiitokset, Klaus. Nähdään!</strong></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-49789342273226665572017-06-20T18:14:00.000+03:002017-06-20T18:15:56.092+03:00Mitenkäs tässä näin pääsi käymään..Mulla on taas useampiakin aiheita mielessä, mistä voisin kirjoittaa, mutta otetaas tällä kertaa tämä: minä ja mun hyvinkin kausittainen naisellisuuteni. Ne ketkä tuntee mut hyvin tietää, etten oo tässä aikuisiällä ollut mitenkään kauhean kova laittautumaan. Siis meikkaamaan taikka laittamaan hiuksia, ylipäätään mitään sellaista. En koulussa/töissä, en vapaalla, enkä pahemmin viihteelle lähtiessäkään. Tyylikin on ollut enimmälti sellainen rennon löysä, joka juontaa juurensa yläasteella alkaneeseen suomiräpin kuunteluun. Nykyään voisi sanoa että mukavuudenhaluisuus isolti syynä, sekä käytännöllisyys. Mutta kyllä mä silti vaatteilla tuon itseäni jotenkin ilmi, sitä sievempääkin puolta. Ja heitän piupaut sillä vanhalla sanonnalla, että rumat ne vaatteilla koreilee. Pah!<br />
<br />
Niin, tämä mun kausinaisellisuus. Taikka kuten itse tapaan sanoa, tyttöily. Välillä se on liittynyt vaatteisiin ja kenkiin, välillä koruihin. Tällä kertaa se liittyy sekä vaatteisiin että meikkeihin. Tyyliin ylipäätään, mutta ennen kaikkea tuohon meikkipuoleen. Aika usein menee sillein, että talvella tahtoo rentouspuoli voittaa, ja kesällä sitten alkaa naisellinenkin puoli kukoistaa. Lisäksi koen, tai tunnen, olevani <a href="http://transtukipiste.fi/muunsukupuolisuus/" target="_blank">sukupuolijoustava.</a> Gender fluid, jos sallitte. On päiviä, jolloin haluan olla täysin tyttö, ja päiviä jolloin haluan pukeutua selkeästi poikamaiseksi. Sellainen minä olen, monine puolineni.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkAQeFHBLCV4O2cCL5Dek7oBnQGPZcNlxDNXiRvFm90QdC9f5i02l5NRJTQgpC1Qow-y4_UjTgqLoEFf3Fom5sZO4XToCrz_2ug3bQjGTLA7xhIV96xFhyHQRehHgignwBoHSXWLS7pfqO/s1600/19398887_10211046464492400_1397890558_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkAQeFHBLCV4O2cCL5Dek7oBnQGPZcNlxDNXiRvFm90QdC9f5i02l5NRJTQgpC1Qow-y4_UjTgqLoEFf3Fom5sZO4XToCrz_2ug3bQjGTLA7xhIV96xFhyHQRehHgignwBoHSXWLS7pfqO/s320/19398887_10211046464492400_1397890558_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luottotuotteeni. En käytä meikkivoiteita enkä puutereita pahemmin, yleensä vain tätä,<br />
sekä kevyessä että runsaammassa meikissä. Harmikseni tätä ei vain enää taideta valmistaa.</td></tr>
</tbody></table>
Kuitenkin siis, tuossa kevättalvella mun sukulaistyttö liitti mut Facebookissa <a href="https://www.facebook.com/nordicstylebeauty/" target="_blank">Nordic Style & Beauty</a>-nimiseen ryhmään, ja sehän oli menoa se. Aikani siellä katselin ja lueskelin eri asioista, esimerkiksi muiden kokemuksista erilaisista meikkijutuista. Pikkuhiljaa alkoi herätä mielenkiinto sellaisiinkin tuotteisiin, joita en ole ikinä aiemmin edes harkinnut hankkivani. Eli hups! Arvatkaa vaan miltä mun meikkivarasto tällä hetkellä näyttää. On uusia tuotteita niin silmille, huulille kuin koko kasvoillekin. Pohjustustuotteita ripsiväreille, luomiväreille sekä huulipunille. Eräästä ystävästä kaikkein yllättävin oli kuitenkin highlighter. Oi kyllä. Minulla, joka useimmiten aamulla vain kampaan naamani ja that's it. Kulmakarvojakin muotoilen yleensä saksilla. Yep.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6xzAKKgBP_jQFTMXVPYvkKslD4QFfHtOmbeUrVAiMmC0CcqN4RtfJKvmi5j2JPcHOlsgRuYd9GEfI9qMMGQpIjRuYXGKmnHkxpnF1haPKnY0CyvvvOyxa_C0fdXdUiUtIj53oxkNaubxS/s1600/19400966_10211046701818333_362826119_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6xzAKKgBP_jQFTMXVPYvkKslD4QFfHtOmbeUrVAiMmC0CcqN4RtfJKvmi5j2JPcHOlsgRuYd9GEfI9qMMGQpIjRuYXGKmnHkxpnF1haPKnY0CyvvvOyxa_C0fdXdUiUtIj53oxkNaubxS/s320/19400966_10211046701818333_362826119_o.jpg" width="320" /></a> </td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaikenmoista huulille tarkoitettua. Ja jos kuvasta saatte selvää,<br />
niin kyllä, värit ovat todella huomattavia ja kaukana naturellista.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOOmBemp9JJrB1TSmN3jRwDTsjrpbAcgmwsKk1AydAxs1cPAg4ZN4rRcSct0amrsIZUPwsQtnuJUlQBwCQAsOmjExHgPTfhpIxNua9QpiPTN3TeYnHPbU5GAerV_QoqbXr5QrYg0O0jBbr/s1600/19369152_10211046701498325_1622559132_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOOmBemp9JJrB1TSmN3jRwDTsjrpbAcgmwsKk1AydAxs1cPAg4ZN4rRcSct0amrsIZUPwsQtnuJUlQBwCQAsOmjExHgPTfhpIxNua9QpiPTN3TeYnHPbU5GAerV_QoqbXr5QrYg0O0jBbr/s320/19369152_10211046701498325_1622559132_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yllä luomiväripaletti, alla highlighter. Nämä sävyt! </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjCWWUJzff8M4Dvp9tNv8axcDwzEOvL3FAX1N2D-4KHS8jflhYzdMTQv1W4xEkvY17x6mtQvH9jjKGnpyDO9cXt655a5_I0pwzOW2j6kRZH-AgyTWUAtuzKwDS2PBkGPB29AFaMp3TZ6Hn/s1600/19401320_10211046702058339_57252384_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjCWWUJzff8M4Dvp9tNv8axcDwzEOvL3FAX1N2D-4KHS8jflhYzdMTQv1W4xEkvY17x6mtQvH9jjKGnpyDO9cXt655a5_I0pwzOW2j6kRZH-AgyTWUAtuzKwDS2PBkGPB29AFaMp3TZ6Hn/s320/19401320_10211046702058339_57252384_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näiden Essencen kynsilakkojen lisäksi löytyy muiden merkkien<br />
lakkoja vähintään yhtä paljon.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYXJI2Kh_Mo3dqjE1l-v0KElMagMcNBfguoMlC5pxLCNhbasgYrgbnkWs2DniTrl1sRmEtGgBewN3ckGefgbNp9dMVdcAE37bDrKcxdkpX4wCKVgLiDV_4QJ-0TtrfTiwuFPRcBi3jBHyy/s1600/19401409_10211046701658329_1873947690_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYXJI2Kh_Mo3dqjE1l-v0KElMagMcNBfguoMlC5pxLCNhbasgYrgbnkWs2DniTrl1sRmEtGgBewN3ckGefgbNp9dMVdcAE37bDrKcxdkpX4wCKVgLiDV_4QJ-0TtrfTiwuFPRcBi3jBHyy/s320/19401409_10211046701658329_1873947690_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">KISSin eyelinerin ostin jo talvella,<br />
nämä muut viime aikojen hankintoja.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuten huomata saattaa, tuotemerkeistä <a href="https://www.essence.eu/fi/paeaesivu/" target="_blank">Essence</a> on tällä hetkellä mun ehdoton ykkössuosikki. Edullisia ja hyviä tuotteita joka lähtöön. Tässä suurin osa lähiaikoina hankkimista tuotteista, joukossa muutama NYXin tuote myös, sekä Dermosilia. Kaikkien näiden hankintojen jälkeen olikin sitten lisäsäilytystilalle tarvetta:</div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPa5Y_uo_eonGCoFpVC616dzsohr7LbAoRzyQvPlG2xwV8YENgA3ifQNcKtMpDAQQFPmCPpgJKH4bUfqvjYAxrFMgptz38SIp2fG_H54dx1-TCSsgqrKKTPWBuiYBg4w3VoBnBgRbWfKca/s1600/19397989_10211046466492450_887980321_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPa5Y_uo_eonGCoFpVC616dzsohr7LbAoRzyQvPlG2xwV8YENgA3ifQNcKtMpDAQQFPmCPpgJKH4bUfqvjYAxrFMgptz38SIp2fG_H54dx1-TCSsgqrKKTPWBuiYBg4w3VoBnBgRbWfKca/s320/19397989_10211046466492450_887980321_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sain tämän ystävältäni. Eikä tähän mahdu edes kynsilakat,<br />
saatika hiustuotteet. Hups.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqUZULqIX_IvKDab0AZ1bAFGxR1CK_He068UTp8M4GItr1p2FIIXNw9Kw-VwMXw20r8RERqsupqTKK5Ughdt_SrnzZu7eUQsX6tUTqHXGmaJngBY6Y8VAgvhoVivP6tHoBla4D2DUhEz7m/s1600/19397854_10211046465212418_2093406947_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqUZULqIX_IvKDab0AZ1bAFGxR1CK_He068UTp8M4GItr1p2FIIXNw9Kw-VwMXw20r8RERqsupqTKK5Ughdt_SrnzZu7eUQsX6tUTqHXGmaJngBY6Y8VAgvhoVivP6tHoBla4D2DUhEz7m/s200/19397854_10211046465212418_2093406947_n.jpg" width="150" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä Baby Lips-"kokoelma" on kertynyt pikkuhiljaa, ei tässä kevään aikana.</td></tr>
</tbody></table>
Ajatellen sitä, että olen nyt aika paljon panostanut taloudellisesti näihin tuotteisiin, niin en mä nyttenkään arkiaamuin vielä meikkaa, sen verran arvostan nukkumista ja rauhaisia aamutoimia. Tai no muutamana aamuna sellaisen naturellin naaman laittanut, luottotuote-voidetta, ripsiväriä ja Baby Lipsiä. Jotta ees vähän näyttää hereillä olevalta, kuten tänä aamuna työhaastattelua varten. Saas nähä nyt kun ainakin heinäkuun olen ihan vaan vapaalla, innostunko aamuisin laittautumaan enemmänkin. Se jää nähtäväksi. Lopuksi pari kuvaa tuotteista ihan naamassakin. Ei ehkä kummoisia, mutta itse ollut näihin tyytyväinen. Näiden myötä, ensi kertaan!<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEincogMjT7hdNcqkpib6Wz4RnezFaROrE5GJfwSl_QPf5i7SzDra4yozKNT4zer563gbNJwn2ssnv9IX30PjUEJzqMT94TgLR292_ZTvIqLgReTLgyemFwvx3uPax0rOBvVUtG3YiS4Pf7o/s1600/14495258_10208622234208158_3388057663174852542_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="540" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEincogMjT7hdNcqkpib6Wz4RnezFaROrE5GJfwSl_QPf5i7SzDra4yozKNT4zer563gbNJwn2ssnv9IX30PjUEJzqMT94TgLR292_ZTvIqLgReTLgyemFwvx3uPax0rOBvVUtG3YiS4Pf7o/s320/14495258_10208622234208158_3388057663174852542_n.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uskomatonta, mutta totta: koulumeikki viime syksyltä.<br />
Tämä on mulle jo paljon.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLim9vzDwFzIIgmni9erU_RAWdNTIUgOl3tJxl0MVYNHBWj-gFOyAVoQTSv7qViY_mvRSVhDm_7mOSEVEQPw5uVWfDHRXJj2gV4FGvebKyLTCYlSRJm1hBMBADWyRHSFFa-UmR8T1vZd14/s1600/19397964_10211039705683434_702744185_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="540" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLim9vzDwFzIIgmni9erU_RAWdNTIUgOl3tJxl0MVYNHBWj-gFOyAVoQTSv7qViY_mvRSVhDm_7mOSEVEQPw5uVWfDHRXJj2gV4FGvebKyLTCYlSRJm1hBMBADWyRHSFFa-UmR8T1vZd14/s320/19397964_10211039705683434_702744185_n.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hopiainen silmämeikki muutaman viikon takaa, viihteelle lähtiessä.</td></tr>
</tbody></table>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-61544311165165206522017-06-17T23:41:00.000+03:002017-06-17T23:41:28.263+03:00Minä olen ihan hyvä ihminen.Noniin, välillä taas ihan omaa tajunnan virtaa tänne. Tää aihe on kypsyny vähitellen tässä kevään aikana, ollessani päiväkodissa töissä. Tosin, ehkä se vähän sai alkuaan jo viime syksynä, tai ainakin näin jälkikäteen aateltuna jotkut omat syksyn toiminnat voisi liittää tän aiheen alle. Kuten monia tän kevään tekemisiä myös.<br />
<br />
Toissapäivänä julkaisin Facebookissa tän tekstin, ja nää kaks kuvaa:<br />
"Nää kuvat löyty tuolta muistoista 4 vuoden takaa. Vähä tän suuntasia pohdiskelluki tässä päiväkodissa taas ollessa. Että mihin kaikki se ilo, riemu ja innostuminen katoaa, ja miksi. Noh, aikuistumme liikaa. Mutta voiko ne vielä löytää tai oppia uudelleen? Toivottavasti. Itse ainakin yritän elää niin että myös oikeasti elän, enkä vain suorita velvoitteita."<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpzGE6q4NUranecDoTfV0OFEli3cE0ziT9FAjwDqUFbcSDGnRBVgLsdMQGJsZXKe1JEUOH_pNJK7Erw9S9YH5ma3jbHwrpIdoB6j9zQRYlbHD8qZzZCGaBecFXPqKdyGdPWZzXBeeMuD_5/s1600/19369744_10211022942624368_661397077_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="347" data-original-width="523" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpzGE6q4NUranecDoTfV0OFEli3cE0ziT9FAjwDqUFbcSDGnRBVgLsdMQGJsZXKe1JEUOH_pNJK7Erw9S9YH5ma3jbHwrpIdoB6j9zQRYlbHD8qZzZCGaBecFXPqKdyGdPWZzXBeeMuD_5/s320/19369744_10211022942624368_661397077_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvta3oqD-9KwjRzfivj0SMWKa8r435ByPx4m3QX8q_YGt9tHtQzFs7xSafLT94eboYGD_SmHuuyR9ODcnIIZKX629CiFFvc8wTldJfOD0QDUyUz8w7PVIsiIoUln4vczjHN-pqqLrPqlwx/s1600/19389626_10211022942344361_1234126102_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="542" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvta3oqD-9KwjRzfivj0SMWKa8r435ByPx4m3QX8q_YGt9tHtQzFs7xSafLT94eboYGD_SmHuuyR9ODcnIIZKX629CiFFvc8wTldJfOD0QDUyUz8w7PVIsiIoUln4vczjHN-pqqLrPqlwx/s320/19389626_10211022942344361_1234126102_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Niin, mihin kaikki se lapsissa oleva ja heistä löytyvä ilo, riemu ja innostuminen katoavat? Ja miksi? Vastaus on aikuistuminen, ainakin suurella osalla meistä. Tai tämähän on siis vain mun näkemykseni asiasta. Mutta mikä siinä aikuistumisen varrella tekee sen, että meistä tulee sellaisia, millaisia olemme. Onko se kasvatus, opetus, yhteiskunta ylipäätään? Pitäisi olla mahdollisimman akateeminen, tuottelias ja sitä rataa. Pyöritään oravanpyörässä vuodesta toiseen, ja mahdollisesti unohdetaan elää. <br />
Mielestäni me aikuiset voisimme ottaa isosti mallia lapsilta näissä asioissa, siinä miten he katsovat maailmaa. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Hunter_%C3%97_Hunter" target="_blank">Hunter x Hunter-sarjan</a> eräs hahmo, Gon, on aivan ihana esimerkki siitä miten lapsi on ja elää aikuisten maailmassa. (Kyseisen sarjan tuoreempi versio juuri katselun alla, ja tykästyn hahmoon jakso jaksolta enemmän.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT1-INAUl6-0k6IkhmpGxVtvc_5_qF3ehn0x34ZkdQmOTycFTvfBMXgTVzrVuWC3tQzk_6kWc-9YiqNI7zvf0FX_UvQx0SyR0nCkkaxyiBPURk7IiCbLPFNdFdP0htgHA-t3UT2_nW1ACr/s1600/Gon-2011.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="489" data-original-width="200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT1-INAUl6-0k6IkhmpGxVtvc_5_qF3ehn0x34ZkdQmOTycFTvfBMXgTVzrVuWC3tQzk_6kWc-9YiqNI7zvf0FX_UvQx0SyR0nCkkaxyiBPURk7IiCbLPFNdFdP0htgHA-t3UT2_nW1ACr/s320/Gon-2011.png" width="130" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigS0ain8w5JeOjM8fOnBa0NzbiMcDAIPZsADgJ2-EOeoFrhXPs20EyRLyNPRyWlpfpycHNcEo4KRpJ3zaQFo90q3meuTlvGudx_EIM0FQP2CIe0Lt9-L0FQt2nxOxjEVDKzPLDOW7z9yUV/s1600/19369692_10211022948584517_1030943196_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigS0ain8w5JeOjM8fOnBa0NzbiMcDAIPZsADgJ2-EOeoFrhXPs20EyRLyNPRyWlpfpycHNcEo4KRpJ3zaQFo90q3meuTlvGudx_EIM0FQP2CIe0Lt9-L0FQt2nxOxjEVDKzPLDOW7z9yUV/s320/19369692_10211022948584517_1030943196_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Yksi syy miksi tätä aihetta mietin on Urpo ja Turpo-konsertti, jossa päiväkodin lasten kanssa kävimme. Se tunnelma siellä salissa oli jotain, mitä en ole hetkeen kokenut. Niin varauksetonta riemua, uskallusta, mukana tekemistä, ihailuakin.. Uskallus, rohkeus, tekeminen ja kokeilu, nekin ovat asioita tai piirteitä, jotka muuttuvat ihmisten kasvaessa. Muistan itsekin lapsena olleeni rohkea, ei silloin tarvinnut kaveria tai ystävää mukaan jos halusi tehdä jotain. Vielä kuudennelta luokalta on muisto, että menin nuorisoteatterin discoon itsekseni. Sen jälkeen sitten..<br />
<br />
Ehkä se on se teini-ikä, joka on käännekohta ja asiat alkavat muuttua. Tai monella varmaankin, en voi yleistää. Itselläni se varmastikin oli se. Aina on ollut asioita, joita on tuntunut hankalalta tehdä yksin ja itsekseen, nekin ehkä vähän elämäntilanteesta vaihdellen. Mutta sanotaanko että viimeinen vuosi on ollut itselleni tässä sellainen kasvun paikka. Otetaan esimerkkinä Helsingin Kaupunginteatterilla käymiset. Ei, alkuun ei tullut mieleenkään että olisin mennyt itsekseni. Kunnes totesin että hitot. Alkoi tulla paikka tutummaksi, ja ihmiset myös. Sekä yleisön että lavan puolella. Olin siis itsekseni, mutten kuitenkaan yksin. Ja tiesin sen, että siellä voin olla mitä ja miten olen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYSqsJynfDhej1VglpSGuGPB6Tiymef_sp4TMtM7KgIirTbF0nHbZWJ_QlWsAVwliv1Dn_Bfl-S806FFz5bH8UIjqthCtraznEWWGOfIedr7ltS9is-vB2d-VrLaoCacYy-hjX1wpU-Y7e/s1600/19357819_10211022943424388_1891335798_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="453" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYSqsJynfDhej1VglpSGuGPB6Tiymef_sp4TMtM7KgIirTbF0nHbZWJ_QlWsAVwliv1Dn_Bfl-S806FFz5bH8UIjqthCtraznEWWGOfIedr7ltS9is-vB2d-VrLaoCacYy-hjX1wpU-Y7e/s320/19357819_10211022943424388_1891335798_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Olen enimmäkseen itsevarma, mutta jossain sisällä huutelee hetkittäin se epävarma osa minusta, joka mietiskelee että "Mitähän nuo ajattelee minusta, kun olen tällaisessa paikassa yksin? Luuleeko ne ettei mulla ole kavereita, keiden kanssa tulla?", ja vastaavia ajatuksia. Mutta sitten taas, onko sillä mitään väliä. No ei. Ja sittenpä jatkoin teatterilla yksin käymistä tässä keväälläkin. Kävinpä tuossa pari viikkoa sitten eräässä tapahtumassakin itsekseni, koska halusin nähdä erään bändin todella kovasti. Ja mulla oli niin hyvä päivä, ihan omassa seurassani.<br />
<br />
Näiden kokemusten myös olen pohdiskellut myös sitä, että voiko nämä mainitsemani asiat, ominaisuudet, vielä löytää tai oppia uudelleen? Ja olen sitä mieltä että kyllä voi. Niiden löytämiseksi tai oppimiseksi pitää vain ehkä tehdä tietoinen päätös. Itse olen sen tehnyt. Tiedän, että minulla on velvollisuuksia joita suorittaa, mutta haluan myös elää elämää mahdollisimman täysillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXNVTtRLYiGnZg4cNqkszeN5H5q4bT_lYh8cWX5_6qxCUn9-xE8-ZESWmOr2BT54mzkjVsV8VGKMwUNumXbgWwsr2KLdnihhwPO9pKBwN1BZljqhgoW8PQiB-Cb0Duadb_8mvRJYD-kKc6/s1600/responsible+for+my+own+happiness.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="964" data-original-width="1600" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXNVTtRLYiGnZg4cNqkszeN5H5q4bT_lYh8cWX5_6qxCUn9-xE8-ZESWmOr2BT54mzkjVsV8VGKMwUNumXbgWwsr2KLdnihhwPO9pKBwN1BZljqhgoW8PQiB-Cb0Duadb_8mvRJYD-kKc6/s320/responsible+for+my+own+happiness.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Esimerkkeinä siitä vaikka nämä tekemäni haastattelut. Jollekulle arkipäivää, itselleni alkuun suhteellisen iso juttu. Mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, uskallusta vaativaa, mutta ne olivat innokkuudesta ja innostumisesta lähtevää. Mainitsemani bändin perässä kulkeminen? Sekin lähti yhdellä keikalla käymisestä, josta sai kipinän. Tartuin kipinään, ja puoleentoista viikkoon tulikin nähtyä heidät neljä kertaa. Nyt loppukesälle on tiedossa kaksi heidän omaa keikkaansa ja yhdet, mahdollisesti kahdet festarit joilla heidät tulee näkemään. Samaan kastiin menee musikaaleissa käyminen, viime syksynä Shrek x 6, ja tänä keväänä Kirka x 6. Loppuvuotta ajatellen, joulukuu on toistaiseksi ainoa täysin tyhjä kuukausi, ettei ole mitään kulttuurimenoja, mutta vielä ehtii.<br />
<br />
Onpa eräs Facebookin ryhmäkin ollut tässä vahvasti mukana, vaikka oikeasti ei sen ryhmän nimen ja sisällön perusteella ehkä heti uskoisi (NSB, jos jollekin sanoo jotakin). Ollut mukana siinä siis, että olen taas askeleen verran enemmän hyväksynyt itseäni, sekä vaatekaappini sisältöä. Sitä, miten minunkin kokoiseni voi pukeutua. Vielä pari kuukautta takaperin, ei olisi tullut mieleenikään laittaa päälleni bodya ja farkkuja, ainakaan julkiselle paikalle. Vaan tällä asulla rokkasin menemään siellä tapahtumassa. Siis yksin, tämän näköisenä. Uskokaa tai älkää, olen hitokseen ylpeä itsestäni että rohkenin. Ja aion rohjeta vastakin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi66qmmZt6PiUViWpt62q4vLdcjIbgeMYtV8Y0jlRV22b7T_Rbv3tyig9xr1oWksRZ4t8O5pjXTVHQHtHMCaITuFbTCOO7R_kh3j9FIkgXDKsADyl4pubeIS88t2awo1QBFO_ajZX2-1CU9/s1600/19369771_10211023237551741_501196042_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi66qmmZt6PiUViWpt62q4vLdcjIbgeMYtV8Y0jlRV22b7T_Rbv3tyig9xr1oWksRZ4t8O5pjXTVHQHtHMCaITuFbTCOO7R_kh3j9FIkgXDKsADyl4pubeIS88t2awo1QBFO_ajZX2-1CU9/s320/19369771_10211023237551741_501196042_n.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Tiedän että olen ihan hyvä ihminen näinkin, millainen nyt olen. Mutta silti voisi sanoa, että aion pitää sisäisen lapseni enemmän esillä. Uskaltaa kokeilla ja tehdä asioita. Sellaisiakin, joista joku muu voisi ajatella "Eihän noin voi tehdä." Minäpä kysyn: "Miksi ei voi?" <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8jd0HLkissBacRlm6BoafloR6LtWxQxC4BPH4NtOl-qJWEP71tIIOK_c2m6sQmd6Y_oSahUBo2jGKTYcfVODraODAgGxAkUT6SNwzcd2rilcaV7ZlEEk_s_76j9qnOnTS3GyJs4Jf4bU6/s1600/19357727_10211022942864374_2005951934_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="473" data-original-width="514" height="294" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8jd0HLkissBacRlm6BoafloR6LtWxQxC4BPH4NtOl-qJWEP71tIIOK_c2m6sQmd6Y_oSahUBo2jGKTYcfVODraODAgGxAkUT6SNwzcd2rilcaV7ZlEEk_s_76j9qnOnTS3GyJs4Jf4bU6/s320/19357727_10211022942864374_2005951934_n.jpg" width="320" /></a></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-9704664391680637922017-06-11T16:24:00.002+03:002017-07-18T14:44:22.143+03:00Haastattelu: näyttelijä Pekka Heikkinen..<span style="font-family: inherit;">
Tapasin Pekka Heikkisen toukokuun alkupuolella, jolloin
kahvittelimme Tampereen rautatieasemalla kahviossa. Alkulämmittelyksi
keskustelimme hetken aikaa nauhoitusvälineistäni, sekä haastatteluiden
vaikeudesta niin haastattelijalle kuin haastateltavalle. Sillä lailla
huumorilla siis. Pekan kanssa oli erittäin mukava jutella, ison osan ajasta hänellä
oli oma velmu ilmeensä sekä äänessä tietynlaista vekkulimaisuutta myös. Tällainen
oli meidän keskustelumme:<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;">Kuka on Pekka
Heikkinen rooliensa alla?</span></b></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Kuka..?<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><o:p></o:p></b></span></div>
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;">Niin.</span></b><br />
<span style="font-family: inherit;">Jaa-a. Mä oon tämmönen 46-vuotias kaveri. *heh-heh* Mitä
mä tohon sanosin..rooliensa alla..</span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfz_rNDtqk6l8PC03paAGwQQDCYqA56V4xq6YeNxUPGsIZ9YxYMIA_TfVUVq9RacwNYrU76RpoAjDsT1SOWtprRdCORAK2aIy_WZu-7uudhYjxM2KJiPX60uhPjbNWxVs-z1odADHC96HT/s1600/Pekka+Heikkinen+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfz_rNDtqk6l8PC03paAGwQQDCYqA56V4xq6YeNxUPGsIZ9YxYMIA_TfVUVq9RacwNYrU76RpoAjDsT1SOWtprRdCORAK2aIy_WZu-7uudhYjxM2KJiPX60uhPjbNWxVs-z1odADHC96HT/s400/Pekka+Heikkinen+%25282%2529.JPG" width="266" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"></b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Vähän sillee että
millainen sinä olet, ja miten sinusta on tullut sinä?</b></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Se onkin pitkä kysymys, ei musta oo varmaan minää vielä
tullutkaan. Ollaan sillä ikuisella matkalla, kysymässä ja vastailemassa ja
kyseenalaistamassa omaa olemassaoloansa aina, mutta nyt ollaan tässä hetkessä.</span><br />
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mitäs mä tohon sanosin..kai sitä on ruvettava ihan vaan
jotenkin konkreettisesti purkamaan. Aikajanalla ensimmäisenä.. Mä oon -96
valmistunu näyttelijäksi, sen jälkeen mä tulin tänne Tampereelle tohon Työväen
Teatteriin. Siinä olin pari vuotta, sitten ajoin tossa muutaman korttelin
päässä semmosen surkuhupasan kolarin moottoripyörällä, ja musta tuli semmonen
oman elämäni freelanceri.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mut en mä näitä hommia jättänyt sit kuitenkaan. Oon mä
jossain vaiheessa yrittänytkin, mut ei siitä tullu mitään. Että jatketaan
sitten. 15 vuotta varmaan vierähti aika lailla näyttelijäntyöllisesti, muutamia
juttuja lukuunottamatta, niin tein oikeestaan telkkarihommia vaan. Niitä tuli
aina, mulla oli yks telkkarisarja kesken sillon ku mä ajoin sen kolarin, ja
sitä vähän muokattiin sitä käsikirjotusta ja..</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mä oonkin nyt
menossa just Hovimäen kakkoskauden alussa..</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Aijaa joo, joo, no sitten sitä jatkettiin, siinä oli
sitten vähän stunttia kaverina. Saatiin mut ulos sairaalasta, ja sitä jatkui
vielä siinä vuoden ja sit tuli jotain uutta televisiosarjaa tarjolle. Niitä
tuli tasaseen tahtiin. Ja sit teatteriin ohjailu, ohjailin jotakin siinä..itseasiassa
Hämeenlinnaan oon tehny ensimmäisen ohjauksen, olikohan vuosi -99.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Ja nyt muutama vuosi sitten aloin taas tekemään enemmän
näitä näyttelijän hommia. Ajattelin että jossei tee paluuta lavalle, niin sit
se on kohta myöhästä. Elokuvaohjaaja ja näytelmäkirjailija Heikki
Huttu-Hiltusen kanssa tehtiin ensimmäinen monologi 2013 Kansallisteatteriin.
Siitä pari vuotta eteenpäin tehtiin toinen, ja vielä on kolmas tekeillä. Ne on
tuolla Kansallisteatterissa aina enskarissa ja sieltä sitten lähdetään
liikenteeseen. Kyllä näistäkin nämä kaksi ensimmäistä on vielä hengissä, että..
Mutta tuota siihen kysymykseen vastaten, niin en minä tuohon osaa vastata. </span><span style="font-family: inherit;"><em>*molemmat nauravat*</em></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Näyttelijähän kuitenkin on jossakin määrin aina niinkun
roolin edessä ja takana ja oma henkilö, että tekipä minkälaista venkulaa tai
tragediaa tai mitä tahansa, niin ainahan se on tehtävä oman itsensä kautta.
Mulla se nyt vielä korostuu tähän pyörätuoliin, tätä ei pakoon pääse, että sitä
pitää vaan härskisti käyttää sitten hyväkseen. Mä siihen varmaan tämmöstä
loputonta opintoretkeä teen koko ajan, että miten sais revittyä kaiken
mahdollisen irti. Se on niin vahva elementti kuitenkin, että kun sä tuut
lavalle pyörätuolilla ja sit siinä on semmonen niinkun toinenkin konteksti
vielä olemassa, että ”toi on oikeasti siinä”, että sitä ei tarvii sen kummemmin
siinä näytelmässä sanoa tai muuta, kun kaikki sen jotenkin tietää. Paljon
semmosia asioita, mihin on ihan turha keskittyy, koska ne on siellä jo
olemassa.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta muuten, ihan normielämässä, perheenisä, aviomies,
täällä Tampereella asusteleva ukkeli. Mukana menossa omalla tavallaan.
Tämmöstä. Hyvä kysymys, mutta vastausta mulla ei siihen oo.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">No miksi teet sitä,
mitä tällä hetkellä teet, näyttelet?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">No varmaan se on, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin,
niin kyllähän sen täytyy joku intohimohomma olla, et se on aikoinaan päässy
niin pahasti purasemaan. Mä oon varsin vanhalla iällä alkanut, siinä
parikymppisenä armeijan jälkeen vasta kiinnostunu koko touhusta ja.. Tai siinä
vaiheessa tajunnu, että hei tästähän vois ihan oikeesti tehdäkin ammatin, ja
ehkä mä en tässä jäis ihan huonoksi tai keskinkertaiseksi, ja saanu siitä hyvää
palautetta ja huomannu, että tää vie mennessään. Vaikka noita kolhuja on tullu
ja siipeensä saanut muuten, niin sitä ei oo pystyny pyristelemään irti sitten.
Sen on joskus hyväksi havainnu ja.. Toki sitä vois jossitella, että oisko
pitäny ruveta jotain muuta tekemään, mutta se on taas sitten eri asia.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Onks ollut ennen
kun näyttelit, ennen armeijaa joku muu mikä on ollu sillon nuorempana haaveena,
tai lapsuuden toiveammattia?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Ei sen kummemmin mitä nyt lapsilla aina on,
maanviljelijästä astronauttiin, että vaihtelee sillä välillä. Mutta tota ei, jotenkin
mä luotin siihen että kyllä se löytyy sitten siinä. Toisaalta ois hienoo jos
tietäis jo sillee hyvinkin varhaisessa vaiheessa, ei siinä mitään, monethan
tietää jo.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sen on joo itekin
huomannu, että on luullu jotain että ”tämä on se”, mutta sit toteaa muutaman
vuoden kuluessa vaikka että kun opiskelee enemmän, että ”ei se muuten ookaan
se”.</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Niin, niin. Kyllähän elämä niin kokonaisvaltainen juttu
on, että kaikkihan jollakin tavalla tukee toisiaan. Että en kyllä yhtään kadu
niitä hanttihommiaikoja, mitä on ennen opiskeluja tehny. Mut siksihän sitä
tekee, voihan sitä purkaa isommakskin, että kyllähän tässä nyt on kaikenlaiset
mahdollisuudet vaikuttaa, vaikuttaa niillä jutuilla mitä on tekemässä. Että
eihän se nyt tietenkään oo pelkkää näyttelijän työtä, vaan ite aattelee
jotenkin vähän niinkun laveemminkin jo taiteilijuutta tai muuta. Mihin sitä
kenties sitä osaamistaan tai välinettä käyttää. Mutta jokainen käyttää siihen
minkä hyväksi havaitsee.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mitkä on sitten
ollu sellasia tärkeimpiä oppeja elämän varrella? Niinkun työn puolella, että
onko ollu sellasia konkarinäyttelijöitä vieressä keltä ois saanu imettyä oppia,
tai..</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">No kyllähän sillon nuorempana tietenkin
teatteriopiskelija-aikoina vahvat opettajapersoonat oli semmosia joitten kans
tietenkin jako mielellään ja otti niiltä. Kari Heiskanen oli meillä sillon
tavallaan niinkun ehkä eniten vaikuttamassa meillä siihen, loppupuolen
opiskeluihin. Sitten kun mä tulin tohon Työväen teatteriin, niin mä sain Kalle
Holmbergin kanssa tehä muutamia juttuja. Sillä on varmaan aika suuret vaikutukset
ollu, sillä tavalla et miten rytmikkäitä, hyviä teatteriesityksiä tehdään.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta kyllähän oppina käy kaikki muukin, muukin tässä
elämässä. Ei ne oppi-isät tarvii olla sitten siellä, tai äidit, tai henkilöt,
pelkästään sen työn puolella. Mutta mä koen kyllä välillä tehneeni ite niin
hirvittävän vähän. Yli 20 vuotta on valmistumisesta, nii enhän mä oo vielä
tehny mitään. Johtuen tietenkin omista kommelluksistani, mutta tota niin,
jotenkin mä yritän ajatella että mulla on ne opettelut, oppimiset ja tekemiset
edessäpäin. Oon tämmönen vähän niinku omasta koulustaan valmistunu teatterin
tekijä. Ehkä se myöskin pitää sitten vähän niinkun virkeänä että, sanotaanko
näin. Ehkä pitää palata tohon vähän ajan päästä kun mieli kirkastuu, että mitä
voitais sanoa oppimisen paikoiksi.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Toki mun aikaan se pyyhkästiin neljässä vuodessa
Teatterikorkeakoulu läpi ja, sanotaanko että kaks ensimmäistä vuotta oli
semmosia, oikeastaan kolmekin, että sitä vaan niinku janos, ainaki tämmönen
pystymetsästä tullu kaveri, että ”antakaas mulle kaikki työkalut, opettakaa
mulle kaikki mitä tässä tarvitaan”, laulamista, puhumista, liikkumista. Että sellasta
hyvin konkreettista käsikassaraa kaipas siinä koko ajan. Sitten alko vasta
jossain siellä kolmannen vuoden kynnyksellä miettiä, mikä ois se joku
ominaistapa itsellä esiintyä tai tuota niin, tehdä juttuja.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta sitten noi monologin teot on ollu kyllä semmosta
tota, ne on ollu opettavaisia, niissä on joutunu hahmottaan sitä dramaturgista
kokonaisuutta, ja sitä niinkun että miten se katsoja pidetään ainakin se
tunteroinen näpeissään. Miten sitä asiasta siirrytään toiseen, ja.. Niitä voi
sanoa semmosiks opettelun ajoiks kyllä. Ja sitten kun on ite ollu tossa
Näyttelijäntyön laitoksella täällä Tampereella opettamassa sitten
näyttelijäopiskelijoita monologin teosta, siinä on joutunut taas punnitsemaan
omat, omat hyväksi ja huonoksi havaitsemansa asiat uusiksi että.. Tavallaan
miten kannustaa toista sitten tätä tekemään, omalla hyvällä tavallaan. Vähän
semmosta, tutkimusretkeehän tää on koko homma tavallaan. Siitä lähtien kun
saadaan se paperi kouraan ja aletaan kattoo että mitä tässä tapahtuu, pitäs
yrittää olla silmät ja korvat auki joka suuntaan. Hauskaa, hauskaa hommaa.
Välillä vähän työlästä, mutta mikäpä ei ois.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sitten tämmönen
pieni itsekehun paikka. Missä asioissa koet olevas hyvä, tai loistava?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">En varmaan missään. Ei mulla oo mitään erityistaitoo. Mutta
kyllä mä tota sillain että, ehkä sen takia justiinsa, että nykyään ei enää
oikein oo mikään tanssijakaan, enkä ikinä oo ollu mikään laulajakaan, niin
musikaalivedot ja muut mulla on jääny hyvin vähäisiks uran aikana, niin mä oon
aina joutunu keskittymään vähä niinku tekstiin ja suomenkieleen. Ja semmoseen,
että sitä mä yritän aina, aina joka kerta mitä on tekemässä nii siitä yrittää
tehä sen lempilapsensa sillä hetkellä. Siitä työstä justiin, sitä tutkia ja
miten sen sais sanottua niin, että.. Mä yritän aina pitää mielessä, että kuinka
kun alkaa jotain tekstiä tekemään, että miten mä kertoisin tän jollekin
toiselle, että ne ajatukset tulis sieltä perille. Sanotaanko että, en sano
olevani siinä hyvä, enkä loistava, mut että se on yks kaikkein suurin
mielenkiinnon kohde.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Sitten muuthan mua aina mielellään haluaa käyttää myöskin
siellä liikkuvana elementtinä, siellä tuon tuolin kanssa ja mukana, koska ne
näkee siinä jotakin mielenkiintosta mitä minä en taas näe. Joskus jopa
tämmöseen kiusan tekemiseen, että mä pyörin siellä jaloissa mutta..mutta
mutta.. Uskottavahan se on sitä mitä muutkin sanoo, palautetta otetaan aina
vastaan. Että jos joku kokee sen mielenkiintoseksi, niin miksei. Ja jos
ajatellaan tätäkin katukuvaa, tässä ollaan asemalla, niin mä oon nähny tuolla
jo kaks ihmistä pyörätuolissa, yks sokee meni tosta justiinsa, yks on kepeillä
tossa, ja tosta meni äsken yks poika avustajakoiran kanssa sähköpyörätuolilla..
Täähän on niinku, koko katukuva on jos jonkinnäköstä klinkkaajaa ja vemppaajaa,
ja kellä on menny pää ja kellä jalka, kellä selkä, miksei sitä veis sinne
lavallekin. Tottakai pitää aina ollu joku, jonkunlainen kulma, että miten siitä
otetaan se irti mitä siinä on niinku tarpeellista, mutta..käytetään sitä
röyhkeesti sit hyväkseen. </span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tänä päivänä on
hienoa, että voidaan käyttää. Varmasti on ollu kauan sit aikoja, jolloin ei ois
tullut kysymykseenkään..</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Voi olla joo. Ja tota, onhan kyllä aina siipeensä saaneen
ihmisen näytteleminen, se on aina semmosta, ne on niitä briljeerauksen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">(loistaa esiintymisellään/taidoillaan<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">)</b></i><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> </b>paikkoja näyttelijälle, että niillähän ne pokataan ne noi isotkin
palkinnot leffafestareilla ja muuta. Että joku on jotain aivovammaista tai
keharia tai onnettomuudessa halvaantunutta tai muuten vaan, sodassa reiän
päähän saanutta päässy näytteleen, niin eihän se, ihmisiä elämässä siinä missä
muutkin. Mutta joo, sanotaanko nyt näin. Ei oo kyllä mitään, en uskalla mennä
mitään sanomaan missä olisin hyvä tai loistava.<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> </b><i style="mso-bidi-font-style: normal;">(Tämän Pekka sanoo
virnuillen ja naurua äänessään.)</i></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicw8gKSgeBQSdZb-WNu2guVaEzw8Y0xGgBvSB378gXZ6Zlt2rPPBJUFlbqAEkNXMwjmB0AANxksXAtbx4jwxLkTjR23wBFwSgOd1OzCNmBpHS992B6lEDxlkOqJc2MkhWNTXAiqo8Qf3Yq/s1600/Pekka+Heikkinen+%25283%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicw8gKSgeBQSdZb-WNu2guVaEzw8Y0xGgBvSB378gXZ6Zlt2rPPBJUFlbqAEkNXMwjmB0AANxksXAtbx4jwxLkTjR23wBFwSgOd1OzCNmBpHS992B6lEDxlkOqJc2MkhWNTXAiqo8Qf3Yq/s400/Pekka+Heikkinen+%25283%2529.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"></b></span> </div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Entäs tämmösiä
sitten, että ei-niin-hyvä tai -loistava, tai kehittymisen paikkoja?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">No varmaan niinkun ihan kaikessa, ihan turha luottaa mihinkään..
Se on tota, on joitakin asioita mitä tietenkin voi käyttää, on hyväksi
havaittuja, ja ne liittyy monesti enemmän tekotapoihin ja jäsentelyyn,
tämmöseen mistä välttämättä ei katsojan tarvitsekaan tietää yhtään mitään.
Harjotteluun vois aina keskittyä vähän niinkun erilailla ja hakea eri
harjottelumuotoja, ja sillä tavalla. Kyllähän näyttelijän pitäs olla koko ajan valmis
uudistumaan, ja pysymään ajanhermolla.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mikä sulle on sit
työuran aikana ollu palkitsevinta, mitä sä oot tehny?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Minun urani aikana niinkö.. Jaa-a. No sieltä on hirveen
vaikee lähtee semmosia yksittäisiä juttuja penkomaan, mutta sanotaanko tähän,
että viime vuosien kokemuksena oli semmonen kun mä sillon 2013 lähin sitä
monologia tekemään. Et se oli tavallaan, niinkun se oli mun comeback
näytelmälavalle. Niin tuota, se on nyt tuottanut semmosta tulosta että nyt
mulla on, et se ei jääny vaan marginaalijutuksi et pyörätuolissa oleva
näyttelijä tekee jutun, joka peilaa jonnin verran hänen omaakin elämäänsä ja
muuten vaan. Sen jälkeen, sitä niinku pysty tekemään täysverisen
teatteriesityksen siihen, pysty välttelemään sillä tirkistelyt ja
sosiaalipornot ja muuta. Se nyt on, ihan hyvänä roolisuorituksena, joka on
sitten poikinut töitä isompiinkin, esimerkkinä tää Hämeenlinnan juttu, ja mitä
nyt on, tulevaisuudessakin tulee olemaan, että että.. Pystyy hyppäämään tuonne
muiden sekaan. Koska eihän meitä nyt niin hirveesti tässä Suomen maassa oo,
pyörätuolilla liikkuvia näyttelijöitä. En ihan hätäseen muita tiedäkään, se voi
toki olla minun tietämättömyyttänikin.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Koska kyllähän siinä äkkiä voi tulla niin että no, että
tehköön niitä omia juttujaan ja esiintykööt toisille pyörätuolilaisille tai
jotakin vastaavaa. Oikein niinkun rumasti ajateltuna, marginaalitekemisestä
semmosesta, mutta eipä tuota.. Se juttu niinkun laveni semmoseks sitten, että
nyt mul on mahollisuus tehä tuolla tavallaan niinkun normaali freenä, tuolla
muiden seassa. Toki sitä ois voinu jo aikasemminkin tehdä, mut en mä tiedä mikä
siinä sitten.. Tässä nyt oli kaikkee, kaikkee muuta. Se sillain ajottu, kun mul
on poika syntyny 2006, niin mä ajattelin että sitten mä lähen teatterihommiin
takas ku se menee kouluun. Ja se oli just niinku se meni. Samana syksynä kun se
meni kouluun, niin samana vuonna hyppäsin lauteille sitten, sillai ajottu se
touhu. Ajattelin että oon niin pitkään kotona, mitä jossain kuvauksissa sillon
tällön, semmosta hommaa mutta..</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Onks sitten tossa
työssä, niin ootsä kokenu tämmösiä vaativia juttuja, et enemmän ton pyörätuolin
kanssa, vai sitten tavallaan niinku henkisellä puolella jotain esteitä tai
vaativia juttuja?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">No varmaan sekä että. Mutta tota, kyllä sillai niinkun
tämän kanssa pärjää, vaikka sitä jotenkin on yritettävä olla mahdollisimman
vähän semmosia ajattelematta. Että niiden täytyy olla vaan semmosia ohimeneviä
ajatuksia ja semmosia, että ne tulee ja menee. Mutta niitä varmaan tulee
ihmisille, olipa tuolissa tai ei. Ja onhan se liikkuminenkin välillä, että
miten päin sitä.. Varsinkin tuolla kuvauksissa ja muuten, siellä kyl mennään
puroissa ja portaissa ja muuta, ukot repii yhtä istumaan kannon nokkaan ja
miettii, miten saadaan se siihen. Ei nyt mitään vaijereita oo ikinä tarvinnu
viritellä, mutta on mua perässä revitty ja olalla kannettu <i style="mso-bidi-font-style: normal;">*naurahdus*</i> jos johonkin paikkoihin, että on saatu pakkasessa joku
kohtaus tehtyä. Tai hevosella ajettua pitkin peltoa, eikä oo ukoilla mitään
tietoa että pysynkö mä siellä lavalla vai en, että kumpi tässä tätä kohtausta
vie, ajaja vai hevonen. Mutta sitten filmillä se on näyttäny ihan
kohtuulliselta, niin sittenhän me on siinä onnistuttu.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta joo, kyllä varmaan niinkun sillon nuorempana, kun mä
olin alta kolmenkymmenen kun se kolari tapahtu ja jos silloin ois jotenkin.. Ehkä
sitä piti kypsytellä sitä ajatusta, että pyörii tuolla tavallaan isossa
ryhmässä mukana jossain näytelmässä, niin sil oli joku, emmä tiiä, emmä ehkä
puhu.. Pitääkö se jollakin tavalla sitten perustella se, että joku on siellä
tuolissa? No ehkä itselle tarvii, että tarvii löytää joku backstoori minkä
takia näin, ettei siitä tuu mitään vallitsevaa kysymystä katsojille. Mut ei
siitä tavallisesti tuukaan, että en mä tiiä miten sä koit tossa Hämeenlinnan
jutussa? Toki se komppaa siihen rooliin, mut veteraanihan nyt vois liikkua
vaikka mopolla siellä.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">No siis se sopii
jotenkin siihen niinkun tosi luontevasti.</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Nii-in. Mut en mä oikeestaan ikinä oo tehny semmosta
roolia, että se ei ois sopinu. Ja on kuitenkin ollu paljon juttuja, missä sitä
ei niinku ikinä juonellisesti kerrota. Että jos lähestytään sitä asiaa oikeasta
kulmasta ja muuta, niin ei sitä myöskään katsoja kysele. Ja se liittyy varmaan
siihen että kyllä me nähdään koko ajan katukuvassa ihmisiä.. Toki onhan
olemassa ihmisiä joita kiinnostaa aina ensimmäisenä, miten sulle on käyny noin
ja muuta että, sehän on aina se kysymys number one.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Käytännön elämässähän se on, siinä on kuitenkin niin
paljon muuta että eihän sitä tuu mietittyy. Tokihan se on semmonen asia mitä
pitää sillon tällön päivittää, että hetkinen hetkinen, oisko tässä asiassa
jotakin mietittävää mutta kun ei siinä loppujen lopuks ole.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sit tota, sä oot
muutama vuos sit sanonu yhessä haastattelussa, että sillon ei ainakaan ollu
mitään semmosta tiettyä roolia tai mitään, minkä sä haluisit tehdä. Onko nyt
vuosien aikana tullut semmosta roolia tai produktioo, missä haluisit olla
mukana?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">No tossa yhen kollegaohjaajan kanssa suunniteltiin vuosi,
pari takaperin että ois Huijari, saituria ruvettu tekemään. Mietityttäny se, se
ois ollu kyllä mukava tehdä mutta se sillon vähän kariutui se touhu, mutta
katotaan. Toki se pitäs laittaa ihan uusiksi ja päreiksi se koko teksti, mut
siinä on niin veikeesti siitä ahneudesta ja rahasta ja semmosesta. Emmä oikeen
tollai pysty, nyt ei kyllä sillee mikään kummittele kuitenkaan niin vahvana,
että se ois niinku pakko. Toi on aika pitkään nyt pyöriny mukana. Mut en oo
ikinä ollu semmonen, että haluisin tehdä Hamletia tai tämmösiä, ei ollenkaan.
Et aina se mikä on tekeillä, se on tavallaan se lempilapsi ja tärkein.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Nyt oon tonne Kajaanin runoviikoille tehnyt tota Pentti
Saarikosken Hämärän tansseja. Parin viikon päästä ois siellä enskari, niin
nytten on huomannu että siitä on tullu semmonen niinku päämielenkiinnon kohde,
se mulla koko ajan pyörii päässä ja siin on meillä työryhmää, muusikoita ja
tanssijatkin siinä mukana.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Onks tietoo jo mitä
sit noiden runoviikkojen jälkeen, tai tän Hämeenlinnan jälkeen?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Meil on se trilogian kolmas osa tosta meidän
monologihommelista tulossa ton Heikki Huttu-Hiltusen kanssa. Sitä meidän täytyy
varmaan syksyllä alkaa sitten työstää. Se tulee todennäkösesti vuodenvaihteen
jälkeen tohon Kansikseen. Tai tuleekin, mutta meillä on vähän semmosta
tilahommaa, ja.. Mä oon siellä Lava-klubilla aina esiintyny ennen, mutta nyt
ois tää kolmas hauska tehä sinne semmoseen niinku ihan kunnon teatteriboksiin.
Sais ehkä vähän ääntä ja valoo vahvemmin mukaan siihen. Ja sitten on tossa
semmosia pieniä keikkoja, jotka kulkee koko ajan mukana. Semmosta
henkilödokumenttia oon tekemässä, ja sitä kaks, kolme vuotta kuvataan
eteenpäin. Ja yhen monologin ohjaan.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Sit mulla on ollu semmoset Hurma-monologifestarit,
festivaalit tuolla, Teatterikesän aikaan siinä elokuussa. Kyllähän niitä tässä
järkkäilee ja kattoo, että montako päivää niitä siellä pitäs. Yrittäny sinne
saada kuitenki aina sen ajan kuumimmat monologit, että mitä on, niin aina siel
on porukkaa ollu. Onko ne seittemännen vai kaheksannen kerran sitten nyt. Tommi
Erosen Ihminen! on tulossa sinne, ja Heidi Heralan Peilinpitelijä ja varmaan
Reimaluodon Taisto tulee tekee sen, mitä se tekee Runoviikoille aina. Sitten
tuo Maippi tuolta Hämeenlinnasta, Maiju-Riina Huttunen, sille mä ohjailen sen
oman tekstin. Et siinä se se taitaa olla. Ne on hyvät festarit, tuu sinne
sitten. Siellä on hauskaa.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Onks sit joku
sellanen rooli, minkä sä oot tehny ja mihin ois joskus kiva palata? Ei ehkä
pitkäks aikaa, mut niinkun kokeilla nyt.</b> <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Et haluaisko tehdä jonkun roolin toisella tavalla, tai oisko nyt lisää
annettavaa johonkin?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Hmm, jaa-a. Tota mä oon miettiny monesti, joskus Työväen
teatterin aikoina sillon kun monologin maailmaan ensimmäisiä kertoja kunnolla
tutustu, niin Dario Fon tekstejä jos tässä parinkymmenen vuoden pikku viiveellä
pamauttelis niitä uusiks tuolista ja kattois, miten se lähtee siitä lentoon.
Sillon ku olin esittämäs, se on niin tota nopeeta ja vikkelää, kattois miten
sellanen jotenkin, semmosia roiseja, roiseja hahmoja ja vetoja et haluis
kokeilla. Mutta voihan se olla että mieluummin menee eteenpäin. Jättää ne
hyviksi muistoiksi ja yrittää poimia niistä ne hyvät puolet mukaan sitten.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Se on vähän sellasta että niitten menneitten miettiminen
näitten roolienkin kohdalla, että vaikka joku on joskus oikeen niinku hyväksi
havaittu, tai vaik ois jotain roolia vähän ikävä tai muuta, niin ei oo
oikeestaan mitään taikaa et toimiiko ne enää. Se on ollut sen aikansa lapsi
sillon, ja se on siihen kokonaisuuteen sillon kasvanu, ja lähteekö se sitten
lentoon enää. Se voi olla ettei se lähde. Että mieluummin antaa pääkopan
raksuttaa siihen malliin, että vaikka meniskin heikoille vesille tai jäille, niin
mitähän uutta sitä kokeilis ja opettelis. Et sitä ois niinku hauska esittää, ja
siitä tulis onnistumisen tunnetta niin itselle, kuin katsojillekin, että ehkä
niin päin kuitenkin.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Vähän niinku elämässä
ylipäätään.</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Niin, ja sit tää aika muuttuu kuitenkin niin aina täs
ympärillä. Että se on vähän kun että katellaan vanhaa tv-sarjaa tai vanhaa
viihdeohjelmaa tässä päivässä, niin ei ne kaikki oo ihan aikaansa pitäny.
Joistakin jutuista toki tulee aika ajattomia, mutta mun mielestä ne on enemmän
tuolla tekstin puolella. Jotkut tekstit on semmosia, että niihin se aika ei
niin pure.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Onks sit mikä
semmonen, mitä sä teet näyttelijäntyön vastapainoks? Sulla on perhe ja poika,
onks sellanen pojan kanssa touhuaminen vai joku semmonen?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">No joo, ihan perusarki joo. Ja jonkun sortin rakentaminen.
Kotina semmonen iso vanha kansakoulu, minkä mä remppasin.. Älä kysy miksi, en
enää muista. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">*naurahdus*</i> Mä sitä
seittemän vuotta purin, sit kolme rakensin. Se on muka ollu jo kuus, seittemän
vuotta valmis, mutta eihän semmonen paikka ikinä oo valmis. Koko ajan joku
nurkka levällään. Niitä yritän siellä taiteilla sitten kuntoon.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta onko se vastapaino, emmä tiedä.
Emmä nyt niin hirveen etsimällä etsikään mitään vastapainoo, että oisko sitten
niin että tää työ on niinku vastapaino kaikelle muulle. Se voi lähtee siitä
ajatuksesta, että sillä on mun kohdalla ainakin niin semmonen, ehkä vähän liian
raa’asti sanottuna, semmonen pelastava vaikutus että.. Taitaa niin olla kuitenkin,
et mitä enemmän mä teen näitä hommia ja töitä, niin sitä helpompi mulla on
olla. Mut toki kaikkee pitää olla niinku sopivassa balanssissa.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Nyt mulla on oikeestaan moneen vuoteen ensimmäistä kertaa
tämmönen kokeilu, että mulla on monta pientä hommaa päällekkäin. Ei
pitkäkestosia, eikä mitään mahdottomia eikä muuta, mutta kuitenkin on. Ja mä
oon monesti vaan keskittyny sillee, että mä teen yhtä hommaa kerrallaan. Nyt mä
teen montaa pientä, mutta ne todennäköisesti jokainen niinku vaikuttaa vähän
toisiinsa koko ajan. Mutta ne on niin samankaltasia, et sillä ei oo mitään
väliä. Et mä annan tavallaan luvan, sen että ne saavat vaikuttaa toisiinsa.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta tota, ihaillen vaan voi katsoa semmosia ihmisiä,
olipa ne työssä missä tahansa, jotka voi hyppiä viiden, kuuden asian keskellä.
Ja saada ne kaikki aikaan, aina pystyy resetoimaan itsensä tekemään just sitä
hommaa minkä äärellä ovat. Tähän asti tää kokeilu on ihan hyvin onnistunu.
Huomaa vaan et pikkusen on niinku aikataulullisesti koko ajan jäljessä. Ehkä
tää kevät auttaa, päivät on pitkiä ja..</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mitäs sit, jos sul
ois ihan riittävästi aikaa? Mitä sä tekisit, onko mitään semmosia unelmia mihin
tarttis paljon aikaa? Vai hoitasitko vaan töitä riittävällä ajalla?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Paljon aikaa.. Jaa-a..<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">
</b>Eiköhän mul oo aikaa ihan tarpeeksi. Emmä oikeen uskalla lähtee ton kanssa
liikenteeseen, noi on aina noi entäs jos-hommat semmosia.. Mutta toki voi
leikitellä semmosella ajatuksella, oishan se nyt hauska ton kameran kanssa
vähän pyöriä. Sen kanssa kun on tullu tehtyä kuitenkin joitakin vuosia töitä,
niin vois siihen uudelleen perehtyä, kattoa löytäiskö jonkun oman näkösensä
jäljen tehdä. Oli se tyylilaji mitä tahansa, mut kuitenkin. Kalusto keventyny,
ja tullu jo suht koht uudeksi ja muuta. Jos sitä kokeilis.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Niin, ja voihan se olla et yhtäkkiä ei oo niinku yhtään
mitään. Niin se on ainakin mun tapauksessa aateltava niin, että jos ei pyydetä
töihin johonkin muualle niin se on ruvettava ite niitä keksiin. Mä oon semmosen
lomautuksen uhan alla koko ajan, mutta sitten on aina toi monologien viidakko,
johon on hyvä palata. Niissä pääsee tekemään justiinsa sitä, mitä monesti se
näyttelijän työ on hyvinkin kirkkaimmillaan.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Nyt on ainakin semmonen vaihe jotenkin hommissa, että
kaikki on pikkusen niinku alkutekijöissä. Toki tässä kesällä tulee jo valmista,
mutta mitäs sitten ens vuonna ja sitä seuraavana ja muuta, et.. Että jos ei oo
mitään, niin sitten mä meen muuraamaan pihasaunan seiniä. Ne ainakin oottaa
siellä.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Niinhän se on vähän
joka alalla, et pätkätöitä, pätkätöitä ja..</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Niin se on, se on jotenkin ajan henki nyt semmonen, että
ihminen saattaa seikkailla elämänsä aikana hyvinkin monennäkösissä hommissa
monissa paikoissa.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tää seuraava on
aika syvällinen ja laaja kysymys, että mikä on sun elämäntehtävä tai lahja
maailmalle?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Emmä tiiä kyl, lahja maailmalle.. No en ihan noilla sanoilla
koe sitä, enkä ole oikeen minkään asian puolesta, niinku mikään esitaistelija
luonteeltani. Mutta onhan se tietenkin aina hauska, ja varsinkin jos saa
semmosta palautetta, että joka voimistaa sitä tunnetta, että kävipä miten
tahansa, vaikka käy yhä hankalaa kun minulle, kuitenkin Suomen tapaisessa
maassa vielä ainakin on mahkuja pitää intohimoistaan tai ammatistaan tai niistä
kiinni. Toimia jonkun näkösenä, käytän niinku vääriä sanoja, esimerkki tai
malli tai vastaava, vaikken semmonen ole. Mä en oo tuolla oikeen eturivis ja
kaikkee, muuta kun työni kautta sillai niinku saattaa semmosen kuvan saada.
Kuitenkin kannattaa pitää siitä kiinni mistä tykkää, niin pitkään kun vaan on
mahdollista. Vaikea kysymys. Mutta ei mulla mitäänlahjaa oo luovutettavana
valitettavasti.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">No millaisen
elämänohjeen antaisit nuoremmalle itsellesi?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Nuoremmalle itselleni.. No ehkä joo, tekis mieli sanoa
että älä hätäile. Älä hätäile oikeen minkään kanssa, kun ei se.. Se on se
aikakäsitys sillon nuorempana jotenkin ihan toisenlainen kuin nyt. En oikeen
tiiä missä vaiheessa se sitten muuttuu se aikakäsitys vai kehittyykö se koko
ajan. Mut kyllähän sitä niin vaistolla on vetäny, että joskus niinku tuntuu
olevan niinku hirvittävänkin kiire johonkin, et täs ei oo enää kun muutama
kuukausi, vuosi tai kaks aikaa tehdä tämä ja sitten aikaikkuna sulkeutuu.
Paskan marjat. Tavallaan ei oo koskaan ihan toivottoman myöhästä. Mutta se on
semmonen, sehän kuuluu nuoren ihmisen elämään, kaikki mulle tänne heti-meininki
että.. Turha mun on sitä nuorempaa minääni neuvoa, ku ei se ois kuunnellu
kuitenkaan. Se jo luuli tietävänsä, miten tää homma menee. Ois pitäny olla, ja
niinku pitikin loppujen lopuks joku muu joka kokemuksen syvällä rintaäänellä
sano että semmosta se on, kun et kuuntele. Mut hyvä kysymys, hyvä kysymys. Tota
sais ehkä useemminkin miettiä.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Entäs mitäs sit
vanha sinä antais elämänohjeeks tämänhetkiselle sinälle?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">En tiiä, se on varmaan jo niin huonossa kunnossa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">*naurua*</i> Mitähän se semmonen vois.. Ehkä
se sieltä jotakin yrittäs vähän samantapasesti toitottaa. Ehkä vähän niinku et
anna mennä nyt, ei tätä loputtomasti ole tätä mukavaa. Se on sen verran
tuntematon kaveri, etten vielä tiedä mitä se aattelee. Mikä on sitten se vanha?
Onks se eläkeikä vai siitä yli? Vai onko se jo ens vuonna?</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sekin on vaikee
sanoo.</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Niin. Kyllähän sitä välillä tuntee jo vanhaks ittensä
nytkin. Sitä vaan kun ei myönnä ääneen, on kaikki ihan hyvin.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sitten tämmönen,
että mitä hyvää ja kaunista koet tässä hetkessä? Elämässä tässä hetkessä.</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">No joo, kyllähän se vääjäämätön tosiasia on, että toi oma
jälkikasvu, sen kasvaminen ja koko se härdelli, mikä pyörii siinä ympärillä.
Heidän sukupolvensa, onhan se hauskaa katsottavaa. Niillähän on ihan uudet
jutut, ja intohimot ja mielenkiinnon kohteet. Mut siinä näkee jotenkin, siellä
niitä positiivisia muutoksia on enemmän ku negatiivisia kuitenkin. Tietenkin on
tapana tarttua siihen, että mikä siellä on niinku muka huonommin, ku meillä
siinä kymmenen ikävuoden iässä on ollut. Mutta tota, onhan se kiva nähdä että
kyllä niillä niinku, että mahdollisuuksia on kyllä varmasti, tehdä tota..</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Mä oon aina ollu kiinnostunut tavallaan niinku tieteestä
ja sellasesta, joka on niinku hyvinkin lähellä taidetta, tai molemmat menee
kulttuurisanan alle kaikkinensa. Urheilutieteet, taiteet, ne on mulle semmosta
kokonaismössöä josta on hyvä tota, hyvä ammentaa.. Mikä se kysymys oli?</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mitä hyvää ja
kaunista koet tässä hetkessä elämässä?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Niin niin. Niin mä en oikeen henkilökohtasella tasolla
osaa, kuitenkin yleisesti kattoo tätä maailmaa. Että mahdollisuuksia on vaikka
mihin. Kuka tahansa voi pyyhkästä vaikka kotitarvikkeilla pitkän elokuvan,
josta saattaa tulla ihan hitti. Sehän on mahtavaa semmonen. Tai kuka tahansa
voi keksiä, tehdä jotakin ihan mieletöntä, joka jollakin tavalla mullistaa
jonkun aikakauden. Toki semmosta niinku laaja-alasempaa, filosofista osaamista
ei nyt välttämättä enää oo niinku antiikin aikoina, kaikki on niin
sektoroitunutta ja spesifioitunutta, mutta mitäpä sekään haittaa. Sieltähän
sitä osaamista löytyy sitten. Mutta enemmän näen kyllä hyvää ku huonoa. Aikahan
on semmonen, että hirveesti nähdään uhkakuvia ja huonoa, ja sortuu siihen
itekin välillä, myönnettäköön. Mut eiköhän täällä nyt enemmän eletä niinku
mahdollisuuksien aikaa.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sit tähän loppuun
vielä, haluaks sä kysyä multa jotain?</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Sulta jotain.. Hmm. Mikä sulla on tota niinku, miks sä
koet teatterin katsomisen ja näyttelijöitten haastattelun tekemisen
mielenkiintoseks? Tai miten se on syntyny se mielenkiinto siihen? Onks se tullu
siitä, et sä oot käyny niin paljon kattoo teatteria tai..?</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mä en ees koe, et
mä oisin viel ees käyny paljon. Et oikeestaan siit on vast muutama vuos ku mä
kävin kattoo Helsingissä Tarzanin.</b> <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sit
viime keväänä siellä Vampyyrien tanssi, sekin musikaali. Et enemmän musikaalit
on mun juttu. Se teidänkin, kun siinä lauletaan niin se kiinnosti paljon niinku
sen takia.</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ja sit tosiaan kun
on lukenu Tallen haastatteluja, sekin tekee vähän omalla tavallaan niitä. Sit
mäkin halusin kokeilla et milt se tuntuu. Toisaalta tää on vaan toiseen
ihmiseen tutustumista, mut sul on ne valmiit kysymykset siinä, minkä pohjalta..</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Joo, niin. Et tässä sillai niinku eletään uutta aikaa, et
tavallaan sä oot niinku löytäny esikuvan, tai jonkun jota seurata, niin tuota,
semmonen homma tai niinku tyyli niinku mitä ei ole aikasemmin ollu. Et ihan
uudelta puolelta, kyllä joo.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kyllä. Ja etenkin
sit se teatterimaailma on semmonen, et jossain määrin on haaveena, että vois
joskus vaikka jossain harrastelijateatterissa olla mukana. Viime vuosina vaan
kaikki koulujutut ja muut on vieny niin paljon aikaa. Nyt kuitenkin kun on
valmistunut ja pikkuhiljaa työelämässä mukana, nii ehkä vois löytyykin se aika
sit siihen..</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Onks teitä paljon tommosia tota, blogisteja? Teatterin
kimpussa olevia.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">On meitä ketkä
kirjottaa esimerkiks näitä katsauksia, on useempi, mut haastattelijoita mä en
tiedä muita kun Tallen.</b></span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Joo, kyllä kyllä. Teitähän voi olla tulevaisuudessa
enemmänkin sitten. Siirtyy kunnon kritiikit sille puolen.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<strong>Ja<span style="font-family: inherit;"> yleisötyötähän
tääkin on tavallaan.</span></strong></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">On on on, ja sitten niinku, koko pakettihan se on, et
eihän siellä pirukaan keskenään pyöri siellä lavalla, eikä katsojilla oo juuri
tekemistä keskenään, eikä tuota.. Nehän on semmosia yhteisiä iltamia, jotka
pitää jollakin tavalla saada rulettaan. Sitä on aika moni tutkinu, että mitä
siinä välissä tapahtuu. Missä vaiheessa se on, hyvinkin mikromaailmaan
saatetaan mennä siinä, että missä vaiheessa näytelmää tapahtuu jotain missä se
niinku loksahtaa, tai sit se on alusta pitäen semmosta railakasta, mitä se voi
olla nimenomaan musikaalin kohdalla. Tai missä on draaman kärki, nii se
yhtäkkiä onkin sinne yleisöön päin. Että siellä jokainen huomaa miettivänsä
omia juttujaan, omaa elämäänsä ja peilaa niitä roolituksia. Et sehän on niinku
jännä. Jännä tutkimus on siinä. Aihe jota kelpaa tutkia. Ei mulla muuta kysyttävää.</span></div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
---</div>
<div class="MsoBodyText" style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<span style="font-family: inherit;">Paljon kiitoksia Pekalle, ja nähdään muissa jutuissa!<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-13304814735915836322017-04-23T17:43:00.001+03:002017-07-18T14:44:13.708+03:00Haastattelu: näyttelijä Matti Leino..<span style="font-family: inherit;">Pieni pohjustus sille, miksi nyt pukkaa haastattelua jo teatterikatsausten lisäksi. Halusin kovasti jotenkin haastaa itseäni, ja mennä omalle epämukavuusalueelle. Olen kyllä haastatellut ihmisiä koulun ja töiden puitteissa, siis pakosta, mutten tälla lailla vapaaehtoisesti omasta halustani. Tai noh, toiseen ihmiseen tutustumistahan tämä on, nyt oli vain enimmäkseen valmiiksi mietityt kysymykset mukana. Ja ei, en todellakaan halua <a href="http://teatterikarpanen.blogspot.fi/" target="_blank">Talleksi Tallen paikalle</a>, vaan kunnioitan ja ihailen Tallen tekemisiä paljon, ja osittain hän toimi myös inspiraationa sille että itsekin uskalsin yrittää. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCxoDgLc6p5vVLAu-UP5psY_kQJrMA1B0bC1IcsJuKdtvgv3SCkRY-2sFzXOGpnzWBlNNHaZWTvX_V2SXyoXboK9vgGi_wJA5myLBaH2qO_rGmn0nonIfJcOYtCCRYPctTOJpj_x4Oi4po/s1600/Matti+Leino+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCxoDgLc6p5vVLAu-UP5psY_kQJrMA1B0bC1IcsJuKdtvgv3SCkRY-2sFzXOGpnzWBlNNHaZWTvX_V2SXyoXboK9vgGi_wJA5myLBaH2qO_rGmn0nonIfJcOYtCCRYPctTOJpj_x4Oi4po/s400/Matti+Leino+%25281%2529.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: inherit;">No m</span><span style="font-family: inherit;">iksi sitten juuri Matti Leino? Ensinnäkin tahdoin haastatella tätä taitavaa nuorta näyttelijää, ihasteltuani hänen työtään Helsingin Kaupunginteatterin </span><a href="http://kovaajakaunista.blogspot.fi/2016/09/jattimaista-menoa.html" target="_blank"><span style="font-family: inherit;">Shrek-musikaalissa</span></a><span style="font-family: inherit;"> sekä Hämeenlinnan teatterin </span><a href="http://kovaajakaunista.blogspot.fi/2017/03/ihmisia-nyt-ihmisia-aina.html" target="_blank"><span style="font-family: inherit;">Suomi sataa ja tuulee-esityksessä</span></a><span style="font-family: inherit;">. Niin, ja tv:ssä tietysti. Matin kanssa oli oikein helppo jutella, keskustelu oli vastavuoroista eikä vain jäyhää kysymys-vastaus-meininkiä. Aikaa tästä mukavasta kaffituokiosta on nyt kolmisen viikkoa..</span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY8Cx6-73RoBWq_qsdG_nDGJAp1msc1b-icPUAq5HgfCSfx11HzLthXLKW6D3Vu0U_FwLfe1mJjn9SIjHFb5Xe9zvwbiQMC4sJ0GjOuQIc2Z3KAiyhWnVRHk4mxxUFKuSv7Zo4nOKvTPd3/s1600/kortit+roolien+alla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY8Cx6-73RoBWq_qsdG_nDGJAp1msc1b-icPUAq5HgfCSfx11HzLthXLKW6D3Vu0U_FwLfe1mJjn9SIjHFb5Xe9zvwbiQMC4sJ0GjOuQIc2Z3KAiyhWnVRHk4mxxUFKuSv7Zo4nOKvTPd3/s320/kortit+roolien+alla.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><b>Kuka on Matti Leino
kaikkien rooliensa alla?</b></span><br />
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Matti
on 29-vuotias, helsinkiläinen, paljasjalkanen helsinkiläinen täällä
oon siis syntyny, ja oikeestaan aina asunu täällä. Toki niinku
vierailujen puitteissa ollu myös ajoittain muissakin kaupungeissa,
mutta vielä toistaseks tän maan sisällä ja aina täällä on se
pääkallopaikka ollu.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Miten
sinusta on tullut sinä?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
varmaan aika todellaki paljon kokemusten kautta, ja on ollu hirveen
tapahtumarikas elämä. On ollu hirveesti erilaisia ihmisiä ja
kokemuksia matkan varrella, ja aivan varmasti nimenomaan sitä kautta
ympäristön vaikutus omaan itseen on ollu suuri. Ja tota, varmaankin
väkisinkin se, että on ollu paljon eri taidevaikutusten alaisena,
että musiikkipuolella, ilmaisutaitopainotteisessa, tota, vähä
väärin sanoa että ilmaisutaitokoulussa mutta miten sen sanois
paremmin, ilmaisutaito- ja musiikkipainotteisissa harrastuksissa ja
kouluissa. Ja sitä kautta sen omaisten ihmisten ympäröimänä,
niin varmasti se ennen kaikkea tietysti.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Entä millainen
sinä olet?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
mä koen olevani tosi avoin. Ja tuntuu, että vuosi vuodelta tuntuu
että niin ammatissa kun elämässä ylipäätään on paljon
opittavaa, joka on tosi kiehtovaa. Että tota semmonen, sanoisinko
ehkä semmonen peruspositiivinen, paljon ympärilleen
tarkastelevainen tapaus.</span></div>
<div style="line-height: 106%;">
</div>
<div style="line-height: 106%;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghVtsDkYSMERk2aOikn349E4dLPbsJZh5xFv-hdgwl2Cs0fM_7AdtHLnf-j4dG1Bz_m3FDbB_a2jeD1ioY5giVLmNXg41XQvE0SDFYQbpBzzZi4JA-CmSiU0hHqL2_j4Gti9xsXNCG_WAk/s1600/kortit+miksi+teen+mit%25C3%25A4+teen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghVtsDkYSMERk2aOikn349E4dLPbsJZh5xFv-hdgwl2Cs0fM_7AdtHLnf-j4dG1Bz_m3FDbB_a2jeD1ioY5giVLmNXg41XQvE0SDFYQbpBzzZi4JA-CmSiU0hHqL2_j4Gti9xsXNCG_WAk/s320/kortit+miksi+teen+mit%25C3%25A4+teen.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="line-height: 106%;">
</div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Miksi
teet sitä, mitä tällä hetkellä teet? Tarkoitan nyt siis näyttelyä,
en tätä haastattelua.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Niin
tosiaan näyttelyä joo. No tota, öö, se on kyllä semmonen
ehdottomasti intohimoammatti, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin.
Mutta sen on myös huomannu, että monesti se on myös terapisoivaa,
tai terapeuttista myös se oma ammattikin siinä missä myös
tietysti ajoittain hyvin stressaavaakin. Ja kyllä se on semmosta,
että kun saa tehdä upeiden ihmisten ympäröimänä ja erityisesti
mielettömän kivojen työkavereiden kanssa sellasta työtä, mistä
todella pitää, ni se on myös monissa tilanteissa ollu paljon
mukavampi vaihtoehto, kun ehkä työn ulkopuolella sen hetkinen
tilanne.
</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Ja
miten sit niinku tässä ammatissa, nii on ihan mielettömän
kiinnostavaa päästä semmosten ihmisten nahkoihin mihin ei
välttämättä ikinä itse kykenisi, toimimaan vastaavanlaisilla
tavoilla tai kokemaan semmosia asioita, mitä välttämättä ei tuu
koskaan ite koettua, niin sen roolin kautta. Ja jotenkin analysoimaan
sitä miten eri tavoin voikaan ihmiset, tai tietysti myös eläimet,
ajatella. Ehkä tässä kyseisessä viimeisessä, tai toiseks
viimeisessä ensi-illassa tai tota roolissa niin, ehkä se nyt ei
niin vaikka aasi olikin, niin välttämättä sitä nyt ei rakennettu
niin ehkä et mitenhän aasi ajattelee nyt tässä näin.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta
Tarzanissa esimerkiks se oli kyllä hirveen selkeesti eläinhahmo.
Terk, niin siinä haettiin siinä harjoituskauden aikana paljon että
miten ja kuinka paljon tuoda sitä ihmistä ja inhimillisyyttä
siihen, suhteessa siihen että se on eläin, apina. Ja sitä
palloteltiin ja mietittiin, ja näin, niin se oli myös tosi
kiehtovaa. Mut siinä ehkä ennen kaikkea sen fysiikan kautta
haettiin sitä eläintä siihen, ja sitten taas dialogeissa tuli se
inhimillisyys.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><em>(Tässä
välissä juteltiin hetki aiheesta ”parempi myöhään kuin ei
milloinkaan”, kun itse kerroin että Tarzan oli ensimmäinen
Helsingin Kapunginteatterin musikaali jonka kävin ystävän kanssa
katsomassa, mutta vasta siellä esitysten loppupuolella, ja että
samoin kävi Vampyyrien tanssin kanssa. Matti taasen kertoi
Shrekistä, että moni luuli esitysten jatkuvan kevätkaudelle mutta
kun näin ei ollutkaan, saattoi kyseinen musikaali jäädä kokonaan
näkemättä.)</em></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Jos
et sä näyttelis, niin mitä muuta tekisit? Onks ollu ikinä mitään
muuta kiinnostavaa?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
mä halusin varmaan siihen saakka kunnes niinku tästä tuli selkee
suunta, niin mä oon halunnu, mä halusin lääkäriks mutta nyt
tietysti ollaan aika nuoren iän mietinnöissä, että kuinka
realistisesti sitä siihen suuntaan oli tähtäämässä, niin
tietenkin vaikea sanoa. Mutta että ylipäätään niinku ihmisten
auttaminen, ihmisen anatomia, molemmat on semmosia niinkun itseä
kiinnostavia asioita ja alueita, että ehkä se liittyis jotain,
jotenkin siihen suuntaan.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mitä
aiot tehdä, kun kasvat isoksi? Aiotko pysyä näyttelyn puolella?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">*naurahdus*..Kyllä
mä, en mä usko että tää, halusin tai en niin ei tää ikinä tää
osa-alue musta lähde mihinkään.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Vähän
syvällisempää. Mihin olet menossa ja miksi? Vähän tulevaisuuden
näkymiä, mitä kaikkea on luvassa?</b><b>
Sä tiedät jo syksyn, mutta tiedäksä pitkällä tähtäimellä
tavallaan et mitä tulee olemaan ja.</b>.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Hmm..no
siis, hmm. Mä oon aina tähän mennessä tehny freelancerina ja
edelleenkin, siis freelancerina ei ollut tämmönen vinkkaus että
nyt oon jäämässä kiinnitykselle, vaan oon aina tehny
freelancerina ja tota se tarkottaa käytännössä siis sitä, että
niinkun hyvin pitkälti tiedän mitä mä tällä hetkellä teen ja
tulevaisuudesta ei oo mitään hajua. Se että kuinka pitkälle
tulevaisuuteen tietää se aina vähän riippuu, mutta harvemmin sitä
kovin pitkälle tietää. Toki tänä päivänä niin kiinnityksellä
kun missä tahansa ammatissa ei välttämättä kovinkaan pitkälle
ei tiedetä, mutta tota, mutta hmm..</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mä
oon ottanu hirveesti siitä aikasemmin stressiä, et mitä mä teen
ens vuonna. Mulle monesti on sanottu vaik et ”onpa nasta juttu toi
mitä sä teet tällä hetkellä”, tai et ”varmaan tykkäät tehä
tota” ja blaablaablaa, niin mun ensireaktio on monesti on aina
ollut se et ”nojoo, mut et en mä taas tiedä et mitä ens vuonna”,
et ensimmäisenä tulee aina se et mitähän sit tän jälkeen. Mä
oon hirveesti käyttäny energiaa siihen pohdiskeluun, että mitä mä
teen tulevaisuudessa. Eli periaatteessa mihin mä oon menossa.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Ja
nyt ihan oikeestaan ehkä viime vuoden aikana niinku, joo mä oon
tiedostanu kyllä sen et pitäs osata nauttia hetkestä, ja mä oon
päässy tekemään tosi upeita ja kiinnostavia töitä ja pitäs
osata nauttia niistä sillä hetkellä, mut se on helpommin sanottu
ku tehty. Et miten sen saa siellä päässä niinku naksautettua
siihen, mut viime vuoden aikana ei mikään yksittäinen syy tai
juttu, mut jossain vaiheessa mulla rupes tulee sellanen että nyt mä
niinku, tai oikeestaan tuli sellanen olo niinku et tässä on nyt
hyvä olla. Ja mä rupesin, opin olemaan murehtimatta siitä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Tuli
semmonen olo niinku et eihän sitä kukaan tiedä et missä sitä
ollaan vaikka viiden vuoden päästä. Eihän sitä tiedä onks ees
elossa. Tai että eihän sitä tiedä vaikka halvaantuu, tai että
yhtäkkiä menettää vaan täysin halun (näyttelemiseen), syystä
tai toisesta. Tai jos jostain tulee kasvissyöjä yhtäkkiä, niin ei
se välttämättä oo tienny sitä viis vuotta sitten. Et mikä
onkaan, mitkä syyt mihinkin. Et ku eihän sitä tiedä mitä
tulevaisuus tuo tullessaan, niin mä oon oppinut nyt jotenkin elään
sitä, et sillä tavalla hetkessä. Ja nauttimaan siitä, mitä on
omassa elämässä tällä hetkellä niin työn puitteissa, kun työn
ulkopuolella ennen kaikkea tietenkin myös.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta
niinkun jos pitäs vastata siinä mielessä että mitä työsaralla,
niin tällä erää siis juna on selvästi menossa samaa rataa, kun
tähänkin mennessä ollaan matkustettu. Tutustumaan uusiin
hahmoihin, sanotaanko näin. Tutustumaan uusiin hahmoihin, ja ehkä
mä voin raottaa sen verran että niin teatterin kuin ruudunkin
puolella. Joo.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mikä
on tossa näyttelyn puolella, mikä sä koet että on siinä semmonen
elämäntehtävä? Onks se sellanen selvästi viihdyttävä puoli,
vai et on vakavia juttuja, vai kaikenlaisia?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Siis
sekä että, siinä mielessä että mä tykkään tehdä tosi paljon
justiinsa, et komedia on lähellä sydäntä ja tykkään tehdä tosi
paljon juttuja, joista jää hyvä mieli. Sellasia hauskoja. Ja tällä
hetkellä maailmassa tapahtuu niin paljon ikäviä asioita, että mä
koen että kaikki semmonen mieltä piristävä asia on tervetullutta
elämään, ja jos on mahdollisuus päästä hetkeksi pois tästä,
ehkä alkuun oman elämän stressistä ja kaiken pahan mielen
myllertävistä konfliktitilanteista, ja tota niin, sillon on
toiminut oikein siinä jossain, että on saanut sen.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta
sitten taas toi, että mä en myöskään haluais pelkästään tehdä
niin sanotusti pelkkää viihdettä, että mä koen tosi tärkeeks
myös niinku kertoa tarinoita jotka saa ajattelemaan. Ja tietyllä
tavalla yksiä ehkä hyviä esimerkkejä sellasista on parit sellaset
näytelmät, missä oon ollu, draamakomedioissa. Tampereella
esimerkiks Kuin ensimmäistä päivää, jota tehtiin Tampereen
teatterissa. Se oli 2012, ja se oli itseasias hieno ja
poikkeuksellinen proggis, että näinäkin päivänä kun koko ajan
harmittaa kun on kato teattereissa, ja enemmän toivois porukkaa,
niin sitä sillä hetkellä tehdessä ei tajunnutkaan, miten siisti
tilanne oli että siel oli jokaikinen näytös loppuunmyytyjä saleja
siellä. Ja tota kun mä menin sinne, vuodeks mä lupauduin siihen
hommaan ja niinku nää yleensä onkin syksyllä ensi-illat ja siitä
kevääseen, niin keväällä sitte teatterinjohtaja kyseli multa ja
toiselta vierailijalta, Eila Roineelta joka siinä oli, että mites
toi ens vuos, pystyttäskö tulla viel toiselle vuodelle. Ja tää
lähti viel toiselle vuodelle, ja toistasataa näytöstä,
loppuunmyytyjä saleja. Ja se on ollu kyl tosi mageeta. Se oli hieno
teksti, Anna Krogeruksen teksti Kuin ensimmäistä päivää, jota
nimenomaan draamakomediana myytiin. Ite kun luki sen tekstin, niin
sen näki ehkä enemmänki, vielä vähemmän komediana ja enemmän
draamana. Mutta lopulta se ehkä tuli enemmän komediaks kun
draamaks.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Niin
se oli justiinsa sitä, et se käsittelee vanhustenhoidon
ongelmakohtia tänä päivänä. Ja tosi tärkeitä teemoja
ylipäätään siinä oli monia, mut toi oli kantavin teema siinä.
Ennakkoluuloja, vanhusten kunnioittamista ylipäätänsä, miten me
nähdään tarpeelliseksi heidänkin hoivaamisensa.. Ja et niinku
tosi tärkeitä ja puhuttelevia asioita ja tosi koskettavia sun
muita, niin et moni tommonenki juttu ois hirveen raskasta, jos siin
ei ois yhtään mitään tiputushetkiä. Nii sitten siellä oli sitä
komediaa välissä ja sitten ehkä rönsyili ajoittain myös sitten
vähä siihen, kun siellä oli tietyt vanhat konkarit, näyttelijät
siellä niin tota..mut et sitä mä meinaan siinä mielessä, et
tossahan on upea esimerkki siitä kun saa tehdä sitä juttuu mikä
on sekä puhuttelevaa ja hauskaa. Että parhaimmillaan mun mielestä
ihminen kun lähtee teatterista, niin joko se kokee että, joko se on
saanut sen ajattelemaan asioita, tai sitten se lähtee sieltä vaan
niin hyvin mielin ja kokee, että olipas kiva kaks-, kolmetuntinen
tässä näin. Ja se on päässy hetkeks pois täältä, tästä
todellisuudesta, sinne. Siin on kaks hyvää esimerkkiä siitä, että
teatteri on toiminu, mun mielestä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Sitä
nimenomaan toi Shrek, se oli just semmonen mulle. Se pisti jossain
kohtii, tietyissä aiheissa ajattelemaan tosi paljon, mut sitten
pysty myös nauraa räkättää. Et siitä löyty ne molemmat puolet.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Just
näin. Siinä on mun mielestä teatteri parhaimmillaan. Että kolme
tuntia kuunnella vaan pelkkää tykitystä jostain asiasta on aika
raskasta. Ja sitten taas niin sanottuja, et jotku tykkää toki et
pelkkää hauskaa, et farssit monestihan on siis pelkkää hauskaa ja
se toimii oikein hyvin tietyissä tilanteissa, mutta sitten kun on
myös mahollisuus olla niinkun tosiaan noin, että joku voi olla
hauska juttu mutta sä voit yhtäkkii tajutaki siin välissä
muutamia pointteja, tosi tärkeitä pointteja ja saaki sut ajattelee
et sä viihdyt siellä, niin se on oikein. Siksi teatteri on niin
mahtava ja mainio taidemuoto.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Ja
sitä toivois ihan hirveesti, et sitä jotenkin saatas nuorille
ihmisille tota kynnystä sinne teatteriin menoon niin paljon
matalammaks. Nuoret ihmiset käy tosi paljon leffoissa, niin miten
saatas teatterista semmonen paikka, että se olis paikka minne vois
vaan sanoa et ”hei lähetääks käymään kattoon toi
teatterijuttu”. Se on semmonen mitä mä oon jo pitkään miettiny,
sitä on paljon juteltu kollegoiden kanssa ja sitä varmasti kaikki
haluaa, mut et mistä saatas se oikea ratkasu. Että näyttämöllä
kun itse on ja se kuvakulma on yleisöön päin, niin sen monet
näytökset tehneenä voi sanoa että se ikäluokka on, ellei oo kyse
nimenomaan lasten näytelmistä missä on niitä pikkulapsia paljon,
niin se ikäluokka on aina selkeesti siellä keski-iässä, siin
eläkeiässä. Se on hämmentävää että välillä siitä tulee
sellanen yllätys, että hei siel oli tänään pari nuorta. Niin ois
kiva et tilanne ei olis se, et on yllätys jos 500-paikkaisessa
katsomossa joskus on kaksi nuorta, että sen ei tarttis olla yllätys
vaan se vois olla ihan normaalia. Mutta se on semmonen mitä varmasti
koko ajan yritetään miettiä ja kehittää. Yritän itsekin siihen
miettiä koko ajan.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Tää
on just se mitä kävi, kun kävin ekaa kertaa kattomas tän Suomi
sataa ja tuulee. Mä olin varmaan ainoa alle nelivitonen siellä,
lauantain päivänäytös.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Näinpä,
sepä se. Se on juuri näin. Se oli sama se Kuin ensimmäistä
päivää, ja Ihmisen osa oli toinen mitä siellä kans tehtiin, niin
siellä oli tosi paljon, se keski-ikä oli siellä päin. Siellä
vähän korkeemmalla päin, että sitten ne nuoret on siellä vaan
kun ne on koulun tai vanhempien kaa, pakotettu tai kiristetty sinne.</span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDXQ8hxJlSdgrTwpRE4TD0_77hWYe7yqTjSE38FQGW6nZgQeyB8Wi0RjjB6bZcS-E7srM1aZj7NJcqGRxtu0TTYTO0SyVbE3tBYdoMYzXjsWGfG2lCzlwqoy3JfEaumtLSb0A626JYLdu8/s1600/Matti+Leino+%25283%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDXQ8hxJlSdgrTwpRE4TD0_77hWYe7yqTjSE38FQGW6nZgQeyB8Wi0RjjB6bZcS-E7srM1aZj7NJcqGRxtu0TTYTO0SyVbE3tBYdoMYzXjsWGfG2lCzlwqoy3JfEaumtLSb0A626JYLdu8/s400/Matti+Leino+%25283%2529.JPG" width="266" /></a></div>
<br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Tossa
nyt kun on noita Helsingin kaupunginteatterin musikaaleja käynyt
katsomassa, niin siellä kyl aika nuortakin porukkaa ollut. Mutta ne
on ollut sen teemasia sit taas, että vetänyt nuorempaakin porukkaa.
Ja tähän sit vähän jatkoks, että sä täytät tänä vuonna 30.
Onko kolmenkympin kriisiä nähtävissä?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mä
olin jo unohtanut on! Nyt kun sä sanoit ton, niin tajusin
taas..kyllä, se on muuten ihan totta. Kerta kaikkiaan, edellisistä
pyöreistä on aikaa, enkä puhunut keskivartalosta vaan siis tota
joo. No suoraan sanottuna tässä on tapahtunu niin hirveen paljon
kaikkea, ehkä just nimenomaan työrintamalla tässä parin viime
vuoden aikana, tai muutaman viime vuoden aikana ja on ollut
matkustelua, vierailujen puolesta niin paljon, ja on ollu aika
hektistä aikaa että ei oo kerenny oikeen seuraamaan noita vuosia,
et missä sitä mennään. Että nyt ehkä tässä ensimmäistä
kertaa, että noi kuus, seittemän, kaheksan, yheksän, ni nää
oikeestaan, oli vaan syntymäpäiviä. Mut ehkä nyt ensimmäistä
kertaa vähään aikaan tajuaaki yhtäkkii et niijoo, herranjumala,
enks mä just täyttäny 20. Mut sanotaan näin, että mulla on
marraskuuhun hyvin aikaa vielä vastata olevani parikymppinen.
Katotaan miten sen jälkeen sitten sen kriisin kanssa käy.
</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Teen
siinä kohtaa sitten päivityksen ja kysyn asiaa uudestaan.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Joo
kyllä. *naurua* Et hermoromahduksen partaalla. Ei oo Hämeenlinnan
teatterissa vaan naiset hermoromahduksen partaalla, vaan on myös
yksi miesnäyttelijä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Nyt
saat kehua itseäs vielä, missä asioissa olet loistava? </b>
</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
en ainakaan nimenomaan itseni kehumisessa, se on hyvä esimerkki
siitä. Et tota, no eh-heh-heh.. No, ehkä se justiinsa kantautuu
siitä, et koko ajan näkee sitä missä vois olla myös parempi, ja
näitä, et on vaikea.. Mutta ehkä tää nyt äsken mainitsemani
puoli liittyy nimenomaan tähän työhön, mutta ehkä vastauksena
tähän tulee enemmän mieleen siviili. Voi olla että ystävien
kuuntelemisessa, ja ystävien asioiden kuuntelemisessa. Ja niinku, mä
oon aina ollu tosi kiinnostunu siitä, miten mun läheiset voi.
Loistava on aika iso, voimakas sana, mutta siinä koen ainakin
olevani, että olkapäätäni vasten on monesti itketty ja naurettu
ja avauduttu, ja se on siellä aina ollut ja tulee aina olemaan
läheisiäni varten.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Se
on hieno taito.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Joo.
Ja se on niinku vilpitön, ei sillee et koska mun pitäis kuunnella
nyt kun mä oon tässä sen mun ystävän kanssa, et noo kerro nyt
sitten ja.. *lohduttava ele*</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Kännykkä
toisessä kädessä..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Niin,
nimenomaan joo ja Facebookissa selaa.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Entäs
sit se toinen puoli, osaatsä miettiä tavallaan niitä missä voi
parantua, mitä voi parantaa, niin mitä on sit sellasia? Joko töissä
tai sit siviilipuolella.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Hmm.
No tässäkin mulla tulee oikeestaan siviilipuolessa, öö, ni nää
on oikeestaan työn kautta opettanu mua. Kun mä oon näytelly
parissakin jutussa tilanteissa missä on vanhoja ihmisiä tai
sairaita ihmisiä, roolihahmoja siis, ja niiden viimeisiä hetkiä,
ja oppinu sen kautta..tai oppinu on väärä sana, mut niinku heränny
sen kautta ymmärtämään sen jo jotenkin tiedostetunkin
realiteetin, et miten tärkeää heille on niinä viime vuosina,
viimeisinä elinvuosina ja ylipäätään niin, että siinä on niitä
läheisiä ihmisiä ympärillä. Ja näin, ja täähän on semmonen
meillä monilla niinku ongelma että sanonta ”sitten sen vasta
ymmärtää, kun sen menettää, mitä oli”, niin sitä aika
monesti esimerkiks kuolemantapauksissa esiintyy, että sitten kun
joku läheinen kuolee niin sitten syyttelee itteään että miksen mä
käyny siellä useammin, miksen mä soitellu sille ja näin poispäin.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Niin
tota mä pyrin siihen.. Mulla nyt toivon mukaan ei oo tässä kukaan
kuolemassa ihan tässä ensi viikolla, mutta tota, niinku on tajunnu
sen vaan et mä en halua odottaa siihen saakka, että joku läheinen
ihminen on semmosessa tilanteessa, et nyt alkaa olla viime hetket ja
sitten mä rupean vasta toimimaan. Vaan mä pyrin siihen..öö..mulla
on hyvin rakkaita sukulaisia, kummitätejä, setiä, jotka ei
kuitenkaan oo ihan parikymppisiä, niin se että nyt kun on
mahdollisuus, tai et nyt kun olis mahdollisuus käydä ja nähdä, ja
olla yhteyksissä, ehkä nimenomaan se että olla yhteyksissä niihin
ihmisiin, ennen kuin tajuaa sen että nyt alkaa olla viimeiset
hetket. Niin mä yritän siinä olla parempi ihminen ja petrata.
</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Sivusit
tavallaan totakin jo tossa, että mitkä on olleet sun tärkeimpiä
oppeja elämän varrella? Työn puolella tai sitten..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mm,
no varmaan tullu sekä molemmilta puolilta se, että mikään ei oo
itsestään selvyys. Mikään ei oo itsestään selvää, ja mitään
ei sais pitää itsestään selvyytenä. Et ehkä tohon soveltuu
hirveen monikin eri alue, ja sitä on tajunnu työssä ja siviilissä,
erilaisissa tilanteissa. Ja niinkun jälleen kerran hirveen
kliseiseltä kuulostava, et pitää olla kiitollinen siitä mitä on.
Hirveen usein itekin on sortunu siihen, että näkee enemmän niitä
asioita mitä ei oo, eikä ymmärrä niitä asioita mitä on. Ja se
ei tarkota suinkaan pelkkää materiaalia, vaan niinkun ihan omissa
osa-alueissaan mitä itse osaa, ja mitä omassa elämässään on.
Niin monesti vasta sitten kun näkee miten huonosti jossain muualla
on, sitä tajuaa et..semmonen et asioita ei pidä pitää itsestään
selvyytenä. Ni se on semmonen mitä on varmasti tullu opittua.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Sitten..mikä
on rohkeinta mitä sä oot tehny, työssä siis, tai mikä on ollu
vaativin juttu, tai sitte palkitsevin?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Hmm,
no tota. Rohkein.. On tullu tehtyy yhtä sun toista, rohkeata ja
uhkarohkeata, mutta ehkä sillee näin jälkikäteen tarkasteltuna,
niin sitä voi ehkä miettiä että nyt kun ei tosiaa oo enää ihan
sen ikänen vaan, melkein kolmek-, vielä parikymppisenä, mutta
melkein aikuisiällä, niin jälkikäteen kun miettii niin jos joku
kertois mulle tämän tarinan, niin mä saattasin reagoida siihen et
no ohoh, aika rohkeeta! Ja tajuan ite sen jälkeen et sehän oli se
mitä mä oon tehny ja toiminu.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Eli
kun mä oon ollu 17-18-vuotias ja olin Helsingin Kaupunginteatterissa
tekemässä Hairspray-musikaalia, joka oli mun elämäni ensimmäinen
ammattiteatteriproduktio, niin huomioon ottaen iän ja kokemuksen
siinä vaiheessa, niin mä lähdin sen jälkeen tekemään,
luonnollisesti, seuraavana produktiona Euroopan kiertuetta. Se oli
sillai niinku, se ei sen ikäsenä, sillon sitä meni sellasessa
niinkun vaan et isoja asioita tapahtuu elämässä ja oli just auennu
ylipäätään koko tää teatteri, teatterin iso maailma sanotaan
näin, kun oli siellä Kaupunginteatterilla ollu, ja oli justiinsa
ensi-illat siellä ja oli paljon näytöksiä takana ja sitä elämää,
niin sitä jotenkin tuli pam-pam-pam näin, et sitä ei tajunnu sillä
hetkellä, ja se oli ehkä jotenkin niin absurdi juttu ylipäätään,
et sitä ei tajunnu sillä hetkellä, et missä sitä on ja mihin
sitä lähtee.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Et
nyt jälkikäteen kun miettii että meitä lähti siis kaks
kyseisen..ömm..se oli Hairsprayn ohjaaja George Malvius joka tuolla
Tampereen teatterissa nyt on paljon ohjannut, Les Miserablesia,
Sugaria, sen Catsin ohjaa sinne, niin se ohjas Hairsprayn ja tota
sitten se kokos, on siis tehny kansainvälisesti aika paljon, niin se
kokos muutamista eri maista missä se on tehny castia tähän
Hair-musikaaliin ja sitten täält Suomesta se pyys sitten mua ja
Tuukka Leppästä sitten ja me lähdettiin siihen mukaan ja me oltiin
ainoot suomalaiset. Ja siihen nähden Tuukkahan oli, minkähän
ikänen se siinä vaiheessa oli, mutta kuitenkin niin siinä mielessä
näin jälkikäteen tarkasteltuna, että silleen sen ikäsenä, sillä
lainausmerkeissä vankalla kokemuksella ja ammattitaidolla niin
lähdin Euroopan kiertueelle sitten niinkun toisena suomalaisena.
Niin kyllähän siinä aika vahvasti on lähdetty soitellen sotaan
kohti tuntematonta.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta
mä uskon että se on ollu vaan ja ainoastaan hyvä kokemus. Mitään
dramaattista ei tapahtunu *naurahdus* että olisin siellä
jotain…vaan siis se että mitä mä oon sanonu aina oikeestaan, et
mis on saanu olla onnekas on ollu oikeestaan, ja edelleenkin, et koko
mun ura siitä saakka kun 2003 on tehny näitä, eli 14
vuotta...justhan mä sanoin jossain et 10 vuotta, näin nää vuodet
vierii…niin tota et on ollu hirveen paljon erilaisissa
produktioissa niin musikaaleja, puhenäytelmää, kameraa ja niin
erilaisissa työyhteisöissä, eri teattereissa, jopa eri
kaupungeissa, jopa tässä tapauksessa eri maissa, niin se on
muovannu ihan hirveen monipuolisesti itseä näyttelijänä ja
ylipäätään antanu ymmärrystä nähdä paljon avarammin asioita.
Myös ihmisenä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mut
joo, vielä sen verran palaten alkuperäiseen kysymykseen, sen
ikäsenä en kokenu sitä millään tavalla rohkeana, et oonpas nyt
rohkea vaan muistan kysymyksen, oli Hairsprayn viimeisen näytöksen
loppukaronkka ja Georgen kanssa siinä juteltiin että ”It has been
such a fun time” ja näin pois päin, taputeltiin selkään ja sit
se kysy et mitä teet kesällä, mä aattelin että varmaan oon
paljon rannalla. Hän oli et ”lähetkö Euroopan kiertueelle”, ja
mä vastasin et ”totta hemmetissä lähden”, ja sen jälkeen
yhtäkkiä, ja se niinkun lähti näin ja näin jälkikäteen kun
miettii niin onhan se siis sen ikäseltä aika..mutta juuri näin sen
piti mennä.
</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mikä
on sit ollu sellanen haastavin juttu tehdä? Rooli siis.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Hmm.
Tohon on eri syistä ehkä parikin eri vastausta. Yks mikä on, minkä
mä oon vastannu monesti kysymykseen et mikä on ollu
mieleenpainuvin, niin se on ollu kyllä tietyl taval myös haastavin.
Tylsästi vastaan siis saman et 2015 kun mä tein Via Cruciksen sen
Jeesuksen roolin, niin se oli. Tietyllä tavalla vois miettiä et ne
ihan ekat roolit mitä on tehny, et ne ois ollu haastavia kun ei oo
ollu mitään kokemusta siitä asiasta vielä, mutta ne on niin
pitkän ajan takana, plus siis se että ei 15-vuotiaana, en mä nyt
ihan osaa ruoskia itseäni siitä et miten mä 15-vuotiaana noin
näyttelin ja tulkitsin tota hahmoa, että tota.. Mut et
periaatteessa vähän niinkun palaten sieltä semmosiin ajatuksiin
niin se sillon, koska se on konseptina niin täysin erilainen, kun
nää muut jutut mitä mä oon tehny. Kun on ite tottunu siihen, että
kameran edessä saa tekstin ja sitä käydään läpi ohjaajan kanssa
enemmän tai vähemmän, harjotellaan enemmän tai vähemmän, sitte
kuvataan, voidaan ottaa uudestaan jos ei olla tyytyväisiä.
Teatterissa saadaan teksti, sitä voi jo kattoo läpi, mietitään,
sit meil on pitkä harjotuskausi jota me harjotellaan ja sen jälkeen
ensi-ilta ja sit on enemmän tai vähemmän pitkä esityskausi, jona
aikana monesti saattaa esitys vielä muovautua johonkin suuntaan, ja
nää on kaikki teatterin tiloissa tapahtuva.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Niin
sitten se että harjotellaan jotain juttua, ja se oli ensimmäinen
olemassa olleen hahmon tulkinta mitä oon näytelly. Multa just
joskus kysyttiin et oonko koskaan näytelly muuta ku fiktiivisiä
hahmoja ja rupesin sit miettimään et en, et kaikki on ollu niin
sanotusti tällasia kirjotettuja hahmoja. Niin se että ihmisillä on
enemmän tai vähemmän mielipide siitä millainen on ollut Jeesus,
jos on ollut, ja minkälainen sen pitäisi olla. Niin se että
jossain on kirjotettu että se on maailman tunnetuin hahmo, että se
oli sitten se ensimmäinen ei-fiktiivinen hahmo mitä lähtee tekee,
ni sekin tietenkin mutta justiinsa toi että harjotellaan ja sitten
on yks esitys, joka on samalla ensi-ilta ja samalla toisaalta
viimeinen näytös. Et se kaikki jotenkin pakkautuu siihen yhteen
vetoon. Tietyllä tavalla moni ihminen varmaan ymmärtää sitä
kautta ehkä sen ajatuksen, että puhutaan jossain Idolsissa tai
jossain muissa koelauluissa että se koko tulevaisuuteni on kiinni
tästä yhdestä vedosta, niin ehkä tässä nyt ei oo välttämättä
koko tulevaisuus siitä kiinni, mut että niinkun monesti on se et
hei, se nyt kuitenkin on vaan yks esitys ja niitä esityksiä on vaik
kuinka paljon, nyt on vaan se yks esitys.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Ja
sitten se että se on katuteatterin omaisena tai katuteatteria, ja
kulkee kulkueen omaisena kolmessa eri paikassa ulkoilmatiloissa, niin
se on jotain mitä mä en oo koskaan ollu katsomassa sellasta, ja mä
en suinkaan oo ollu itse esittämässä sellasessa. Et se on täysin
uusi koko konsepti itselle siinä. Ja se että mä en koe siinä
mielessä että mitä enemmän yleisössä on ihmisiä nii sen
upeampaa tai vähemmän tärkeää tai enemmän tärkeää se olis,
se riippuu ihan jutusta. Jotkut jutut sopii paremmin isoille
näyttämöille, jotkut on ehdottomasti intiimimpiä juttuja
pienemmissä teattereissa, pienemmissä saleissa. Mutta se että
sanotaan että 15000-20000 ihmistä tulee kattomaan, niin väkisin se
antaa oman kulmansa myös siihen että, et niinku tommoset..sanotaan
näin että siinä produktiossa, siinä roolissa, niin oli kyllä
aika paljon semmosia asioita, mitkä piti tietosesti jättää
miettimättä liian pitkälle. Ihan vaan sen takia ettei niistä tuu
liian isoja mörköjä ja paineita itelle, ja piti jotenkin vaan
yrittää keskittyä siihen ja ymmärtää sitä, että tää on yhtä
lailla sitä, mitä on tehny aikasemminkin ja mitä tekee ja unohtaa
noi. Tosi usein kysyttiin sitä et jännittääkö se ihmismäärä
joka tulee kattomaan, jännittääkö näin tunnetun hahmon tulkinta,
niin nää oli aina semmosia justiinsa mitä mä yritin äkkiä
nopeesti vastata niihin että mä pääsen siitä asiasta eroon,
koska mä en halunnu miettiä ennen sitä. Mut et joo.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Se
on tietenkin ollu sitä kautta, sitten myöskin siinä missä sitten
ehkä muistan et Tarzanissa oli justiinsa se sen Terkin rooli, kun se
ei ollut puhtaasti eläin, että siellä oltais vaan vedetty, vaan
kun siellä taas oli apinaheimoa, lauma enemmän mukana niin siellä
enemmän oli sitten sitä mahdollisuutta siihen, että tekee
puhtaasti eläinhahmoa ja reagoi eläimenä. Mutta mitä kuitenkin
siinäkin tarinassa yritetään paljon tuoda ilmi, on myös se
apinoiden inhimillinen puoli, joka nimenomaan näissä replikoiduissa
apinahahmoissa, kuten Terk, niin se on hyvin merkittävä puoli
siinä. Niin ehkä siinä oli sit taas tietyllä tavalla se, että
periaatteessa rikkoa se mikä oli aikasemmin, mihin oli tottunu kun
näyttelee ihmishahmoa et miten seisoo kahdella jalalla ja onks
sitten enemmän vai vähemmän hyvässä ryhdissä on ollu se asia,
et onks tää enemmän tämmönen hahmo vai tämmönen hahmo, mut et
nyt sit täyty olla apina. Sitten toisaalta se ei voi olla sitä et
siellä vaan rapsutetaan kainaloita ja pompitaan menemään, vaan
siin täyty olla se ihminenkin, niin niiden asioiden puntaroiminen
oli kyllä koko harjoituskauden prosessi, että se vasta rupes, se
minkälaiseks se lopulta tuli, niin olemaan ehkä vasta siellä
ensi-illan liepeillä. Varmaan niinkun nää on, täysin eri syistä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Että
sitten mulla on kieltämättä, se vähän niinku mä aina sanon et
crescendo-merkki.. Ootsä musiikki-ihmisiä, tiedätsä mitä mä
näytän? Joo crescendo joka on musiikillinen termi joka tarkottaa
voimistuen..ja kirjotetaan ceellä..niin sen merkki on siis tämmöinen
merkki (piirtää ilmaan), hetkinen sulle päin se on niinkun,
vasemmalta lähtee pienesti ja nousee isommaksi niin sillä merkitään
niinkun nuoteissa esimerkiks, niin oon sillä viitannu siihen että..</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Oon
joo nähny tän joskus jossain ala-asteen musiikin monisteissa..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Noniin
joo nyt tunnistat sen siitä..*naurua*..niin et omat ehkä roolit ja
niiden myös vaativuustaso on menny aika crescendomaisesti, että mä
tiedostan täysin sen että oma tulkinta esimerkiksi viime vuoden tai
sitä edellisen vuoden töistä joihin muun muassa lukeutuu juurikin
edellämainitut ja Aasit ja nää, niin olis ollu jotain aivan
järkyttävää sillon esimerkiksi 2003. Että tota siinä mielessä
on tosi hyvä, että niinku sillon kun on ollut vasta aloitteleva ja
luullut vielä paljon asioita jotka on sitten helposti ja aika
nopeesti ammuttu alas..*naurua*..No ei, ei mulla oo tommosta, mul on
kyl aina ollu se että enemmän on koko ajan nähny miten paljon
”vitsi tollaikin voi tehdä, ai vitsi näinkin voi”, siin on ollu
se et on ollu etuoikeutetussa asemassa siinä, et oikeestaan kaikissa
produktioissa ihan alusta saakka on ollu niin kovien konkareiden
keskellä tekemässä, että niinkun sanottua että siellä
teatteriopissa kun oli siellä Helsingin Kaupunginteatterissa, niin
et tuol Tampereen teatterissa siel on ollu Eila Roine ja Anja Pohjola
esimerkiks jotka on molemmat tämmösiä 85-vuotiaita alan
konkareita, joilla on niinkun lievästi sanottuna pieni historia
takana ja kokemus siellä takana, et on saanu olla semmosten ihmisten
keskellä ja ympäröimänä niin se on vaikuttanu ihan hirveen, tai
on saanu imettyä niin paljon oppia siitä ja samassa suhteessa koko
ajan nähny, miten paljon itsellä on kehittymismahdollisuuksia ja
opittavaa siinä mielessä että se on semmonen asia, joka on saanu
hyvin pitää jalat maassa, mutta toisaalta on ollu hirveen
kannustava myös siinä että mä haluan myös jonain päivänä
osata olla tollai ja tehdä tollai. Se on ollu siinä mielessä
ehdottomasti rikkaus.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mikä
on ollu vielä palkitsevin rooli?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
tähän ehkä täytyy..ehkä mun on pakko sanoa tähän nytten toi
Shrekin Aasi. Niistä syistä että palkitsevin, niin mulla tulee
heti mieleen muutama rooli mitä mun tekis mieli sanoa, ja ne on
kaikki niin eri syistä nii sen takia on ehkä vaikee. Et toiset on
palkinnu mua näyttelijänä eri tavoin, ja toiset on kehittäny mua
näyttelijänä, vieny hirveesti eteenpäin, ja näin, mut että yks
minkä mä koen tosi tosi isoks asiaks, jonka vuoks mä vastaan nyt
ton Shrekin Aasin on se, että mä sain sen syksyn aikana tosi paljon
postia. Siin postissa mitä mä sain, oli hyvin paljon semmosia
tarinoita missä joku kerto, yleensä ne oli nuoria ymmärtääkseni,
ei siel aina ikiä ollu, mut kerto että on ollut esimerkiks
koulukiusattu ja aina kokenu, ja yks tämmönen tarina oli et hän
kerto, et hän oli jo hyväksyny sen että hän on huonompi kun muut,
ja hyväksyi sen paikkansa niin sanotusti tässä maailmassa, koska
hän on vähän erilainen kun muut ja näin poispäin. Ja se kerto et
se oli tän Shrekin jälkeen tajunnu sen, että maailmassa saa olla
just sellanen kun on, ja on ihmisiä jotka sen hyväksyy ja ihmisiä
jotka sitä ei hyväksy, mutta hän on päättäny että hän voi
olla just semmonen kun on, koska Aasikin on.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Ni
tää oli yksi niistä ja näitä tällasia tarinoita näitä oli
sellasia, jotka toi tipan linssiin, oli semmosia jotka nauratti, oli
sellasia joista tuli hyvä mieli.. Mut näitä tuli niin paljon nii
tuli semmonen olo, että vaikkakin kyseessä oli nimenomaan hirveen
hauska hahmo josta puhutaan, enkä tarkoita nyt omaa suoriutumistani
vaan ylipäätään Aasihan on Shrek niin -leffassa kuin
-musikaalissa se on se hauska hahmo, se on se komediahahmo joka
toisaalta myös loi hirveet paineet ennen sitä, että tässäkin on
tällanen hauska kevennys väliin, että ennen kun alkoi..no ehkä mä
sanon tän tän jälkeen kunhan mä lopetan tän, niin niin elikkä
oli ihan mielettömän upeeta kuulla, että se mikä sen vaikutus on
voinu myös parhaimmillaan olla, sen viihdyttämisen ja sen
hauskuuden lisäksi on ollu jopa myös noinkin merkittävä. Että
jos on voinu antaa ihmisille voimaa tommosessa tilanteessa, niin
sillon se palkitsee mua älyttömän paljon. Ja mä oon sillon tosi
onnellinen, että se tuli tehtyä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Ää,
olin sanomassa äsken siis siitä, että se on hauskaa kun ennen
ensi-iltaa, oikeestaan siinä vaiheessa kun Shrek julkastiin..se oli
hirveen ahdistavaa kun piti pitää sitä salassa kun sen ties jo
jonkin aikaa ennen, aika pitkänkin aikaa, ennen kun se tuli julki ja
sitä ei saanut kertoa kellekään koska se haluttiin julkistaa
sitten kerralla isosti..niin sitten vihdoin ja viimein kun se
julkistettiin, ja se rupes olemaan siellä sun täällä mainokset
esillä ja tuttavat näkivät että olen nyt sitten tekemässä tämän
kyseisen hahmon, ja Shrek kun on aika tunnettu teos, niin lauseita
mitä kuuli aivan jatkuvasti oli et ”ei vitsi, se on niin hauska
hahmo” tai ”se on niin hyvä, vitsi onpas nastaa et sä teet sen,
se on kaikista hauskin”, ja ”vitsi se on hauska, onpa hauskaa”,
niin tää oli sinällään hirveen kivaa kuulla, mutta faktahan oli
se et kukaan ei ollu siihen mennessä nähny miten mä sen teen, vaan
kaikilla oli oletus että se mitä he tulevat katsomaan, niin se on
tosi hauska, ja se on ihan älyttömän hauska. Ei sillai mitään
paineita yhtään tekijälle, että kaikki tulee kattoon sitä ns.
hiton hauskaa hahmoa, niin mä nauroin tälle, mä osasin suhtautua
tähän kyllä vielä ennen kun jouduin ihan hermoromahduksen
partaalle, minne en onneks joutunu, mut että osasin suhtautua tähän
ihan sillee niinkun huumorilla, että ei paineita, teet nyt vaan.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta
joo tuli vaan mieleen tosta hauskasta hahmosta, että siinä on, että
se on tietysti ylipäätään niinkun missä ikinä jutussa, että
sillon kun on joku semmonen rooli mistä ihmisillä on jonkin näkösiä
odotuksia ja oletuksia, niin sillon se antaa ihan oman paineensa
siinä mielessä sille tekemiselle et pitää olla vaan miettimättä
liikaa, et onks se niinkun jonkun olemassa olleen henkilön
näyttelemistä. Nyt on just Kirka pyörii siellä, niin siinä on
paljon hahmoja jotka on ollu olemassa, niin se että ihmisillä on
mielipide Kirkasta, minkälainen se Kirka on ollu, tai ei mielipide
vaan, no mielipide joo, mut siis kuinka moni niistäkään ihmisistä
on oikeesti tuntenu Kirkaa. Mutta että näkemys on ehkä oikea sana,
ihmisillä on se oma näkemys siitä millainen se oli, onks kyseessä
Jeesus, onks kyseessä Kirka, onks kyseessä Katri Helena, mitä
ikinä näitä tehdään, niin sillon se antaa sen oman twistin
siihen verrattuna kun näytellään jotain fiktiivistä hahmoa, jonka
sä voit ihan ite luoda. Joku voi sit sanoo et ei toi ollu uskottava
semmonen, mut se on sitten taas mielipidejuttu.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Onks
joku rooli mihin sä haluaisit palata vielä uudestaan, ja minkä
takia?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Täytyy
käydä läpi äkkiä kaikki, mitä on tehny..</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mä
voin antaa tän cv:n tästä niin voit tarkastaa..*naurahdus*</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Nii
joo..*naurahdus*..helpottaa tätä. No tota tota, ehkä mä vastaisin
tähän että Tom Collinsin rooli Rent-musikaalissa, tai Rentissä
ylipäätään, ei se musikaali nyt ollu se syy. Rentissä siis, miks
näin on niin ehkä se, että melkeinpä kaikki muut jutut,
melkeinpä, on ollu huomattavasti pidemmän ajanjakson kestävä
esityskausi, ja esityksiä ylipäätään, että sitä hahmoakin on
päässy, se väkisinkin on kehittyny matkan varrella enemmän ja
enemmän ja siitä on myös oppinu siitä hahmosta enemmän esitysten
eteenpäin kuluessa. Et jos verrataan esitystä missä ensi-ilta on
ollu syksyllä ja viimeinen esitys seuraavan vuoden toukokuussa, niin
verrattuna nytten tässä Rentissä jossa meillä oli kolmessa
viikossa kaikki esitykset, niin en nyt tarkoita sitä että se ois
nyt välttämättä ammuttu ihan miten sattuu siitä ei oo kysymys,
vaan että näin jälkikäteen mietittynä tuntuu että nyt kun
vuosiakin on taas kulunut enemmän, tää on 2012 tainnu olla, niin
tuntuu ehkä siltä että olis paljon annettavaa lisää siihen
hahmoon.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Ja
sitten toisaalta se, että se on tosi, se on ollu semmonen rooli joka
on..mä oon paljon näytelly niitä hauskoja tyyppejä, niitä kivoja
tyyppejä, niitä mukavia tyyppejä, ja sitä myöden myöskin
kohtaukset joita on näytelly on ollu enemmän tai vähemmän niitä
kevyitä, kevyempiä kohtauksia. Niin se on ollu semmonen rooli,
missä aihealueena on ollu sairaudet, köyhyys, läheisten
menettäminen, ja joka kulminoituu tolla lopulla siihen että mun
roolihahmo menettää oman elämänsä rakkauden, se kuolee AIDSiin,
ja hautaa siellä rakkaimpansa..että se on niinkun, että siinä
todella revitään sydän riekaleiksi, niin se on ollu siinä
mielessä todella haastava ja samaan aikaan hirveen kiinnostava
roolityö tehdä, ja tuntuu että sitä haluais tehdä vielä ja
viedä sitä vielä pariin eri muuhunkin suuntaan, mitä sillon sitä
osaskaan ja tajuskaan viedä. Ehkä se olis vastaus.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mikä
ois sit sellanen rooli jonka sä haluaisit tehdä? Onko jostain
isommasta, tunnetusta produktiosta joku tai sitten joku pienempi..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
tota..mun on hirveen vaikee sanoo rooli, mun lempileffa, Disney-leffa
lapsena oli Leijonakuningas ja mä joskus sanoin näin, et jos
Leijonakuningas ikinä tulee Suomeen, mä niin haluan olla siinä.
Ää, mä vähän hyvin vahvasti epäilen että se koskaan Suomeen
tulee, mutta jos nyt sanotaan sitten että jos se nyt tulis, niin kyl
mun ois pakko päästä siihen mukaan sitten. Mihin rooliin, niin..</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Että
jos ei mitään yksittäistä roolia, niin se produktiona sitten?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Niin,
on se semmonen mitä on kattonu niin miljoonat kerrat lapsena ja
sillon tajuamattakaan mitä se musikaalimaailmassa voi avatakaan, ja
sitten kun se oli myös samalla ensimmäinen itseasiassa musikaali
mitä mä oon nähnyt Suomen ulkopuolella, elikkä Lontoossa näin
sen Westendillä..Westendissä kun olin katsomassa ekaa kertaa mitään
teatteria, niin niistä ensimmäinen oli ensimmäisenä iltana siellä
juurikin Leijonakuningas ja se oli semmonen kyllä niinkun..siellä
oli ilmastointi ilmeisesti niin kovalla siellä katsomossa että
silmät kuivu niin, että rupes vähän sitten reagoimaan silmät
siihen.. Mutta oli kyllä mieletön ja sen jälkeen kaikki muut mitä
siellä näki, niin en nyt sano että se on niinku välttämättä
nyt se maailman paras musikaali, mutta siin on semmoset omat
tunnelatauksensa siihen jotenkin. Niinku sanottu et se on lapsuuden
se lempileffa minkä katto ja kulutti miljoonat kerrat loppuun, ja
sitten toisaalta se ensimmäinen kokemus ylipäätään musikaaleista
tuolla isossa maailmassa. Ja se musiikki on kuitenkin itelle niin
miellyttävää ja näin, ja tärkeetä sanomaa.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Se
ois kans toiveena päästä sinne sitä kattomaan. Ite käyny
Wickedin kattoo Lontoossa, ja Les Miserablesin.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Just
joo, okei, no siinä on hyvä musikaalit kanssa joo.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Kyllä.
No mikäs ois sit muuten sellanen suuri unelma, mitä sä haluaisit
elämässä tehdä tai toteuttaa? Tai ei nyt välttämättä suuri
unelma, mut unelma.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Hmm.
Tähän ois tietystikin hieno vastata et pystysin poistaa nälänhädän,
ja sodat maailmasta ja näin ja, mutta tota..</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Entäs
realistisia? *naurahdus*</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Joo..*naurahdus*..mut
himpun verran sellasia että mitkä vois olla millään tavalla
niinku mahdollisia omien suorien toimien vuoks.. No tota, yks toi
mistä vähän puhuttiin jo, niin yks asia mikä mul on iha hirveen
pitkään niinku tuolla kutkuttanu, on just toi et miten sais myös
nuoria, sanotaanko nyt vaikka 15-30 -vuotiaita tällä
nuori-termillä, kattomaan teatteria. Että miten teatterista sais
semmosen käsityksen, että se ei välttämättä ole vaan vahvaa
kulttuurellista, sivistyneelle kansalle suunnattua taidemuotoa, vaan
että se voi olla sitä, mutta se voi myös yhtälailla olla ihan
älyttömän kiva parituntinen viettää aikaa kavereiden kanssa. Ja
se vois olla yhtä matala kynnys mennä teatteriin, kun leffaan. Onks
se sitten puhenäytelmää kattoon, onks se musikaalia, mutta tää
on semmonen asia, mitä on pitkään puhuttu ja mitä niinku sanottu
varmasti vaikka kuinka moni haluais viedä eteenpäin ja edistää,
mutta oon ollu itekin mukana sitä miettimässä ja pohtimassa. Mutta
ehkä se on semmonen, että jos jonain päivänä huomais, että se
suunta on se, että enemmän ja enemmän nuoria ihmisiä on siellä
katsomossa. Myös nuoria siis, en tarkota sitä et ois vaan niitä,
mut se on kuitenkin yhtälailla niin et nuoret on myös ne
tulevaisuuden vanhat siellä, että jos sitä sukupolvea ei saa sinne
teatteriin, niin ketä siellä on sitten joskus. Että se on myös
tosi tärkeetä, niin se olis kyl tietyllä tavalla sellanen, ehkä
se on yks semmonen..</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Vaikee
on sanoo, mä en oo kerenny tässä lähiaikoina hirveesti
unelmoimaan, että täs on jotenkin.. Myönnän sen että sitä saa
tehä sitä unelma-ammattiaan tässä saa tehdä, ja oon siitä tosi
onnellinen ja kiitollinen, ja toivon että saan tehä sitä
mahdollisimman paljon ja pyrin tekemään sen mahdollisimman hyvin.
Mutta tota, sanotaan nyt noin.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Onks
sit omassa elämässä jotain, mitä haluais toteuttaa? Jotain
tällasia perinteisiä, matkustaa jonnekin, hypätä benji-hyppy..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Joo.
Niit on paljon. Mä luulen et oman elämän puolella on niinku ennen
kaikkea tollasia matkustukseen liittyviä kohteita, niin mä haluisin
käydä paljon enemmän just kokemassa niitä kulttuurellisia
kokemuksia, kulttuurieroista, elikkä lähteä maailman toiseen
äärilaitaan kattomaan. Just niinku tehä tommosia, mitkä vaatii
tietysti ehkä vähän enemmän myös aikaa, sinne ei nyt ihan
viikonlopuks lähetä Intiaan esimerkiksi kattomaan.
</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>No
ei. Sopiikin vastaukseks tähän, että mitä tekisit jos olis
enemmän tai riittävästi aikaa?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
matkustelu. Joo, matkustelisin paljon enemmän ulkomailla ja niinkun
verrattuna ehkä niihin kohteisiin mihin on tullu matkusteltua, niin
nimenomaan en tarkota tällä nyt tämmösia ns. pidennettyjä
viikonloppuja Lontoo, Pariisi tällasia, tai sitten tämmösiä
aurinkolomakohteita mihin helposti menee viikoks pimeyttä pakoon
täällä jos sattuu olee syyslomaa. Mutta just semmosia niinku, se
on aina must mahtavaa et ulkomailta kun sä palaat kotiin ja on
semmonen tunne, et on täyttyny jostain, niin sillon se on onnistunu.
Ja mielellään täyttyny jotenkin muutenkin, kun vaan syömällä
siellä epäterveellisesti ja ..*heheh*..huomaa vaa’alla et on
täyttyny aika hyvinkin, niin..</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Sellanen
henkinen täyttymys.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Niin
nimenomaan, nyt puhutaan nimenomaan henkisestä täyttymyksestä, ei
fyysisestä. Mikä valitettavasti yleensä kääntyy niin päin.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mikä
on sulle sit vapaa-ajalla muuten näyttelijän työn vastapainoo? </b>
</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
mä tykkään urheilla aika paljon, ja se on sellanen.. Tai mä oon
aina, tai mä oon pikkulapsena pelannu koripalloo, jalkapalloo ja
paljon eri urheilulajeja. Tykänny koulussa, liikka ollut
lempiaineita ja se ehkä varmaan siitäkin osittain kumpuaa, mut mä
huomaan et se on semmonen tapa myös purkaa työstressiä. Että niin
paljon kun tapahtuu, ja on niitä onnistumisia ja ennen kaikkea siis
harjotuskaudella on niitä onnistumisen hetkiä, ja kun asiat menee
oikein niin ihan samassa suhteessa on niitä et on epäuskoa
itteensä, ja epäonnistumisia ja niitä ettei täst tuu mitään,
niin sillon mä huomaan et sellanen et lähtee vaan juokseen ulos ja
pistää kuulokkeet korviin ja vaan piiskaa menemään siellä, ja
niinku piiskaa itteensä ihan loppuun, niin se on tietynlainen
terapeuttinen tapa itelle. Et onks se sitten kuntosalilla,
lenkkipolulla, mut mä huomaan et se on ehkä semmonen jotenkin
sellanen fyysinen itsensä rasittaminen, enkä tarkota ammatissa,
vaan että sellanen, kai siinä on se että se pistää ne
endorfiinihormonit päälle ja se on niinkun..joo.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mites,
teeksä sun koiran kaa muuta kun käyt lenkkeilee?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Noo,
se kulkee välillä.. *naurahdus*.. Niin ei meillä mitään sellasta
aktiivista yhteisharrastusta välttämättä oo, mutta se on, elää
koko ajan mun arjessa mukana. Välillä se kulkee mukana tuolla
vierailuilla ja, että siinä mielessä siis, on se siinä arjessa
koko ajan mukana ja haluaa kovasti ollakin.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Onks
se minkä ikänen?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Täyttää
kolmen päivän päästä neljä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Okei
joo, melkein aikuinen koira.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
kyllä joo, toisin kun isäntänsä, melkein aikuinen.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>*naurahdus*..sit
tämmönen et jos et sä tuntis häpeää tai pelkoa tai jos sä et
jäis kiinni, niin mikä ois semmonen asia, minkä sä tekisit? Onko
mitään sellasta tavallaan, et kukaan ei välttämättä sais
tietää..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Hmm..
Hirveen vaikee sanoo, kun mä oon kyl semmonen, että jos tulee joku
semmonen asia mitä haluaisin tehdä, niin jos mä rupeen miettii et
en mä kehtaa tai uskalla, niin vaik se olis se ensireaktio, niin
mulla niin vahvasti tulee siin se, et jos mä päätän et mä en tee
sitä, niin se kalvaa mua niin vahvasti et mun on melkein pakko se
tehdä. Tai että niinkun asiat mitä mä todella haluaisin tehdä,
jos ne on semmosia asioita mitä mä kykenen tekemään, niin monesti
mä kyllä ne teen sen takia loppujen lopuks kuitenkin, koska mä en
pystys elämään sen asian kanssa, se vaivaa mua niin vahvasti että
kyllä mä lopulta sen teen. Niin ehkä, joo..nimenomaan jos ne on
semmosia mitä mä haluan tehdä, että ei tietenkään nyt sillee et
jos mä en haluais.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mikä
on sun lahjasi maailmalle? Onks se näitä esimerkiks kun sä tossa
sanoitkin että oot hyvä olkapää ystäville ja..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Se
on varmaan se niinkun nii, mä luulen että se on.. Pyrin olemaan
hyvä ystävä.</span></div>
<div style="line-height: 106%;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Bx4ORBBStrNUqIUFFp7C3Kp6rz-DF6z_YQ89os7fAjLivV6mkA00VZ-PU8GS0Cs3NjfX88CBK82YZq520M93Lz47PKXW-v28JBmln506eDmOO7-Pw0RUZXQMp6ReKpUM2F-9eGrroJ0Z/s1600/kortit+el%25C3%25A4m%25C3%25A4nohjeet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Bx4ORBBStrNUqIUFFp7C3Kp6rz-DF6z_YQ89os7fAjLivV6mkA00VZ-PU8GS0Cs3NjfX88CBK82YZq520M93Lz47PKXW-v28JBmln506eDmOO7-Pw0RUZXQMp6ReKpUM2F-9eGrroJ0Z/s320/kortit+el%25C3%25A4m%25C3%25A4nohjeet.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Millaisen
elämänohjeen antaisit nuoremmalle itsellesi?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Öö..
Älä sulje niin paljon mahdollisuuksia pois, uskalla kokeilla ja
uskalla epäonnistua, vaan sillä tavoin.. No ei jatku, ei oo mitään
sillä tavalla, vaan uskalla, ton mä menisin sanomaan.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Entä
mitä vanha sinä sanoisi tämänhetkiselle sinälle elämänohjeeks?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Hmm,
mites tää onkin näin vaikee.. Mun pitäs osata neuvoo itseä nyt.
Jos mä tietäisin jo vastauksen, sitten mä olisin jo toiminut sen
mukaan, ettei tarviis neuvoa. Totta, ehkä se on tällee
psykologisesti siks niin haastavaa miettiä. Ehkä se on se mun
vastaus. Jos mä tietäisin tähän vastauksen, niin mä olisin jo
toiminut sen mukaisesti, jolloinka mä en osaisi antaa enää sitä
ohjetta.</span></div>
<div style="line-height: 106%;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggkXHDNJFNlA6DKy-EgqkJ0qxovKEq9AZfVWvzxMEAklT5sg_2K0iU26B4tNQMDIALwYDbjlElyOLHF_s7ErMUk_VE9ONYuQi9I1gWCyFgG4hVgRgaO6MQkxfRnFsYzuXEAnCIcmVSudVl/s1600/kortit+hyv%25C3%25A4%25C3%25A4kaunista.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggkXHDNJFNlA6DKy-EgqkJ0qxovKEq9AZfVWvzxMEAklT5sg_2K0iU26B4tNQMDIALwYDbjlElyOLHF_s7ErMUk_VE9ONYuQi9I1gWCyFgG4hVgRgaO6MQkxfRnFsYzuXEAnCIcmVSudVl/s320/kortit+hyv%25C3%25A4%25C3%25A4kaunista.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mitä
hyvää ja kaunista koet tässä hetkessä?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Että
saa tehdä sitä mistä tykkää, ja ympärillä on ihmisiä joista
todella välittää. Ja ne on semmosia asioita, että liikaa elämässä
keskittyy ylipäätään murehtimaan niitä mitä ei oo, mitä pitäs
olla ja mitä pitäs tavotella ja saavuttaa, ja liian vähän
ymmärtää sitä, mitä sillä hetkellä on ja osaa nauttii siitä.
Varmasti monien ihmisten elämässä löytyy niitä, hyvää ja
kaunista, mikä on ollut itseasiassa yhden eräänkin produktioni
tunnuskappale siinä alkutunnarissa, taitaa olla edelleenkin muuten,
vähän erilaisena versiona.. No joo, mutta niin varmasti löytyy
mutta ne pitää vaan jotenkin osata tajuta ja ymmärtää. Itellä
siihen on menny myöskin aikaa. Sitä yrittää säännöllisesti
muistuttaa myös itellensä niitä hyviä ja kauniita asioita mitä
omassa elämässä on.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Tässä
nyt tosiaan tää et mun blogi on nimeltään Kovaa ja kaunista..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">*naurahdus*..aijaa,
no nii.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>..et
pieni muunnos kappaleesta, ko ei elämä aina vaan oo hyvää ja
kaunista, vaan se on usein kovaa ja kaunista samaan aikaan.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
niin justiinsa, no niin joo, kyllä. Kyllä.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Tähän
loppuun vielä et haluaksä kysyä multa jotain?</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No,
mitäs mä kysyisin..*pieni mietintä*..Jos sä saisit tehdä tällä
hetkellä ihan mitä tahansa, niin mitä se olis?</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>Mä
matkustaisin Afrikkaan, Sambiaan mun kavereiden tykö. Se on ollu
sellanen pitkäaikainen haave, mitä kohta 7 vuotta tuntenu semmosen
acapellakuoron sieltä..</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">Oolrait,
okei.</span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;"><b>He
on käyny monta kertaa Suomes kiertueella, ja on pyytäny käymään
sinne päin, mut joko rahallinen tilanne ei salli sitä tai tällee,
et se ois niinku semmonen et jos vois nyt just niinku lähtee, niin
kyllä.</b></span></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span><br />
<div style="line-height: 106%;">
<span style="font-family: inherit;">No
niin joo. Toi kuulostaa oikein hyvältä. Se on kans osittain just
sitä vähän eri kulttuurii ja.. Se on hirveen säälittävää, tai
siis hirveen sääli jos oma näkemys maailmasta, elämästä ja
maailmasta rajottuu siihen, mitä vaan tällä hetkellä koko ajan
näkee ympärillä. Kun se on niinkun sanottua, onks se Afrikka, onks
se Aasia, ei tarvii ees olla niinkään kaukana niin on niin
erinäköstä, hyvällä tai huonolla tavalla, mutta se on.. Ite kun
sillon kun on käyny muualla, niin sitä vaan niinkun ymmärtää ja
se maailman näkemys jotenkin avautuu niin eri tavalla, että onpa
sitä ollukin, suppeasti nähny asioita ja koko maailmaa että.</span></div>
<div style="line-height: 106%;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYKt3f5Vx2WN5SBDqKZP2Y5cBdNDHjIt7Ie0GO7mWuHBS08LUixHxxLMGbWRZeCMxV8XQLbbqM2SG0CVtde5CpiYgBCs9c6qpTfB7S8e7o2JeXoimejK8IXMmOb2gPCSG-ZknzAU7GeVJl/s1600/kortit+kaikki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYKt3f5Vx2WN5SBDqKZP2Y5cBdNDHjIt7Ie0GO7mWuHBS08LUixHxxLMGbWRZeCMxV8XQLbbqM2SG0CVtde5CpiYgBCs9c6qpTfB7S8e7o2JeXoimejK8IXMmOb2gPCSG-ZknzAU7GeVJl/s320/kortit+kaikki.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Käytin siis joidenkin kysymysten pohjalla näitä Hidasta elämää-sivulta hankkimiani <a href="https://hidastaelamaa.fi/voimauttavat-kysymykset/" target="_blank">Voimauttavat kysymykset-kortteja</a>.)</div>
<div style="line-height: 106%;">
</div>
<em>(Loppupuolella Matti vielä tunnusti paheekseen sen, että aikatauluttaa usein sovittuja asioita ihan liian tiukoilla aikatauluilla..koska nyt ei jäänyt kunnolla aikaa ”haastattelun toiselle osalle”, joka olisi ollut sellaisen hauskan ystäväkirjan täyttäminen. Tästä voi siis päätellä että nyttenkin oli sovittuja juttuja toistensa perään. Ja mitäkö itse opin..seuraavaan haastatteluun vähemmän kysymyksiä, ja litteroinnista ei pidä ottaa stressiä..)</em><br />
<em></em><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8ABYUOWCiUH8UR569jZFj5srDh1VXeEIl566Ul30G1-sd3yAjdsUIWoIbKtwiocOMngFvokNhFzAenwgBdb9_NljxMLZoCz16TZPEkXz5mmz-FA4cCBT6llNtSDxi-3aSY0-DLrGSQjfC/s1600/Matti+Leino+%25285%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8ABYUOWCiUH8UR569jZFj5srDh1VXeEIl566Ul30G1-sd3yAjdsUIWoIbKtwiocOMngFvokNhFzAenwgBdb9_NljxMLZoCz16TZPEkXz5mmz-FA4cCBT6llNtSDxi-3aSY0-DLrGSQjfC/s400/Matti+Leino+%25285%2529.JPG" width="266" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
(Tässä Matti tutkii ystäväkirjaa, että ehtisikö täyttää vai ei..)</div>
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Kiitos Matti sulle tosi paljon, tämä oli mukava kokemus.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-39816204661891674582017-03-12T12:09:00.000+02:002017-03-12T12:54:04.950+02:00Ihmisiä nyt, ihmisiä aina....vai mitenköhän se meni, jotenkin näin. Kävin siis eilen katsomassa <a href="http://hmlteatteri.fi/" target="_blank">Hämeenlinnan teatterin</a> näytelmän nimeltään <a href="http://hmlteatteri.fi/esitykset/suomi-sataa-ja-tuulee" target="_blank">Suomi sataa ja tuulee.</a> Ensi-iltansa tämä esitys sai 16.2.2017, ja pyörii 6.5.2017 asti. Kuten muistakin näkemistäni esityksistä, pidin tästäkin kovasti ja aion mennä ainakin toisen kerran katsomaan. Joko minä olen siis helppo katsoja teatterissa, tai sitten tämäkin porukka todella osaa hommansa. Itse uskon kyllä enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAUCASBNIyThjc6s7_S3qhmKCHQyMBUMNT7QBIpSm2ghH76858fEUixijsrosAphoAbG3oVARP17CvEBFBhyjHTPjZa0_3SsZCc12VzgVae_ra1b9S9l2ZmsTOEkDyvSAgQnLChZMT5Heu/s1600/suomisataajatuulee01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAUCASBNIyThjc6s7_S3qhmKCHQyMBUMNT7QBIpSm2ghH76858fEUixijsrosAphoAbG3oVARP17CvEBFBhyjHTPjZa0_3SsZCc12VzgVae_ra1b9S9l2ZmsTOEkDyvSAgQnLChZMT5Heu/s320/suomisataajatuulee01.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuvan ottanut minä, näytelmän käsiohjelmasta.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tämä musiikkiteatteriesitys on tehty satavuotiaan Suomen juhlistukseksi, ja siinä kerrotaan monia asioita Suomen vuosien varrelta. On hieman historiaa, nykypäivän ajankohtaisuuksia ja nähdäänpä vilaus yhdestä mahdollisesta tulevaisuudennäkymästäkin. Joka ei kyllä itseä innosta, toivottavasti hoitoalaa eivät robotit ainakaan ihan täysin valloita. Nuoren Otto Rantasen esittämä Mies vuodelta 2037 oli kyllä toiveikas sen suhteen, että tämän ajan pulmiin voi vielä löytyä ratkaisuja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Näyttelijöitä ei montaa tässä esityksessä olekaan, kahdeksan joista seitsemän on pääosin lavalla. Seuraavilla kuudella on monta, monta roolia tämän esityksen aikana: Henna-Maija Alitalo, Lotta Huitti, Maiju-Riina Huttunen, Anneli Ranta, Mikko Töyssy sekä Matti Leino. Pekka Heikkinen toimii kertojana, sekä Kaikkien sotiemme veteraanina. Esityksessä ei siis ole yhtä yhtenäistä juonta, vaan se koostuu erilaisista kohtauksista ja saman näyttelijän hahmokin saattaa vaihtua yhden pätkän aikana. Olen ennenkin todennut, mutta totean taas: pienellä voi saada ison vaikutelma aikaan, kun se on tehty hyvin. Niin tässäkin, sekä puvustuksessa että lavastuksessa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizNeSEOqaucU3Q8-xoO99_NpZxB4XZ5F2K4WlSh6arjYmocR9WI2Z2wOUZ-iAo0MnVQoDmquZgHw950iFu2lO6gGrpU0z0pSyqag-fW40bV3R_dbauXucHTqFfiFpwhv8Jcup97tfEGCeb/s1600/suomisataajatuulee02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizNeSEOqaucU3Q8-xoO99_NpZxB4XZ5F2K4WlSh6arjYmocR9WI2Z2wOUZ-iAo0MnVQoDmquZgHw950iFu2lO6gGrpU0z0pSyqag-fW40bV3R_dbauXucHTqFfiFpwhv8Jcup97tfEGCeb/s400/suomisataajatuulee02.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuvan ottanut minä, näytelmän käsiohjelmasta.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Se taustoista, sitten itse esityksestä. Minut se tempasi jo alkukappaleen aikana mukaansa, ja jalka alkoi iskemään tahtia. Tosin, koko esityksen ajan oli hetkittäin vaikea saada laulusta ja sanoista selvää, varsinkin silloin kun useampi näyttelijä lauloi yhtä aikaa tuntui laulu jäävän soitinten alle. Yksittäiset laulut kuuluivat kyllä hyvin ja mietinkin että oliko oma sijaintini jossain kaiuttimen lähellä niin, että se sotki omaa kuulemista hetkittäin. Ei se kuitenkaan vienyt esityksestä nautintoa. Siitä pidin kyllä paljon, että tämä pikkuinen bändi soittaa esityksen mukana, lavan toisessa reunassa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Esityksen laulut ovat myös aivan huikeita sanoitukseltaan. Esimerkiksi DNA-tutkimuksen tuloksista kertova kappale Jokainen Korhonen on Afrikasta. Oivoi, ei voi muuta sanoa. Se ajankohtaisuus ja asioihin osuvuus näissä lauluissa ja koko esityksessä on vain jotenkin jees ja niin todellista, näin omilla sanoilla sanottuna. Mutta niinhän tätä teosta on tehtykin, esimerkiksi maahanmuuttajien tarinat näytelmässä ovat tosielämästä. Kuten myös Mikko Töyssyn työttömäksi joutunut tehtaan mies. Hänen laulunsa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=H1w4rC731aw" target="_blank">Monet kovat kännit</a> kertoo oikeaa tarinaa. Ja se laulu! Uskomaton loppusointu, kuunnelkaa vaikka itse tuosta linkistä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Yhden kohtauksen poliitikot saivat miettimään että näinköhän tätä maata oikeastikin johdetaan, hetkittäin ainakin tuntuu siltä. Äänestyksissäkään ei aina tiedetä, mistä äänestetään. Huihui. Kohtauksen päättänyt Anneli Rannan ja Mikko Töyssyn yllättävä piiskakohtaus hersytti kyllä naurut ilmoille koko katsomosta, voi apua! Ajoittain siis tuntui että olin ainoa joka vähänkin naurahteli lavalla nähdyille jutuille, mutta liekö ikäjakauma vaikutti asiaan ollessani suunnilleen ainoa itseni ikäinen katsomossa. Vaan sepä ei haittaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhzECNTucTnvPF0X_H-Hqz6LmRBLgVgSsndiB0tJRo9XTpZPlTXjfPGWkhaLqnlfyzNGEwzghMoBN6Ne6pBJGPj3zQYHfb4Yg3uePMbGhFVjd-qnebjeMeHmDtUJES0KyYCXUZFyuQEZeG/s1600/suomisataajatuulee03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhzECNTucTnvPF0X_H-Hqz6LmRBLgVgSsndiB0tJRo9XTpZPlTXjfPGWkhaLqnlfyzNGEwzghMoBN6Ne6pBJGPj3zQYHfb4Yg3uePMbGhFVjd-qnebjeMeHmDtUJES0KyYCXUZFyuQEZeG/s640/suomisataajatuulee03.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuvan ottanut minä, Hämeenlinnan teatterin seinältä.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hmm, en nyt ihan järjestyksessä kerro esityksestä vaan haitanneeko. Ensimmäisen puoliajan päättänyt tuikkukohtaus oli vaikuttava ja pysäyttävä kaikessa pelkistetyssä olemuksessaan. Wau. Toisen puoliajan aiheet olivat myös koskettavia, esimerkiksi perheväkivalta, yksinäinen vanhuus sekä itseä enemmän lähempänä oleva nuorten somemaailma. Onneksi olen jo tämänkin ikäinen, että ei ihan tuollaista ole se somemeininki, mutta kyllä sitä välillä kadulla ja kaupoissa, ja siellä somessakin, puistelee päätään. Mutta tosiaan, eivätpä kaikki siellä niitä nuoriakaan ole.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Suomalainen nainen ja suomalainen mies, siinäpä vasta varsin vaikeasti määriteltävät termit. Ei ole mitään yksiselitteistä toteamusta siitä, millaisia me ollaan. Meistä on moneksi! Suomalainen mies-laulua esittävä Matti Leino saa kyllä vielä erikseen isot kehut tanssi- ja laulutaidoistaan. Jo ensimmäisen kappaleen aikana hänen letkeä menonsa toi hymyn huulille, ja tässä jälkimmäisessa hänen lavan haltuunottonsa toi itselleni mieleen jotenkin Marco Bjurströmin muuvit, pyörähdyksineen kaikkineen. Tästä voitte kuunnella hänen esittämänsä monipätkätyöläisen laulaman <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Lr-7XPYMnHY" target="_blank">Camelia en osta-laulun.</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSd0lJPHw2CM-Rdg8qNzIxlk44Voa5v4XscjjvhZxszOtxiYpQfcy0nLzlbPquWwcX8PB2z6Vvxng3_3sOaL-plVwvSYup9X05Y79oNSvYtyROqOKyElsAPqU8FFqn6Qc5-qyeqBY_dw9r/s1600/suomisataajatuulee05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSd0lJPHw2CM-Rdg8qNzIxlk44Voa5v4XscjjvhZxszOtxiYpQfcy0nLzlbPquWwcX8PB2z6Vvxng3_3sOaL-plVwvSYup9X05Y79oNSvYtyROqOKyElsAPqU8FFqn6Qc5-qyeqBY_dw9r/s320/suomisataajatuulee05.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuvan ottanut minä, näytelmän käsiohjelmasta.)</div>
<div align="center" class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="clear: both; text-align: left;">
Lisäksi kehun vielä Pekka Heikkistä. Hän on kuin luotu olemaan tämä Kaikkien sotiemme veteraani, se vanha valokuva lasikaapin hyllyllä. Sänkipartainen olemus sekä tietynlainen vakavuus yhdistettynä myös veijarimaisuuteen toivat ainakin itselleni todellisen kuvan kenties sodassa haavoittuneesta miehestä, joka mittaan on erilaisissa tilanteissa mukana. "Turvat kiinni ja telkkariin enemmän ääntä!"</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidS9MLctPuGpEuYER-r_mrOIFrK1W6n9RX_AljsRnzmXCouknSuC8fcU75r5AvhLdmJGyW5G5HgYX4E5BGin0R1e-jsA7hjDOzlJC-uoItnx62PzacGHRSsQdLTqikp7Q0uhZPz7xrSCxU/s1600/suomisataajatuulee06.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidS9MLctPuGpEuYER-r_mrOIFrK1W6n9RX_AljsRnzmXCouknSuC8fcU75r5AvhLdmJGyW5G5HgYX4E5BGin0R1e-jsA7hjDOzlJC-uoItnx62PzacGHRSsQdLTqikp7Q0uhZPz7xrSCxU/s320/suomisataajatuulee06.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuvan ottanut minä, näytelmän käsiohjelmasta.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kaiken kaikkiaan kuten jo totesin, kyllä tämä on toisen kerran nähtävä. Elämään kaipaa hymyä, iloa ja naurua, ja sitä minä tästä esityksestä itselleni sain. Iso kiitos Hämeenlinnan teatterille bloggauslipusta! Nähdään taas.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-81794964334568817512017-02-13T17:54:00.002+02:002017-02-13T17:55:37.454+02:00Hengaillaan..Jo tässä on liikaa hengailtu tämän esityksen jälkeen, nyt vasta ehtii kirjoittaa tästäkin. Kävin siis jo lauantaina 4.2.17 katsomassa <a href="http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=kirk&lang=fi" target="_blank">Helsingin kaupunginteatterin</a> (myöhemmin HKT) uuden musikaalin, nimeltään Kirka - Surun pyyhit silmistäni. Vaikkei tämä musikaali aivan kaikkea Kirkan elämästä kerrokaan, toi se silti minulle paljon uusia asioita esiin hänen elämänsä varrelta.<br />
Kirkan kuolemastahan tuli juuri kymmenen vuotta, joten tämä oli hieno ajankohta k.o. musikaalille tuon rokkikukon muistoksi. Itse olin vähän alle kaksikymppinen Kirkan menehtyessä, mutta tunnetuimmat hänen kappaleistaan olivat toki itsellenikin tuttuja ja nykyään erinäisiä muistoja herättäviä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipiLDzx0r57aP8PPBzPEUGO4z7at5NbUS9WjqZX_LDJoyfhOl5qYJwZG5t_tY14hkae-hwEXrPHau6EUq9vb5o0Um9AAmzafgx76rkhSnDNg7gq4F6lZxUiTIeoUIZkO82kf9HKJZexYi3/s1600/kirka+3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipiLDzx0r57aP8PPBzPEUGO4z7at5NbUS9WjqZX_LDJoyfhOl5qYJwZG5t_tY14hkae-hwEXrPHau6EUq9vb5o0Um9AAmzafgx76rkhSnDNg7gq4F6lZxUiTIeoUIZkO82kf9HKJZexYi3/s320/kirka+3.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Näytöksessä jossa kävin, oli rooleissa seuraavat henkilöt:<br />
-Kirka: Heikki Ranta<br />
-Sammy: Sami Hokkanen<br />
-Muska: Raili Raitala<br />
-Leo, isä: Kari Mattila<br />
-Elisabeth, äiti: Marjut Toivanen<br />
-Danny: Jon-Jon Geitel<br />
-Remu: Petrus Kähkönen<br />
<br />
Suuremmilta osin näissä rooleissa on samat näyttelijät, Kirkalla ja Sammylla on pääsääntöiset vuorottelijat. Ja toivon että pääsen näkemään vielä myös Kalle Lindrothin ja Juha Lagströmin versiot Kirkasta ja Sammysta, vaikka todella paljon jo pidin Heikin ja Samin roolisuorituksista. Vaikken Kirkaa koskaan livenä nähnytkään, niin sen verran taltiointeja hänestä kuitenkin nähnyt, että Heikki oli kuin hän. Varsinkin sieltä hieman ylempää katsomosta, kun näki lavan kokonaisuudessaan. Mikä myös hieman harmittikin, koska itselleni myös esiintyjien ilmeet ovat iso osa elämystä, ja nyt ne jäivät jonkin verran kaukaisuuteen itselläni.<br />
Mutta siis. Samia Sammyn roolissa ei voi tarpeeksi kehua, hän oli siinä aivan loistava. Koko hänen olemuksensa huokui aitoutta, ja kun hänen taipaleensa esityksessä (elämässä) päättyi, kyllä siinä vierähti kyynelsilmäkulmasta poskelle. Siinä kohtauksessa sen synkkä, hidastempoinen musiikki sai itsen ihan jännitystilaan, vaikka tiesikin miten Sammyn tarina päättyy.<br />
<br />
Yksi musikaalin mahtavimmista onnistumisista on mielestäni se, miten hienosti Kirkan ja Sammyn välinen veljesrakkaus välittyy katsomoon, kuten myös aikuisen Muskan välittäminen veljestään. Tuollaisten tunteiden esittäminen ja siinä onnistuminen ovat taito jos mikä. Se vieretysten siellä kerrossängyn yläpedillä istuminen, voi että. Tunteita täynnä olevia hetkiä.<br />
Pidin myös kovasti siitä, miten esityksessä hieman rikotaan niin sanottua neljättä seinää. Emme vain katsoneet näytöstä, vaan myös katsoimme sitä. Tarkoitan esimerkiksi siis alun juontoa, jossa toivotetaan illan tähti lavalle, sekä sitä kun Kirka kysyy mikä meno katsomossa on. Se toi oman hienon lisänsä esitykseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiPnqdOz4p_4zdRJq1M3IdQ1GZEAMiIwDhxbDpo7MEe2v14Yac_lY8TM-GaGuvnHwVxZDUI1qHf_A9GWgE0TLb4Md_baGUR2YSVKblEWLOnB0Z9ROxZCP6yH90sJ5Vsm9K3-B0U8JumnYc/s1600/kirka+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiPnqdOz4p_4zdRJq1M3IdQ1GZEAMiIwDhxbDpo7MEe2v14Yac_lY8TM-GaGuvnHwVxZDUI1qHf_A9GWgE0TLb4Md_baGUR2YSVKblEWLOnB0Z9ROxZCP6yH90sJ5Vsm9K3-B0U8JumnYc/s320/kirka+1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Ilmeisesti jonkin verran ristiriitaisia ajatuksia herättävä, hieman parodiamainen sekä Ken-nukkemainen Danny oli myös mielestäni mainio. Jon-Jon hoitaa tämänkin roolinsa hyvin, enkä yhtään ihmettele Muskan pyörtymisreaktiota tämän heillä vieraillessa.<br />
Petrus kiharapehkoisena Remuna oli myös suupieliä nostattava hahmo. Remun huutelut ja neuvot esiintymisuraa aloittelevalle Kirkalle olivat kovasti naurun pyrskähdyksiä aiheuttavia.<br />
Erityismaininta täytyy antaa Unto Nuoran esittämälle kapellimestari Palsternak'ille. Siinä kohtaa taisi tulla esityksen makeimmat naurut. Sai räkättää vedet silmissä sitä hulvatonta menoa.<br />
Jotta nyt ihan kaikkia rooleja ei tulisi yksitellen käytyä läpi, niin sanon vain tämän: nappisuorituksia, hyviä valintoja kuhunkin rooliin.<br />
<br />
Ja näiden hienojen roolisuoritusten lisäksi kappalevalinnat olivat todella onnistuneet. Oli niitä tunnetuimpia, tärkeimpiä ja isoimpia, mutta itselleni myös useampi vieraampi. Esimerkiksi tämä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=jdgxbly5_1w" target="_blank">Neidonryöstö,</a> joka on aivan loistava kappale. Arvatkaa onko soinut päässä..ja Youtubesta.. No on.<br />
Lavastus oli niukkaa, mutta mielestäni ei enempää tarvinnutkaan. On kivaa kun saa itse mielikuvitella lisää, ja pienimuotoinen lavastus antaa enemmän tilaa näyttelijöille. Sekä tansseille, tottakai. Eipä siellä penkissä istuessakaan voinut tosiaan ihan paikoillaan jäkittää, niin se meininki vaan vei mennessään. Lavastuksen lisäksi vaatteet, ne vaatteet. Ah. Niin ihania, ja aikakausia kuvaavia.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan, eihän tästä voi muuta kuin taas kiittää HKT:ta, ja oikein isosti. KIITOS. Nähdään taas.<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-20840283863702058382016-09-14T14:17:00.000+03:002016-10-20T16:30:25.605+03:00Jättimäistä menoa..Nyt jännittää, on meinaan ensimmäinen kerta kun mitään tällaista kirjoitan. Mutta eiköhän se tästä, katsotaan. Tarkoituksena nyt siis kirjoittaa arviota <a href="http://www.hkt.fi/" target="_blank">Helsingin Kaupunginteatterin</a> (myöhemmin HKT) mahtavasta Jättimusikaalista, <a href="http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=shre&lang=fi" target="_blank">Shrekistä.</a><br>
<br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSswgSWMn5QShNRgDcITA2TF90wPYg9bS1Oml4YKrAkHzHoAxcBkKeS8h6TJEfkyu__ngVDkRSLDzdauOOIg1VEtrj8QCp63MNCaboz3xZC3hwo2v0-TSKD1Uu6eNj0Lqp249O7uvG3ruy/s1600/14348918_10208530641478397_980191535_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSswgSWMn5QShNRgDcITA2TF90wPYg9bS1Oml4YKrAkHzHoAxcBkKeS8h6TJEfkyu__ngVDkRSLDzdauOOIg1VEtrj8QCp63MNCaboz3xZC3hwo2v0-TSKD1Uu6eNj0Lqp249O7uvG3ruy/s320/14348918_10208530641478397_980191535_n.jpg" width="240"></a></div>
<br>
Jos jollekulle on Shrek vähän vieraampi, niin jutun juonihan on tämä: Shrek on ruma, vihreä ja haiseva jätti, joka asuu yksin suollansa..jonka on jo lapsena etsinyt. Eräänä päivänä suon rauha häiriintyy, kun valtakunnan hallitsija Farquaad lähettää kaikki "friikit", siis satuolennot, sinne asumaan. Shrek ei tästä tykkää, ja saadakseen suonsa takaisin hän joutuu pelastamaan prinsessa Fionan. Matkalla hän on jo tutustunut Aasiin, ja yhdessä he tälle seikkailulle lähtevätkin. Yksi asia johtaa toiseen, ja toinen kolmanteen. Pieni lainaus HKT:lta: "<em>Juonen käänteitä enempää paljastamatta kaikilla oikeilla saduilla on onnellinen loppu. Niin Shrekilläkin"</em>. Shrek on kertomus erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä, suurista tunteista ja siitä, että ei muiden mielipiteillä ole väliä. Olet kuka olet, ja hyvä juuri sellaisena. Sinua rakastetaan kyllä<br>
<br>
Lyhyesti tähän väliin, itseeni, musikaaleihin ja Shrekiin liittyen. Musikaaleja olen rakastanut jo useamman vuoden, kasvanut niihin vähitellen. Ja Shrek, no se on ollut hauska ilmestymisestään saakka. Eli kun tuli tieto siitä että nämä kaksi yhdistyvät, olin varma että lopputuloskin on hauska. Ja niinhän se olikin. Hauska, iloinen, hetkittäin jopa jännittävä. Ennen kaikkea onnistunut. Kävin siis lauantaina 10.9.16 katsomassa molempien miehitysten näytökset. Tuolloin ajatus oli, siis ennen esityksiä, että "kiva päästä kerran näkemään molemmat" (keväällä kun Vampyyrien tansseissa tuli nähtyä saman miehityksen näytös kahteen kertaan). Vaan jo ennen toista esitystä tiesin, että ei tämä voi tähän jäädä, pakko saada lisää. Onneksi on pitkä syksy aikaa.<br>
<br>
Jo toisen esityksen aikana täytyi hieman jammailla musiikin tahdissa, vaikka samalla pitikin katsella ja kuunnella tarkkaan, miten toinen poppoo vetää roolinsa. Loppupäätelmä: kumpainenkin miehitys tietää mitä tekee. Sekä pääroolien vetäjät, että "taustalaulajat/-tanssijat". Vaan eipä tässä pahemmin taida kukaan taustalle jäädä, koska pohjatyökin on erinomaisesti tehty. Roolivaatteet, lavasteet, musiikki, valot..ohjaus. Kaikkea näitä on ylistetty ja niin ylistän minäkin. Tunnelma vei mukanaan, ja uskon että tästä esityksestä löytyy jokaiselle katsojalle jotakin. Niin lapsille kuin aikuisille. Ihan pienille lapsillehan HKT ei Shrekiä suosittelekaan, vaan kouluikäisestä ylöspäin. Olen aika samoilla linjoilla. En ehkä niiden jännittävien juonenkäänteiden takia, vaan esityksen kesto saattaa olla pienemmille liikaa. Itsestähän tuntui, että meno loppui ihan kesken, vaikka tarinasta tiesikin että lopussa ollaan.<br>
<br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-k-oqfu_17gHAeCHV6MasK47FP4ZGRUMPS7BFNYNUjnU9e21iHsURJqR5q2dLLG-cJ34sJaFxLO_uhIgvHUkjwhIRPdoaUf663Vf_e2J4c_5MY7XqnFsEctBpVX7aR3t_99WG0jVYd5oT/s1600/14329051_10208530687039536_543265514_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-k-oqfu_17gHAeCHV6MasK47FP4ZGRUMPS7BFNYNUjnU9e21iHsURJqR5q2dLLG-cJ34sJaFxLO_uhIgvHUkjwhIRPdoaUf663Vf_e2J4c_5MY7XqnFsEctBpVX7aR3t_99WG0jVYd5oT/s400/14329051_10208530687039536_543265514_n.jpg" width="400"></a></div>
<br>
Sitten hieman niistä roolisuorituksista. Syy miksi halusi nähdä molemmat heti samalla kertaa oli juurikin se mielenkiinto siihen, että millaisen eron näyttelijät hahmoihinsa tuovat. Paremmuusjärjestykseen en voi ketään laittaa, koska jokaisella on ne omat piirteensä hahmossa, jotka kuitenkin toimivat. Täysin. Shrekiähän (aikuista) esittävät <strong>Jon-Jon Geitel/Petrus Kähkönen</strong>, ja omasta mielestäni Jon-Jonin Shrek tuntui herkemmältä ja helpommin lähestyttävältä, kun taas Petruksen esittämänä Shrekissä oli sellaista karheutta mukana heti alussa. Esiintyjien äänetkin tekevät tässä oman osansa, molempia oli silti nautinto kuunnella. Fionana (aikuisena siis) nähdään <strong>Laura Alajääski/Anna-Maija Tuokko</strong>, ja ai että. Sen sortin prinsessa, että minäkin tykkään. Kumpikin tuo hahmoon loistavaa särmää, ja ennen kaikkea asennetta. Sellaista asennetta, että "tässähän ei miehille kakkoseksi jäädä"! Hallitsija Farquaadina nähdään <strong>Kari Arffman/Antti Timonen</strong>, ja kummastakin löytyy sisäinen ilkeä pieni mies. ? Heidän roolinsa esittäminen ei varmasti ole helpoimmasta päästä (käykää katsomassa esitys, niin selviää miksi), mutta kumpikin täyttää roolihahmonsa saappaat hyvin. Ja sitten se itselleni kaikista samaistuttavin hahmo, Aasi. <strong>Matti Leino</strong> Aasina on jotain todella hienoa. Upeaa, mahtavaa. Ihastuttava ja hauska. Suu käy kuin papupadalla, mutta hahmo ei tunnu tekemällä tehdyltä, vaan Leino vetää roolin todella luonnollisesti. Ja osaa myös laulaa. Kuten myös <strong>Raili Raitala</strong>, joka vetää Lohikäärmeen roolin. Se ääni. Ja täytynee mainita lyhyesti myös, että Lohikäärmeen toteutus oli jotain, mikä herätti ensimmäisenä ajatuksen "Wau!" Se yhdistelmä, mikä esityksen myötä oli, toimi. Ja voih, sitä Isoa Pahaa Sutta, jota esittää <strong>Unto Nuora</strong>. Vai sittenkin väärinymmärrettyä ja sympaattista? Hahmo on humoristinen, mutta samalla myös ajankohtainen.<br>
<br>
Tässä nyt hieman mielipiteitä joistakin roolituksista, kaikista voisi kirjoittaa jotain, mutta vaikkei kaikkia nimeltä mainitsekaan niin jo aiemmin todetusti, ketään ei oikein voi jättää taustalle. Lapsi-Shrekin ja lapsi-/teini-Fionan rooleissa on myös hienot esiintyjät, ja kun lava vilisee täynnä monenmoisia satuhahmoja (muutamia mainitakseni: Peter Pan, Pinokkio, Ruma Ankanpoikanen, Titteli-veljekset Tyy ja Tom, ja niin edelleen..monia, monia tuttuja hahmoja), se näyttää hienolta. Ja ennen kaikkea tuntuu. Kuin olisi itsekin lapsi jälleen, ja olisi itse mukana sadussa.<br>
<br>
Se tunne onkin itsellä tässä se, mikä herättää halun nähdä tämä vielä kerran..ja toisen..ehkä kolmannenkin. Tai siis kun jo kaksi kertaa nähnyt, niin luvuthan ovat isommat. Stressaavan syksyn keskellä tämä "pääseminen sadun keskelle" on voimaannuttavaa, ja tieto siitä että silloin ja silloin pääsee taas seuraavan kerran, auttaa jaksamaan eteenpäin. En voi muuta kuin suositella kyseistä musikaalia suurella sydämellä. Ja vaikka vähän epäilyttäisikin, että mitähän tämä nyt on, niin kannattaa antaa mahdollisuus. Sillä välin, voitte osallistua tähän: #auringonkukkahaaste ..kiitos ystävälleni kuvasta. Ja kyllä, auringonkukkasetkin liittyvät Shrekiin vahvasti.<br>
<br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTumpheX6RYXJaSeUkDNF8zI7PyJxmsxFvskz-r_gD8CMhQYyOh5xvQshEm_P6rg2DFn-u-hHePF9qSXCAg-A5riwfWoOJWB7TJuf3Ssfr3Q2ugaKitiBP9BUuNdtmsKjw5m38KAJOsum7/s1600/auringonkukat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTumpheX6RYXJaSeUkDNF8zI7PyJxmsxFvskz-r_gD8CMhQYyOh5xvQshEm_P6rg2DFn-u-hHePF9qSXCAg-A5riwfWoOJWB7TJuf3Ssfr3Q2ugaKitiBP9BUuNdtmsKjw5m38KAJOsum7/s640/auringonkukat.jpg" width="360"></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Alkuperäinen teksti 14.9., pieni lisäys 20.10.: Sain HKT:ltä ilmaiset liput myöhempään näytökseen. Kiitos.<br></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-12711881113113502582016-08-15T22:51:00.001+03:002016-08-15T22:56:27.934+03:00Kelpaat kelle vaan..Noniin, jatketaas sitte vähä eilisen aiheen parissa. Tai ei niinkään kiusaamisesta nyh vaan siitä, mitä se voi yksilölle myöhemmin aiheuttaa. Eikä pelkästään kiusaaminen, vaan muut elämänkokemukset myös. Tosin, nyh tuntuu siltä että tää kirjotus tulee aaltoilemaan asiasta toiseen..katsotaan!<br />
<br />
Miten mä eilen kirjotinkaan.."Haluan
nyh vähän kertoa omista ajatuksistani ja tuntemuksistani kyseisestä
asiasta. Itsehän tässä vielä elän ja hengitän, ja ilmeisestikin vaikutan
päällepäin oikein hyvinvoivalta ja terveen itsetunnon omaavalta
yksilöltä, vaan pinnan alla on toisin. Ei ehkä aina, mutta välillä.
Hetkittäin se haukuttu ja tönittykin koululais-Satu nostaa päätään." Joo. Tää lausahdus nyt siitä johtuen, että vaikka mustakaan ei ehkä päällepäin uskois, niin välillä oon todella, todella epävarma itsestäni. Johtuen ympäröivistä tekijöistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhup1QXEkRobiBczptU1XbqXGux8UNKU8OKJDy6UAmtsl761E9SiGHtb_TJuf0G_14V_KXSbNQ7vCz9i3w2IZc7uTBll9ig2l5hp1qiwmNQG7SXKNrm63AosEwBmPPJ9Mlgn4DGwu_mTRgA/s1600/pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhup1QXEkRobiBczptU1XbqXGux8UNKU8OKJDy6UAmtsl761E9SiGHtb_TJuf0G_14V_KXSbNQ7vCz9i3w2IZc7uTBll9ig2l5hp1qiwmNQG7SXKNrm63AosEwBmPPJ9Mlgn4DGwu_mTRgA/s200/pieni.jpg" width="200" /></a></div>
Viimeks viime viikolla ko kävin kaupassa oli kaupan ovilla pieni ryhmä jotain amis-poikia. Kävelin siitä ohi, ja hetken päästä kuulin naureskelua ja hörähtelyä. Huomasin kyl et heil oli kännykät kädessä ja oletan että jollekin sieltä löytyneelle jutulle naureskelivat, mutta se sellainen tietynlainen naureskeluääni on vaan iskeytynyt syvälle alitajuntaan tarkoittamaan jotain ei-niin-mukavaa. Heti tuli tunne että "mitäs mulla oikeen on päällä, miltä näytän, onko jotain ylimäärästä jossain, jne" Siis oletus että mussa on jotain vikana ja nauru johtuis meikäläisestä. Jännää, eikö? Satu 28-wee menee melkein paniikkiin amisten hörähtelystä. Tuleepa näitä hetkiä joskus esimerkiks koulussakin, ja silloin ensireaktion jälkeen miettii et "näytinköhä mä kuinka säikähtäneeltä"..hölmöä, hölmöä. Ja kaikki tämä tällainen alkureagointi on jäänyt siitä,
että on haukuttu ja nimitelty milloin mistäkin syystä. Vaatteista,
vartalosta, laseista, hiuksista..varmaan ihan kaikesta mahdollisesta,
mistä vaan voi.<br />
<br />
Seuraava ajatus oli kyllä "entäs sitten, naurakoot, mä oon mä ja hyvä olenkin". Että mun ei todellakaan tarvii välittää siitä mitä melkein mua puolta nuoremmat meikästä aattelee. Tai no olispa ne olleet minkä ikäsiä tahansa, mun ei tarvii välittää siitä. Enkä mä yleensä välitäkään, mut joskus tulee näitä heikkoja hetkiä. Tai no ei heikkoja hetkiä, vaan inhimillisiä hetkiä. Ei aina voi olla supervahva ja kestävä. Sitä paitsi, on vahvuutta osata tunnistaa ja tunnustaa heikot kohtansa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyr6KCxI9h6lSv5X5lhZ2JKLOSOfKgxjhIJrUkOgLVE1sf2Q1dfyFh_Lz2w71FdK0QywLo5MtcTp73rDBBQwJRcgy8QDakXJgZF9qnzhUlFCBIE2Bp_dgas2wE1S1f_b3lP_nNVwn4YMeP/s1600/6a011168668cad970c019aff3ee75f970b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyr6KCxI9h6lSv5X5lhZ2JKLOSOfKgxjhIJrUkOgLVE1sf2Q1dfyFh_Lz2w71FdK0QywLo5MtcTp73rDBBQwJRcgy8QDakXJgZF9qnzhUlFCBIE2Bp_dgas2wE1S1f_b3lP_nNVwn4YMeP/s320/6a011168668cad970c019aff3ee75f970b.jpg" width="320" /></a></div>
On kyllä yks asia, mistä joskus männävuosina otin itteeni useamman kerran ja joskus vänkäsin oikein kunnollakin. Se, että ventovieraat rupeaa väittelee mun kanssa mun seksuaalisesta suuntautumisesta. Joo, siitä 15-kesäsestä asti mua on sanottu milloin lesboks, milloin transsukupuoliseksi. Vähä seurasta ja habituksesta riippuen. Mutta ei, en oo näistä kumpaakaan. Enkä sano että "vaikka näyttäisinkin siltä", koska ulkoisen olemuksen perusteella ei pitäis luokitella ketään. Tosin, nää kenen kanssa oon asiasta eniten vääntäny on ollukin keski-ikäsiä miehiä..ilmeisesti on alkanu ottaa pattiin etten ookaan lämmenny heijän jutuilleen, ja sitten tottakai onkin automaattisesti tyttöihin päin kallellaan. Hek. Nyh ei kyl hetkeen asiasta mitään kuullu, mutta toisaalta..musta on hetkittäin kiva hämmentääkin ihmisiä, joten enhän mä tiedä mitä tuntemattomat luulee mun olevan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzKG9KZWOHKW5n1nWXGoHZxiLO_1xF4q3kwI8VXIhI_e9WmRu3bLuFqNIAf_cNYwLYV3vwOenzC17kb9Vf6CprAZXLEgSrBTdM3Yn6GXfvRWCWCt26Oyzo5NKpaR35O5mWpfgx3fx_o5pd/s1600/images.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzKG9KZWOHKW5n1nWXGoHZxiLO_1xF4q3kwI8VXIhI_e9WmRu3bLuFqNIAf_cNYwLYV3vwOenzC17kb9Vf6CprAZXLEgSrBTdM3Yn6GXfvRWCWCt26Oyzo5NKpaR35O5mWpfgx3fx_o5pd/s200/images.jpg" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlXFjDfdDnVkltIb2WeEqgG-KwlQHfkaUuhhWHv_w2InE3vhL_E5i92h8fNblZOcgjeHkBIBY9HZLHoPazTa1NdqkFWMyUKWmI8sn_eP0poCVQjmYRWahucHFxGpF0YWql-khPB4aYjFIw/s1600/genderfluid_by_teddibarez-d8s862c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="303" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlXFjDfdDnVkltIb2WeEqgG-KwlQHfkaUuhhWHv_w2InE3vhL_E5i92h8fNblZOcgjeHkBIBY9HZLHoPazTa1NdqkFWMyUKWmI8sn_eP0poCVQjmYRWahucHFxGpF0YWql-khPB4aYjFIw/s320/genderfluid_by_teddibarez-d8s862c.jpg" width="320" /></a></div>
Vuonna 2008 (IRC-galleriasta löytyneen muistiinpanon mukaan) oon tehny Transtukipisteen "Testaa sukupuolesi-testin", jonka
tulos sanoi silloin seuraavaa: "Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni
ja sukupuolineutraali, SINÄ OLET ANDROGYYNI.<br />
<br />
Kuvauksesi:<br />
Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista
miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi
ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi
toisen kustannuksella.<br />
Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon,
sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä
näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko
sukupuolivapaasti. Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on
luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi
kautta.<br />
Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa,
koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.<br />
<br />
Naisellisuuspisteesi: 4<br />
Miehekkyyspisteesi: 8"<br />
..tätä termiä käytinkin aika pitkään
itsestäni. Nykyään tykkään käyttää termiä "<a href="http://www.urbandictionary.com/define.php?term=gender%20fluid" target="_blank">genderfluid</a>", Setan <a href="http://seta.fi/hlbtiq/" target="_blank">termejä</a> käyttäen "<a href="http://transtukipiste.fi/muunsukupuolisuus/" target="_blank">muunsukupuolisuus</a>" tai "sukupuolijoustava". Aikalailla samaa tarkottava, mitä tuo ylläoleva kuvauskin. Ja näähän ei mitenkään määrittele sitä minkä sortin seksuaalista vetovoimaa tunnen ja ketä kohtaan, vaan nää kertoo siitä miten itseni koen ja miten haluan olla. Oispa tällaiset termit olleet tutut jo nuorempana, ois ehkä voinu oleminen olla helpompaa. Mene ja tiedä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8kJHS8E4TnXcptMDRujN6T0oZ_dJpqqCe34v-UZdDZkFUVeIT563b-IitgV6G8swhSJXCjk0m6aU2BawvhV7QD483x2PC5NgDNn7kXFUXt9tmX12Ka5ZgFylxmWaCjcisdxLXhlPGr7lK/s1600/genderfluid_by_xtakethistoheartx-d81q2wr.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8kJHS8E4TnXcptMDRujN6T0oZ_dJpqqCe34v-UZdDZkFUVeIT563b-IitgV6G8swhSJXCjk0m6aU2BawvhV7QD483x2PC5NgDNn7kXFUXt9tmX12Ka5ZgFylxmWaCjcisdxLXhlPGr7lK/s400/genderfluid_by_xtakethistoheartx-d81q2wr.png" width="400" /></a></div>
Mutta tosiaan, omasta suuntautumisesta on saanu joskus vääntää..useimmiten siis baareissa, humalaisten kanssa. Joo, turhaahan se mutta minkäs teet. Aasinsilta tästä siihen, että joinain vuosina meni aika lujaa (ei siitä sen enempää, että kuinka lujaa)..jälkikäteen saanu kuulla että yks jos sun toinen ystävä-kaveri-tuttu ollu vähä jopa huolissaankin silloin. Eipä sitä ihe sillon niin osannu aatellu, muuta ko nyh jälkikäteen että mistä on voinu johtua. Nyh ko asiaa aattelen, tunnen joskus jopa pahoinvointia siitä, millanen
oon ollut..mutta menneille ei mitään mahda, joten mitä sitä turhia
märehtimään. Jonkun mielestä tää nyh saattaa olla niin kliseinen selitys ko olla ja voi, mutta uskon että osittain ainakin paikkansa pitävä minunkin kohdalla. Tarkoitan siis hyväksynnän hakemista, hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Siitä että kelpaa _edes_ jollekin. Niin-väärä-tapa-ajatella.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzdtbTIiytciiLeRn-wBhHz0NT6DccYSbq1sJmPasC0kNTGXD15pRMuaB831Ur5UD-6kjNGFFFXyeP-3FZjc9NZpN4zY49AvZccUcf-dWVP1ySm0TKgcdFqc3QuLuAb672QHDFa5NNVVpf/s1600/breath+in.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzdtbTIiytciiLeRn-wBhHz0NT6DccYSbq1sJmPasC0kNTGXD15pRMuaB831Ur5UD-6kjNGFFFXyeP-3FZjc9NZpN4zY49AvZccUcf-dWVP1ySm0TKgcdFqc3QuLuAb672QHDFa5NNVVpf/s320/breath+in.jpg" width="319" /></a></div>
Luinkin tässä pari päivää sitten yhtä lehteä, jossa luki seuraavaa: "<i>Ruoka, vaatteet, laukut, alkoholi, huumeet, shoppailu, vaihtuvat miessuhteet tai kauneusleikkaukset voivat olla aikuisen (tyttären) yrityksiä paikata tunnetta oman ruumiinsa kelpaamattomuudesta.</i>" Ihan tuli sellanen olo että "niin, mitkäs kaikki noista onkaan joskus esiintyny omassa elämässä". Vaikka mulla lähtökohtasesti on ollu ihan hyvät eväät elämään, mutta kaikkien asioiden summa on silti saattanut olla joskus liikaa..enkä ole tosiaan aina osannut arvostaa itseäni sillä lailla, miten nyt arvostan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Enhän mä nyh ihan aina vieläkään ole tyytyväinen itseeni, mutta suuremmilta osin. Kehollisesta itsetunnosta oonkin aikanaan kirjotellut vanhassa blogissa (se <a href="http://kovaajakaunistalinkit.blogspot.fi/2016/08/mina-ja-mun-ma-tekstissa-mainittua.html" target="_blank">teksti</a> löytyy nyh tuolta "rinnakkaisblogista"). Tällä hetkellä kroppa ei taas näytä eikä tunnu siltä miltä haluaisin, mutta tiedän että pystyn itse asialle jotain tekemään..kunhan vain tekisin, heh. Henkinen/psyykkinen/sosiaalinen puoli sitten..noh, sanotaan asia nyt vaikka näin, että tiettyjen asioiden suhteen teen töitä itseni kanssa. Joskus melkein päivittäin. Välillä onnistuu, välillä ei.<br />
<br />
Ja vaikka mun ei tarvitse enää ajatella sitäkään ettenkö kelpais kellekään, -tiedän että kelpaan-, niin monen kohdalla asia on varmasti toisin. Miettikää asioita. Miettikää mitä toisillenne sanotte. Olkaa ihmisiä ihmiselle. Aina. Ja sinä. Sinä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=-s-4IzLzcV0" target="_blank">kelpaat kelle vaan</a>. (Ja minä. Minä jatkan taas lähipäivinä, koska en vieläkään saanut kaikkea sanottua ilman, että teksti venyis aivan tuhottoman pitkäksi. Vähän kerrallaan ja useammin, niin pysyis aktiivisempanakin.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoV6Mc3RCBit5B_g4fZEMY4EAbKyPxzDPYif3U2bnhwWYrkaemAU3swr7cdEpRljji6SgvaWOz-tkPvVmOg_YFROOMF-KJpxTQ3go_MFtrBVtDiE2Hc_Z2CupRThkXcGtXRqVH_VxkwGCE/s1600/287.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoV6Mc3RCBit5B_g4fZEMY4EAbKyPxzDPYif3U2bnhwWYrkaemAU3swr7cdEpRljji6SgvaWOz-tkPvVmOg_YFROOMF-KJpxTQ3go_MFtrBVtDiE2Hc_Z2CupRThkXcGtXRqVH_VxkwGCE/s320/287.png" width="320" /></a></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-58602139162457450912016-08-14T22:38:00.000+03:002016-08-14T22:41:30.052+03:00#viimeinenkiusausHeissansaa..johan tässä taas vierähtikin useampi kuukaus, etten saanu tänne mitään aikaseks. Pari aihetta tuossa kesän mittaan kyl kävi mielessä, mutta sitte ko ei istunu alas kirjuuttaan, niin jäi sit tekemäti kokonaan. (Tähän tekstiin kuvat löytyivät Papunetin <a href="http://papunet.net/materiaalia/kuvapankki" target="_blank">kuvapankista</a>. Hieno keksintö.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ0aTag0WuNPJImHQE9pAc2BxwO1v5CEn2qEVuOQGbBIW4NmiOaJqjkMB5HyAy51_Hse0ZIJBnTLvqpRm24EHxsIuvcAGl2HKj1ANH1s_72-fo9lDLLqs-lwushX5Gi9I3QCG2PwpYA7ah/s1600/kirjoittaa.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ0aTag0WuNPJImHQE9pAc2BxwO1v5CEn2qEVuOQGbBIW4NmiOaJqjkMB5HyAy51_Hse0ZIJBnTLvqpRm24EHxsIuvcAGl2HKj1ANH1s_72-fo9lDLLqs-lwushX5Gi9I3QCG2PwpYA7ah/s200/kirjoittaa.png" width="200" /> </a> </div>
<br />
Vaan nytpä on aihetta, ja ajankohtaistakin. Tai no, tää aihe on kyl
ajankohtainen AINA..vaikka siitä näin syksyisin tahdotaankin enemmän
muistutella, muun muassa mediassa. Omassa päässä nyt muutaman päivän
tätä pyöritellyt, mutta yks tän päivän <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016081422115248_ul.shtml" target="_blank">uutinen</a> sai nyh kirjottaan. Siitä sai taas huomata, miten kamalat vaikutukset koulukiusaamisella voi olla.<br />
<br />
Haluan
nyh vähän kertoa omista ajatuksistani ja tuntemuksistani kyseisestä
asiasta. Itsehän tässä vielä elän ja hengitän, ja ilmeisestikin vaikutan
päällepäin oikein hyvinvoivalta ja terveen itsetunnon omaavalta
yksilöltä, vaan pinnan alla on toisin. Ei ehkä aina, mutta välillä.
Hetkittäin se haukuttu ja tönittykin koululais-Satu nostaa päätään.
Ekalta luokalta kasiluokkaan asti tais kiusaaminen kestää, kiusaajat
vaan välillä vaihteli. Enimmäkseen se oli henkistä kiusaamista, mutta
joskus myös fyysistäkin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0hQlAU0GKP3RRMkpy9VuCCw2eNS7Ks6GJfUJ7JE-zVOQJA09CW4qHIRLg3Bl1lUiCX4VTv0rgFkCWRIbgxZx7H8oOr15wjUx5Rj8Su8VWLvZ6w0Ax8WNGjOJI7EGGax30S2RZ3Hm2s75e/s1600/discrimination_1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0hQlAU0GKP3RRMkpy9VuCCw2eNS7Ks6GJfUJ7JE-zVOQJA09CW4qHIRLg3Bl1lUiCX4VTv0rgFkCWRIbgxZx7H8oOr15wjUx5Rj8Su8VWLvZ6w0Ax8WNGjOJI7EGGax30S2RZ3Hm2s75e/s200/discrimination_1.png" width="200" /></a></div>
<br />
Tietyt hetket ja jutut on painunu mieleen ja syvälle. Tokalla luokalla
aloin kuuntelemaan Dingoa, ja käyttämään nahkarotsia. Kyllä, Satu 8-wee
kulki reteenä nahkarotsi päällä. Noh, siihen yhdistettynä pyöreä
ulkomuoto niin johan se riitti. "Nahkatakkinen virtahepo" oli silloin
yleisin nimike, joka muuttui "Nahkatakkiseksi karate-virtahevoksi" sen
jälkeen ko koitin voimalla pärjätä mua haukkuneille pojille..silloin ei
oma sanan säilä vielä ollut kehittyny, että ois pärjänny. Mulla oli
kouluun kaks reittiä, tätä tapahtu reitin 1 varrella, pari ikätoveria
kulki samaan suuntaan..lähikerrostalon edessä muistan pätkineeni jätkiä.
Kaikkea sitä. Mut ei siinä, pappa mulle sillon jo sano että "kukin saa
olla millanen haluaa", en mä sitä nahkarotsin käyttöä lopettanu ko vasta
sitten ko se ei enää mahtunut mulle.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjvXS16M0wAUwVYF0p-OWmtM-PHbUTPaV973WnYxZEogDlcxvM2U46b_bByMggTEnJW0FTPMR-_7TDB2wf4E6XufikU3gxVx6z9MtkXE2jc8XB8oZpCFxblDlFUjCA9bFzmDszPFjdb4Vn/s1600/to%252520knock%252520down_1.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjvXS16M0wAUwVYF0p-OWmtM-PHbUTPaV973WnYxZEogDlcxvM2U46b_bByMggTEnJW0FTPMR-_7TDB2wf4E6XufikU3gxVx6z9MtkXE2jc8XB8oZpCFxblDlFUjCA9bFzmDszPFjdb4Vn/s200/to%252520knock%252520down_1.png" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjABb4pFS2fQN0Tw12071T2oVKEbjLwn1yQCNGYFdvEfLnOjlhWw7802cjyd4jo84Bte0rbyPFixZivc-KQEeNKP4LcHkGK5b6jbWD6KCkPwuiP5awGQH3ld1QPH_70s7jQUAtSxpjv8eMd/s1600/verbaal_geweld.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjABb4pFS2fQN0Tw12071T2oVKEbjLwn1yQCNGYFdvEfLnOjlhWw7802cjyd4jo84Bte0rbyPFixZivc-KQEeNKP4LcHkGK5b6jbWD6KCkPwuiP5awGQH3ld1QPH_70s7jQUAtSxpjv8eMd/s200/verbaal_geweld.png" width="200" /></a></div>
<br />
Sitte millähä luokal tää tapahtu..oisko nelosel tai vitosel, reitin 2
varrella. Yks ikätoveri ja kouluun tullu uus poika kulkivat samaa
kautta, ja tää uus poikapa oli sit urheilijapoikii, ja vahva.
Harvinaista, mutta myös pidempi ko mää joka olin luokan toisiks pisin
tyttö sillon. No, hepä sitten yhdisti voimansa ja vahvin muistikuva on
siitä kerrasta ko he talviaikaan pistivät kepin mun repun kantohihnan
välistä ja riepottelivat meikää pitkin jalkakäytävää ja ojan piennarta.
Onneks eivät olleet mun luokalla, niin ei aina kulkeneet samaan aikaan.<br />
<br />
Ala-asteel
kaikenmoiset eläinnimityksetkin tuli kyl tutuks, ja esimerkiks jos olin
kipeenä, oli pulpetin sisältö sotkettu täysin. Tietenkin hyvä
koulumenestys oli yks asia, mistä sai kuulla. "Läski hikari" jne.
Silmälaseil varustettu, tottakai. Ai että, kaikki asiat kohdallaan
kiusaamista varten. Eiku siis mitä?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTTwhDn5BY9Q8_HyEtbGl0oo_EFyxDMZhKeW9FDwRPY3B15xGXp7Dod3uS3nGdjeq5TML20MMZj_5L9CBZci02aSV9IWHbo5LfgcSXCuyqdQMgjv220bL2rJRzJPevmQ_jrBGt20lbD5ip/s1600/auti%252520groep%2525204.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTTwhDn5BY9Q8_HyEtbGl0oo_EFyxDMZhKeW9FDwRPY3B15xGXp7Dod3uS3nGdjeq5TML20MMZj_5L9CBZci02aSV9IWHbo5LfgcSXCuyqdQMgjv220bL2rJRzJPevmQ_jrBGt20lbD5ip/s1600/auti%252520groep%2525204.png" /></a></div>
<br />
Jotain vielä yläasteesta..noh, seiskalla itteä isommat kiusas jonkin
verran. Mähän en ollu mitenkään "nätti tyttö" ja sit menin ihastuu yhtä
vuotta vanhempaan poikaan. Ai hurja! Siitähän sitä sanomista riitti, ja
pitkään. Sitten löysin suomirapin ihanan maailman, ja sen mukaiset
vaatteet. No eihän sekään ollu kellekään hyvä. Paitsi mulle. Oon monasti
näin jälkikäteen todennu, että ne isot ja löysät vaatteet tarjos mulle
hyvän suojan silloin.<br />
<br />
Vähitellen kiusaaminen hiipu,
enkä muista et ysillä tosiaan ois enää pahemmin ollu mitään. Me oltiin
koulun "isoimmat ja viksuimmat". Plus mähän muutuin riparikesän aikana
aikalailla. Sisäisesti ja ulkoisesti. Puoleen väliin ollu tukka sai
lähteä, ja otin alahuuleen lävärin syksyn ekalla kouluviikolla.
Meikkaaminen lisäänty, ja selkään ilmesty pitkästä aikaa pitkää
nahkatakki. Ulkoinen habitus alkoi saada hyväksyntää, joka on teinille
todella, todella merkitsevää. Ja ripari antoi mulle tosi isot eväät
elämään, joiden voimalla jaksoi eteenpäin. Jaksaa tänäkin päivänä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDBMAAmsicUQMwzwR1ARCvizXeNWiLzqOZXZG_sxUNiff_Tt3NEJLv8vmB6CTRi1osfYujDl5VS6scnKEqkSQTsk_yZ3fiqvqgJJCP0VEqfKgxkK-hiHzTh1T2WeoxzZOGOBVr_VwRnziM/s1600/bewoner.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDBMAAmsicUQMwzwR1ARCvizXeNWiLzqOZXZG_sxUNiff_Tt3NEJLv8vmB6CTRi1osfYujDl5VS6scnKEqkSQTsk_yZ3fiqvqgJJCP0VEqfKgxkK-hiHzTh1T2WeoxzZOGOBVr_VwRnziM/s200/bewoner.png" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8dkJ09UAayJ2GxE_TYMUcBazlV13iv3MJkgJQH9EWaPJSSXbBN3a5NQC3EJ9X_9zyeCP-YhtjOdBcof5p4AyB2B8-QiWXIvQg37DKv_Rh6w5MQLzd82W7uNEYp3Z1MRYDa8j-dDuRSaMJ/s1600/kaverit_0.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8dkJ09UAayJ2GxE_TYMUcBazlV13iv3MJkgJQH9EWaPJSSXbBN3a5NQC3EJ9X_9zyeCP-YhtjOdBcof5p4AyB2B8-QiWXIvQg37DKv_Rh6w5MQLzd82W7uNEYp3Z1MRYDa8j-dDuRSaMJ/s200/kaverit_0.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
Enkä mä ollut yksin kiusattu, meitä oli useampi. Valitettavasti. Mutta
oliko sekin sitten tekijä, joka auttoi jaksamaan? En osaa sanoa. Enkä
ole muiden kanssa jutellut, miten he ovat asiat kokeneet silloin ja
miten kokevat ne nyt myöhemmin. Ja jos haluaisin, oisin voinut tämänkin
ihan nimillä kirjoittaa, että kuka näistä ylläolevista jutuista on
tehnyt minkäkin. Mutta en mä sellaista, asialle ko ei enää mitään voi.
Kiusaaminen ei ole oikein eikä oikeutettua, mutta niin monta ko on
tekijöitä, niin monta on syitäkin. Niitä minä en tiedä, tuskinpa tulen
tietämäänkään. En ole jälkikäteen keltään kysynyt. Eikä tämä nytkään
varmaan osu heidän silmiinsä, eipä oo enää FB-kavereissakaan ketään
sellasta joka mua ois joskus kiusannu.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbjfqj1mK8IrmKnf_wtyaJFcD7Lvyh4lG8Hc-atWbYZHMLxmRDCkqfd_zhfAYgbIff8Ymfnjx5V8MyDkrQMNElrzqNH2WWMadZoU3vnRiTLWLh1bCrDb1eYRDatw2dH0vzMuALPKbSXSya/s1600/vriendinnen.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbjfqj1mK8IrmKnf_wtyaJFcD7Lvyh4lG8Hc-atWbYZHMLxmRDCkqfd_zhfAYgbIff8Ymfnjx5V8MyDkrQMNElrzqNH2WWMadZoU3vnRiTLWLh1bCrDb1eYRDatw2dH0vzMuALPKbSXSya/s200/vriendinnen.png" width="200" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Miks siis halusin tästä nyh kirjottaa? <a href="http://www.inhimillisiauutisia.fi/" target="_blank">Inhimillisiä uutisia</a> on tämän kuun päätoimittajineen ottanut myös teemaksi kiusaamisen ja sen lopettamisen. Jare Tiihonen <a href="http://www.inhimillisiauutisia.fi./ota-auttajan-rooli/4795883" target="_blank">kehottaakin</a>
meitä ottamaan auttajan roolin, ja tekee hienosti sanoessaan niin.
Varsinkin lapsille ja nuorille tämän aiheen sisäistäminen olisi todella
tärkeää. Ja tuntuu, että enemmän tarvitsisikin tällaisten idolien ja esikuvien sitä sanomaa toitottaa. Halusin siis itsekin ottaa tähän kantaa, mutta nyh vasta oon
kertonu vähä niistä mitä oon aikanaan kokenu. (Vaan tämäkin jo pitkä teksti,
joten kirjotanpa niistä kokemuksista seuraavaan tekstiin. Ihan heti
pian, ma lupaan. On yks artikkeli tuossa aiheesta jo aukikin.) Mutta siis, ko sitä
saatanan kiusaamista kun esiintyy ihan joka puolella..ei pelkästään
peruskoulussa. Lapsista nuoriin ja nuorista aikuisiin, ja ihan joka ympäristössä. Ja ihan liian moni sulkee asialta silmänsä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOvrsOwOorlNgYT8blm-FqReig01IowsJrYkC0B-XtSTEyEZIt6fU5luPMjsf5het8xWB9BKJINgGWy9OW4MA8NEGcaD5Svdk_U0BNwAfwEKmltf4TzBs-yKrlFyMDduyHpQexmi5A5GvH/s1600/to%252520help.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOvrsOwOorlNgYT8blm-FqReig01IowsJrYkC0B-XtSTEyEZIt6fU5luPMjsf5het8xWB9BKJINgGWy9OW4MA8NEGcaD5Svdk_U0BNwAfwEKmltf4TzBs-yKrlFyMDduyHpQexmi5A5GvH/s200/to%252520help.png" width="200" /></a></div>
<br />
Ihe olin viimeks tässä toissailtana ns. iskuvalmiudessa puuttumaan asiaan: oltiin yhdessä tapahtumassa, ja eräs tuttava oli siinä mun ja mun ystävän lähellä. Hän poikkeaa valtaväestöstä, mutta ihmisenä on varmasti ihanampi ko suurin osa valtaväestöstä ikinä tulee olemaan. Noh, siinä lähellä oli sitten paljonkin ns. tavallisia nuoria, joista esim. yhen porukan yks likoista katto tätä tuttavaa, sit tönäs kaveriaan ja kuiskas jotain, ja sit tääkin katto. No, he ei tehneet mitään sen enempää vaan keskittyivät sen jälkeen olennaiseen, eli tapahtumaan. Mutta mulla nousi jo siinä niskakarvat pystyyn ja aloin miettimään, että millä sanoilla tarvittaessa ojennan näitä nuoria, jos he alkaa siinä tuijottaa enemmän tai huutelee. Onneksi ei tarvinnut tehdä mitään. Tällä kertaa.<br />
<br />
"Annetaan tämän olla #viimeinenkiusaus."Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-87641239460392360702016-04-08T20:25:00.001+03:002016-04-08T20:26:23.912+03:00Ja jokainen....onnea etsii<br />
Ja jokainen siitä unelmoi.<br />
Jokainen rakkautta kaipaa.<br />
Ja jokainen siitä unelmoi."<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXLmxIwdjpTZJ0fqvsdsSXVS6i6RYeVSbeZMzUCoiloCvVK98EggeijYQ3ArpL1yVOxkbJAxK_yBr816Q849WV0CqvVzjbX7s65y7uKXeqUg-4xdD01ipp11Y3_NaoTWjhINSVtMp9owpE/s1600/happiness%252520wordle.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXLmxIwdjpTZJ0fqvsdsSXVS6i6RYeVSbeZMzUCoiloCvVK98EggeijYQ3ArpL1yVOxkbJAxK_yBr816Q849WV0CqvVzjbX7s65y7uKXeqUg-4xdD01ipp11Y3_NaoTWjhINSVtMp9owpE/s400/happiness%252520wordle.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Kuluvaa vuotta on nyt takana vähän yli kolme kuukautta, ja suurimman osan ajasta oon ollut tosi hyvällä tuulella. Mulla oli tammikuun lopulla synttärit ja silloin päätin, että tuleva vuosi mennäänkin <em>positiivisen kautta</em>. Joten tää kevätjakso koulussakin tuli kuin tilauksesta, kun meillä on nyt menossa kurssi nimeltään "Ratkaisukeskeiset ja yhteisölliset työmenetelmät". Tää kurssi on saanut mut ajattelemaan monia asioita, mutta ennen kaikkea yhtä isoa O:ta, meinaan onnellisuutta. Ja ehkä samalla myös <em>ihmisenä kasvamisen kokonaisvaltaista tutkimista</em>, ainakin omalla kohdallani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGbV5e0XHDZif1QTq58byO7wWoWTkEVVQ4n-dnvahSxwnxvaWMfejfTwPUbRzM2TZvY2pU96HH5pgOBTBT9NGHsLPNmJSJQ_3fSOzDySpAv6JwjwZl5AJWvFlS550ZwI_5lljeUVs8wcSv/s1600/onni3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGbV5e0XHDZif1QTq58byO7wWoWTkEVVQ4n-dnvahSxwnxvaWMfejfTwPUbRzM2TZvY2pU96HH5pgOBTBT9NGHsLPNmJSJQ_3fSOzDySpAv6JwjwZl5AJWvFlS550ZwI_5lljeUVs8wcSv/s320/onni3.jpg" width="320" /></a></div>
Oon näillä tunneilla tehnyt yllättävän paljon muistiinpanojakin, vaikka meillä Moodlesta materiaalit löytyykin. On vaan tullut sellaisia lauseita ja viisauksia, että on tahtonut laittaa ne heti ylös. Ajattelinkin tämän kertaista tekstiä tuottaa niiden kautta, ja (tottakai) lisäillä myös kuvia väliin. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivRSn7cVGmG7x-NgoISHzRJ-bpRkC_q7M8fAMjxzpFAiDxgn8axSPTe4VVEclyXpmpUgHH5SRcTJTKr7FafTR1hyphenhyphenv3llLae4AgzAsAYb0Gk9lmg3-lp4CXMddNafgjgSTEZu5aYAS2KrTa/s1600/happiness.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivRSn7cVGmG7x-NgoISHzRJ-bpRkC_q7M8fAMjxzpFAiDxgn8axSPTe4VVEclyXpmpUgHH5SRcTJTKr7FafTR1hyphenhyphenv3llLae4AgzAsAYb0Gk9lmg3-lp4CXMddNafgjgSTEZu5aYAS2KrTa/s320/happiness.jpg" width="276" /></a></div>
<br />
Mä oon joutunut kyllä <em>vaihtamaan näkökulmaa (refraiming)</em> elämään, että saan pidettyä tän asenteen tällei pysyvämminkin. Ajattelin myös että yritän noudattaa <em>5K-periaatetta: Kunnoitus, Kuuntelu, Keskittyminen, Keveys, Kärsivällisyys.</em> Pieniä, mutta tärkeitä hyveitä elämässä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-cpSw5QYfY_1V49xcGThrATnPiuTBfJK-UbjFEh4-2ilQtJ8stFpMilhTiDLo0rr9OEistq-TyC8Ruxs3yisX7X7LSrOHDhh5_ikxB8cqY0_CH_5XLWw5YTfrebOs0a3il4M5nydDmzr_/s1600/onnellinen-ohje.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-cpSw5QYfY_1V49xcGThrATnPiuTBfJK-UbjFEh4-2ilQtJ8stFpMilhTiDLo0rr9OEistq-TyC8Ruxs3yisX7X7LSrOHDhh5_ikxB8cqY0_CH_5XLWw5YTfrebOs0a3il4M5nydDmzr_/s320/onnellinen-ohje.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Mun onnellisuus koostuu tällä hetkellä muun muassa siitä että mä <em>luotan elämään</em>, ja mulla on "<em>punainen Ferrari</em>", jota tavoitella. Mun "punainen Ferrari" on sosionomin tutkinto, ja tiedän että en voi saavuttaa sitä jollen itse tee asian eteen jotain. Joskus oon vaan mennyt elämässä päätä pahkaa etiäpäin, mutta nykyään osaa jo <em>arvostaa ja kunnioittaa omaa itseään valintoja tehdessään</em>. Tätä <em>asennetta pitää muistaa vaalia ja ylläpitää</em>.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiypHUMKSSyn-jzfn98QXGNSvD3s24Xc9bLSFJazoEeCvGTc1EO5tJ-X7efOmZIzskOX1OPz6HFdhYhyIqiAtwnf2COLTlXTQsz0Odb1iEifZ9Fu1pQHnuyQseY2VHWVkGn649RcyGKGowT/s1600/responsible+for+my+own+happiness.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiypHUMKSSyn-jzfn98QXGNSvD3s24Xc9bLSFJazoEeCvGTc1EO5tJ-X7efOmZIzskOX1OPz6HFdhYhyIqiAtwnf2COLTlXTQsz0Odb1iEifZ9Fu1pQHnuyQseY2VHWVkGn649RcyGKGowT/s400/responsible+for+my+own+happiness.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Sä voit tietty vaan olla möllöttää ja valittaa, mutta aika usein siinä <em>valituksessa soi muutoksen toive</em>. Silloin pitää tehdä asioille jotain. <em>Jos jokin ei toimi - tee toisin. Jos jokin toimii - tee sitä lisää.</em> Väkipakolla ei välttämättä tietenkään onnistu, ja usein käykin niin että <em>k</em><span style="font-family: "cambria";"><em>un lakkaamme yrittämästä saada jotain aikaiseksi, meille avautuu valtava määrä uusia ja yllättäviä kokemuksia</em>. Mä itse uskon että se on silloin sellainen osa <em>sielun suunnitelmaa</em>, joka on meiltä itseltämme vielä piilossa, mutta meillä on kuitenkin mahdollisuus löytää se. Sellaista mahdollisuutta voi pitää <em>ovena uuteen maailmaan.</em></span><br />
<em><span style="font-family: "cambria";"></span></em><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfDKL7hMSGOjxZIKxpPwoINQL56t4_OI7yd9_4WYMROVXpLftKVLvJABrz_lIOPtwYRE1cOpSPxUsqgCjEggLvTIzyCL9OMWz4MdQnM8sbtVbc2uJrPEnwztkB7ISEutYcuHQonnON3ipd/s1600/onni1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfDKL7hMSGOjxZIKxpPwoINQL56t4_OI7yd9_4WYMROVXpLftKVLvJABrz_lIOPtwYRE1cOpSPxUsqgCjEggLvTIzyCL9OMWz4MdQnM8sbtVbc2uJrPEnwztkB7ISEutYcuHQonnON3ipd/s320/onni1.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "cambria";"></span><br />
<br />
<span style="font-family: "cambria";">Me katsottiin koulussa <a href="http://www.imdb.com/title/tt1278469/" target="_blank">elokuva</a>, aivan liikuttavan ihana sellainen. Se kertoi <a href="http://www.templegrandin.com/" target="_blank">Temple Grandinista</a>, ja hän noudatti tuota ovi-neuvoa elämässään. Saattaa noudattaa vieläkin, mene ja tiedä. Hänen elämänsä ei ollut helppoa, mutta hän on silti ollut onnellinen. Hänellä oli myös tavoite, ja hän saavutti sen. <span style="font-family: "times new roman";"><em>Tavoitteeseen voi päästä monia erilaisia polkuja pitkin</em>, ja meidän jokaisen polku onkin erilainen. Kunkin kannattaa muistaa, että sillä polulla<em> kannattaa tuhlata energiaa ratkaisujen etsimiseen, eikä ongelmien pohtimiseen</em>. <span style="font-family: "times";"><em>Every problem is a frustrated dream, </em>sanoi joku. Kuulostaa ainakin omaan korvaan aika oikealle lausahdukselle.</span></span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr8eBJCr9syebKJMpiFouHAa1Fu1_3HPfvmZRYTcJCV4RIsbNmbgUgVhxAEbwF8Vu_82cNpOTeUyOlmzXExE_evAUT6kQLHCEDc7vJV4NNX_OLPZAun-tu1GJYVugpYyji-Z8Jmbr4LkcM/s1600/onni2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr8eBJCr9syebKJMpiFouHAa1Fu1_3HPfvmZRYTcJCV4RIsbNmbgUgVhxAEbwF8Vu_82cNpOTeUyOlmzXExE_evAUT6kQLHCEDc7vJV4NNX_OLPZAun-tu1GJYVugpYyji-Z8Jmbr4LkcM/s320/onni2.png" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Millainen on sinun <em>sisäinen puheesi</em>? Sanotaan että keskimäärin<em> negatiivisten ja positiivisten ajatusten suhde on 1:3</em>; tarkoittaen että yksi negatiivinen ajatus tarvitsee kolme positiivista ajatusta kumoutuakseen. Jos tuo suhde on tasaisempi, 1:1, ollaan jo aika synkällä suunnalla. Itselläni tuntuu tällä hetkellä että suhde saattaa olla lähempänä 1:10. Ei kovin paljoa ole sellaisia ikäviä ja synkkiä asioita, jotka ajatusmaailmaa varjostaisivat. Siihen vaikuttaa paljon myös <em>sosiaalinen pääoma</em>, jonka koen itselläni olevan todella hyvällä mallilla. Ollut oikeastaan aina.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_5Du496CXaibOufQJMqr2-Tud9p63f0UVc0_G4ITgxWSgK2UDkqfpYxttf39UaCeBPox90g6AO8zgUbjkCR0fvHJ8C2AnX_bDrXXOwAd-waJDdeywNhfs0HL_ZeGvts4TP7HjBd_QaPm4/s1600/tuo-onni-pukee-sua.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_5Du496CXaibOufQJMqr2-Tud9p63f0UVc0_G4ITgxWSgK2UDkqfpYxttf39UaCeBPox90g6AO8zgUbjkCR0fvHJ8C2AnX_bDrXXOwAd-waJDdeywNhfs0HL_ZeGvts4TP7HjBd_QaPm4/s1600/tuo-onni-pukee-sua.jpg" /></a></div>
<br />
Mä oon myös tänään ollut todella onnellinen. Tällei perusonnellinen, ja onnellinen tietyssä hetkessä. Tarkempia yksityiskohtia kertomatta voin sanoa, että opinnäytetyön yksi iso osa on nyt takana päin. Toiminnallinen osuus siis. <em>Henkinen lottovoitto</em>. Yksi iso <a href="http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au854b092c-97cd-408a-8deb-7dc86001c0c0#.Vwfly8vovIU" target="_blank"><em>Kukkutimurunen</em></a>. Koen, että tän iltapäivän aikana mä <em>opin yhtä paljon kuin opetin, ja sain yhtä paljon kuin annoin</em>. Ihmisten parissa tehtävästä työstä ei voi enää enempää odottaa tai pyytääkään. Minä tein parhaani, ja niin tekivät muutkin. <em>Ihminen tekee parhaansa, sen, mikä on mahdollista juuri nyt</em>. Se mikä milläkin hetkellä on parasta, vaihtelee hetkestä toiseen. Mutta se paras juuri kullakin hetkellä, se riittää. Sen muistaminen on yksi onnellisuuden peruspilari. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDkO-9Tq6P3oxHoY1fTJgkvV7KmWXGAXdSJwXvz-mEYRnjznCxAjWOiqUJf4g6k4nyVMljiTiRU_wUnG05w6gRlD0pJ8lQXmdGVoBDSIqa-1fZzxAXziGnJAJFqADbTfA-DFjMhvMaR1F5/s1600/happiness2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDkO-9Tq6P3oxHoY1fTJgkvV7KmWXGAXdSJwXvz-mEYRnjznCxAjWOiqUJf4g6k4nyVMljiTiRU_wUnG05w6gRlD0pJ8lQXmdGVoBDSIqa-1fZzxAXziGnJAJFqADbTfA-DFjMhvMaR1F5/s320/happiness2.jpg" width="288" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Lopuksi vielä runo tunteista. Niihinhän tämä meidän elämä täällä perustuu. </span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><span style="color: black;">"<em>Ihmisenä oleminen on kuin majatalo, vierasmaja. Joka aamu tulee uusi vieras. Ilo, masennus, ilkeys, äkillinen tietoisuuden hetki, kaikki tulevat kuin odottamattomat vieraat. Toivota tervetulleeksi joukkio, joka raastaa raivokkaasti talosi tyhjäksi huonekaluista, kohtele silti jokaista vierasta kunnioittavasti. He voivat olla tyhjentämässä sinua uutta iloa varten. Synkkä ajatus, häpeä, kauna - ota ne vastaan nauraen ja kutsu sisään. Ole kiitollinen kaikista tulijoista sillä niistä jokainen on lähetetty jostakin tuolta puolen sinulle oppaaksi."</em> Lähde: Rumi Sufi-runoilija 1220-luvulta, vapaasti Soili Takkalan suomennoksen pohjalta.</span></span><br />
<span style="font-family: "times";"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcl_b1z0QKQWIVDxdDcycm3cWRk6UXAykqaYMfWZ2Hz-4mgzPFOtk3uMDVAoNK1GGZwxNhTY1rs5CrzeFsVNxMNAAXH9Zefpqh_jNMmC-nT3Uh4hSNesdrmKtnOx5m26OrNvTQBnF-4iGu/s1600/onni4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcl_b1z0QKQWIVDxdDcycm3cWRk6UXAykqaYMfWZ2Hz-4mgzPFOtk3uMDVAoNK1GGZwxNhTY1rs5CrzeFsVNxMNAAXH9Zefpqh_jNMmC-nT3Uh4hSNesdrmKtnOx5m26OrNvTQBnF-4iGu/s1600/onni4.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: "times";">Ps. Kel onni on, se onnen kätkeköön? Potaskaa, sanon minä. </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjCP3zFdvARxtT7elW_AoA__AKf4HYGpqX-ONtkRksW0ge57CwT6ONY4SfOPKpQUONgJlvxmKfg1ybshoqtIXyNilOro6HXYjBoiX9DZ_dA5KgegK4XZi5f26gHWhfHlOJE9TBPGREapu7/s1600/onnellinen-846x380.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjCP3zFdvARxtT7elW_AoA__AKf4HYGpqX-ONtkRksW0ge57CwT6ONY4SfOPKpQUONgJlvxmKfg1ybshoqtIXyNilOro6HXYjBoiX9DZ_dA5KgegK4XZi5f26gHWhfHlOJE9TBPGREapu7/s640/onnellinen-846x380.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "times";"></span><br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-55861270740641464522016-03-07T19:38:00.000+02:002016-03-08T09:13:56.397+02:00Päivän sana on kiitos, ja kiitos voi pelastaa jonkun päivän.<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5aav-NYGjKjXr-_8LHhPe8KPQ3xFWmiiCn2em37ERYFKGOYPMeAUQ85VNe6Nk_BiH_WZOGKB3cFPsLoZji7Dd4N-oiW7aAtuJ4mYQJKcmw7d2goAcszcjCBgKZpwx3sSfYEf7IKIJezx5/s1600/p197tgkp5i1dge19pa18gslk61k44.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a> </div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqK2EMvN3WuHJGCSVEeswNhvoZoiOb0WkXnoQsgQ34eSvxVAl_W9kOwX0qAMqaPI7VKpBueVsJzdOjuxt8FSnQMnr9FsvEtCc63kb37SKs2koHzY3HWlQX3Wc5sCLNXE_ltRNe5QN6qSZ/s1600/kiitos_siili.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqK2EMvN3WuHJGCSVEeswNhvoZoiOb0WkXnoQsgQ34eSvxVAl_W9kOwX0qAMqaPI7VKpBueVsJzdOjuxt8FSnQMnr9FsvEtCc63kb37SKs2koHzY3HWlQX3Wc5sCLNXE_ltRNe5QN6qSZ/s320/kiitos_siili.jpg" width="225" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>"Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta." </em>(<a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jaak.3.html" target="_blank">Jaak. 3:10</a>)</div>
<br />
"Kiitos on kiitollisuutta osoittava<span id="goog_1508306955"></span> sana, joka sanotaan jonkin hyödyllisen tai arvostetun asian tehneelle. Myös kohteliaisuus pyydettäessä jotain." (<a href="https://fi.wiktionary.org/wiki/kiitos" target="_blank">Wikisanakirja: kiitos</a>)<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqK2EMvN3WuHJGCSVEeswNhvoZoiOb0WkXnoQsgQ34eSvxVAl_W9kOwX0qAMqaPI7VKpBueVsJzdOjuxt8FSnQMnr9FsvEtCc63kb37SKs2koHzY3HWlQX3Wc5sCLNXE_ltRNe5QN6qSZ/s1600/kiitos_siili.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL_QY1RdSFSYMt7Nn5LjTTI0MjSP2UcQLKxi-Uv78sGoWPTw7CgzSKbVHp_2SkoDtFGPCKnXL6cpjRbGaQAK_jbXSRbn6r4uhdJfVuB-9F_IfAATnFrFXOpKVYpl7tGNh2mfbanQoyAvdx/s1600/Kiitos-Toisenlainen-Lahja.png" /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>".. ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee."</em> (<a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jaak.1.html" target="_blank">Jaak. 1:25</a>)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
"<em>Kiitos ei maksa mitään."</em> Tai näinhän sen pitäisi olla. Radiossakin tänään Suomipopin Popstudiossa aihetta sivusivat, kun keskustelivat tästä että pitääkö esimerkiksi bussikuskeja tervehtää (<a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1457235736906?jako=fd62f142b9b2b64d5191ca4f848e0d94&ref=fb-share" target="_blank">HS: Moi vai ei?</a>), taikka päiväkodin pihalla toisia vanhempia. He mainitsivat esimerkkeinä muun muassa kaupan oven auki pitämisen toisille ennen itseään tai itsensä jälkeen. Pointtina siis se, että todellakaan kaikki eivät tänä päivänä kiitä tällaisen pienen kohteliaisuuden jälkeen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: right;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT1IySqcIL_aICk4_qN2acfi90L27U1AiNBxiF56Hmd2MJs0-85wwn6gRdXGWK9icmYiiMqqbnwuPWgNf4nc_rg8hvf3py5qoCmReLGTRfGcnHBNNQThoobZNbwLxKi7_u00T4-CPWobY1/s1600/kiitos_jpg-dup_1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT1IySqcIL_aICk4_qN2acfi90L27U1AiNBxiF56Hmd2MJs0-85wwn6gRdXGWK9icmYiiMqqbnwuPWgNf4nc_rg8hvf3py5qoCmReLGTRfGcnHBNNQThoobZNbwLxKi7_u00T4-CPWobY1/s320/kiitos_jpg-dup_1.jpg" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9tbvNL8adqcNhN1k7MGm4DJIB0IPOp425K-aX8m6VQnxWFFJOaSQnJYU_NZCroepz1onfnR1pvg50qwE3-wjF18Sp4HTC7RASw4V9_0dKtOk0dqTzPB3Vhre-Xgyzdsgn1QZfQv9gLjqg/s1600/thank-you.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="153" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9tbvNL8adqcNhN1k7MGm4DJIB0IPOp425K-aX8m6VQnxWFFJOaSQnJYU_NZCroepz1onfnR1pvg50qwE3-wjF18Sp4HTC7RASw4V9_0dKtOk0dqTzPB3Vhre-Xgyzdsgn1QZfQv9gLjqg/s200/thank-you.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
<div style="clear: both; text-align: center;">
<em>(Kiitos on kiitos kaikilla kielillä.)</em></div>
<br />
Toinen mitä itse olen jonkin verran miettinyt (ja mistä tämä kirjoituskin sai tuulta alleen) on monen tapa itseään kehuessa kyllä kiittää, mutta myös heti heittää siihen vastakehu, vaikka vähän pakostakin. Eritoten tuntuu että nuoret tekevät tätä paljonkin, ainakin sosiaalisessa mediassa..en osaa sanoa että miten asian laita kasvotusten on. Ja tätä asiaa olen ihan tietoisesti itse alkanut työstämään. En siis näitä vastakehuja, vaan nimenomaan pelkän kiitoksen sanomista. (Kiitos samoin eri yhteyksissä on sitten asia ihan erikseen..)<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI47g0DSPL3kRJ08EJk2tgyuVjjIJ3JZOtM63APJXNJxPcutY6eHCKutzdLklbloB6y3I2F3XimqF0oX38GHkqe2EDHSTTRRNIQ5MESpndl_69g3XA5UpWE6bleeN-hQ3OwrBu3b1tqaNf/s1600/kiit01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI47g0DSPL3kRJ08EJk2tgyuVjjIJ3JZOtM63APJXNJxPcutY6eHCKutzdLklbloB6y3I2F3XimqF0oX38GHkqe2EDHSTTRRNIQ5MESpndl_69g3XA5UpWE6bleeN-hQ3OwrBu3b1tqaNf/s320/kiit01.jpg" width="225" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<em> "Siunattu olkoon hän, joka ei odota kiitosta, sillä hän ei tule pettymään."</em></div>
<div style="text-align: center;">
-W. C. Bennet</div>
<br />
Vaikka tänään oli maanantai, itselläni se ei tuntunut siltä. Yksi syy siihen oli tänään saamani monet kehut. Enkä sano tästä kuulostaakseni itsekeskeiseltä taikka itserakkaalta, vaan ihan siitä syystä etten itsekään ole tottunut moiseen. Ylipäätään kehujen kuuleminen ja varsinkin niihin tottuminen on ollut useamman vuoden projekti. Siksipä tämän päiväinen oli hyvää harjoitusta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvqRu5BzzKBwitnBFiqLyglrwK5Fydd37LIV5hZH6F94dBzPJJKTdhsFs8itJoZaeAmw8jA65bzl0edKXqi46H9rl1NfUoQloTaMB_FYfksgK2I1ksMsfe8CTv4FLRSAEXgngJT5Q-d7qV/s1600/Thank-you-post-it_Xoombi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvqRu5BzzKBwitnBFiqLyglrwK5Fydd37LIV5hZH6F94dBzPJJKTdhsFs8itJoZaeAmw8jA65bzl0edKXqi46H9rl1NfUoQloTaMB_FYfksgK2I1ksMsfe8CTv4FLRSAEXgngJT5Q-d7qV/s320/Thank-you-post-it_Xoombi.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: black;"><em>"Kiitos!</em></span></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-top: 0px; text-align: center;">
<em><span style="color: black;">Niille, jotka uskoivat minuun, </span><span style="color: black;">kun en siihen itse pystynyt.</span></em></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-top: 0px; text-align: center;">
<span style="color: black;"><em>Niille, jotka hymyllään hälvensivät pimeyden kasvoiltani.</em></span></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-top: 0px; text-align: center;">
<span style="color: black;"><em>Niille, jotka vaihtoivat taakkani vilpittömään iloonsa ja pitivät sitä hyvänä kauppana.</em></span></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-top: 0px; text-align: center;">
<span style="color: black;"><em>Niille, joiden rakkaus ja nauru antoivat minulle siivet ja sinitaivaan.</em></span></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-top: 0px; text-align: center;">
<span style="color: black;"><em>Niille, joita en voi kylliksi kiittää tässä elämässä, enkä seuraavassakaan."</em></span></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-top: 0px; text-align: center;">
<span style="color: black;">-Bradley Trevor Grieve</span></div>
<br />
Sain useampia kehuja uudesta mekostani sekä hiuksistani, tosin päivän parhaat ja ilahduttavimmat kehut taisivat tulla elämänasenteestani (siitä, miten kokemani elämä heijastuu vetovoimana itsestäni). Kaikkiin vastasin hymyssä suin: "kiitos". Toki keskustelu muutenkin siinä jatkui, mutta lausuin kiitoksen kiitoksena ja muut asiat sitten muina asioina. Suosittelen tätä muillekin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicMJ4eKNO7zy38NREhE0uVzpWjkd14b2Q0c1KhEWjl2br4K6kDuhGGrW64YPQuUgRbD879JSxhE8hC_z9ihYaiDQ9jjptXM0cm6cu91qa5K9QjvHJcLNelS4cZpBWN8DStIQdJcw2qxhCE/s1600/LIIKAA-IHANUUTTA.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="247" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicMJ4eKNO7zy38NREhE0uVzpWjkd14b2Q0c1KhEWjl2br4K6kDuhGGrW64YPQuUgRbD879JSxhE8hC_z9ihYaiDQ9jjptXM0cm6cu91qa5K9QjvHJcLNelS4cZpBWN8DStIQdJcw2qxhCE/s320/LIIKAA-IHANUUTTA.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>"Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi,</em></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<em>teidän suuhunne sopii kiitos."</em> (<a href="http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ef.5.html" target="_blank">Ef. 5:4</a>)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Jos ja kun luit tekstini tänne asti, niin: <em>"Kiitoksen kauneimman, Sulle tässä ojennan!"</em><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimOhyR20Cd8BDzkKLM0BXzjJ_FS65cIDGREHpvniAI0RrERmMm8yl4QgLv4oEL8BgYUUp3m40z0oG2PkNAWpVHF5XaTtl5G_pzYFmn5CgZVGTpMlEwNEBhhm1_TqEEwvq9FBi0VFmoTAbH/s1600/ulossiili.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie3DDcMan9pUZOvt56hyphenhyphenWRoz9zl8qr1DIAcJveG3DIEaeA_6XhKf0ItAfVyMRo_DNH3Tsvc_GRwA-e56MW8WYMxtLt7D686IrRWIClEHeV8g3zWhHenGnoQwa03bsi3Eeyg36NzRbX-qcU/s1600/---.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="187" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie3DDcMan9pUZOvt56hyphenhyphenWRoz9zl8qr1DIAcJveG3DIEaeA_6XhKf0ItAfVyMRo_DNH3Tsvc_GRwA-e56MW8WYMxtLt7D686IrRWIClEHeV8g3zWhHenGnoQwa03bsi3Eeyg36NzRbX-qcU/s640/---.gif" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.kiroilevasiili.fi/ulos" target="_blank">Kiroileva Siili</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<strong>MUOKS</strong>: Facebook tänään muistutti, että kolme vuotta sitten (8.3.13) olen siellä julkaissut tähän aiheeseen liittyvän pätkän, jonka Positiivareilta joskus löysin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span>"<strong>OTA REILUSTI VASTAAN</strong></span><br /><br /><span>Onko sinulla vaikeuksia kohteliaisuuksien vastaanottamisessa?</span><br /><span>Vastaatko usein: "No, eihän se nyt ollut mitään."?</span><br /><br /><span>Kohteliaisuuden sivuuttaminen olankohautuksella</span><br /><span>saa usein epätoivottua huomiota osakseen</span><br /><span>ja vähättelee sekä sinua, että tunnustuksen antajaa.</span><br /><br /><span>Kun saat kiitosta,</span><br /><span>kun joku tarjoaa sinulle kohteliaisuuden,</span><br /><span>sano vain yksi sana: "Kiitos!",</span><br /><span>ja anna tapahtuneen vaikuttaa itseesi...</span><br /><span>Hyvin myönteisesti."</span><br /><br /><span>-Positiivarit</span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-24251523434627853062016-02-26T18:00:00.000+02:002016-02-26T18:36:50.059+02:00Teette mitä teette..<div style="text-align: center;">
..mä oon täydellinen, te ette. (Ah, niin rakastan tätä lausetta!)</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh74Kjgnqkw0YzLIrAFpseJyNeH7y_5_8gzHWBWB9ad5EZrCk5VPmrrUdAzyUdjDkEVA3eFSKMeM1DlI0i6J-mP4Lb77IR-jDosoEe0BSe34rOc24V437UBqIBoowghNnncIIYD-Xgd3Eyq/s1600/12004070_10153313027928141_254131087704035968_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh74Kjgnqkw0YzLIrAFpseJyNeH7y_5_8gzHWBWB9ad5EZrCk5VPmrrUdAzyUdjDkEVA3eFSKMeM1DlI0i6J-mP4Lb77IR-jDosoEe0BSe34rOc24V437UBqIBoowghNnncIIYD-Xgd3Eyq/s200/12004070_10153313027928141_254131087704035968_n.jpg" width="200" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
Vitsi vitsi..vai oliko? No ei muuten ollut.</div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
Ei, nyt en käy väittämään että olisin täydellinen ihminen. Sitä kun ei ole kukaan meistä.</div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAzq2CuVbJf2lEjlb_mggL3ZnBq022V-aoixCA_i0cnsElp47iJ6mwZ34mLNK81-hSeUarnYP3fzXlKpICYi3CRUbtLgtfFmFS0jAY7oYNP2h_zzHhzC-omdvxcSkcQYXHgvHtXTdOFL9G/s1600/large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAzq2CuVbJf2lEjlb_mggL3ZnBq022V-aoixCA_i0cnsElp47iJ6mwZ34mLNK81-hSeUarnYP3fzXlKpICYi3CRUbtLgtfFmFS0jAY7oYNP2h_zzHhzC-omdvxcSkcQYXHgvHtXTdOFL9G/s200/large.jpg" width="200" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Mutta olen kuitenkin juuri täydellinen minä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Ja täydellisin minä, koska kukaan muu ei voi olla minä. Enkä minä voi olla kukaan muu.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrlrwM3tVQTma_7lpv4Yzw_ehqJL-YtPQ3qde4sRANU7jfIpWzXE39_6aLOyU86FhPmyqrW4JfLow2LZMY-NOdCjTKLq13F6EZANn3Z0NPPt7bKKr2yR2l-rLCc2KIf8HsLR9Z5wHcw6rD/s1600/128704501820450502_NR3QeyKo_f.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrlrwM3tVQTma_7lpv4Yzw_ehqJL-YtPQ3qde4sRANU7jfIpWzXE39_6aLOyU86FhPmyqrW4JfLow2LZMY-NOdCjTKLq13F6EZANn3Z0NPPt7bKKr2yR2l-rLCc2KIf8HsLR9Z5wHcw6rD/s200/128704501820450502_NR3QeyKo_f.jpg" width="200" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
Kun sinä itse taas.. </div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh85jpIkc-A-RPwIh5Hr1wHc35m7s60CIiIr2qfLK-xVnKM30qaRIUEEhDvOSMwhWsxlGOv1DpjC3TwdmYEiKaZlFxVfHjYCI2xVxh5X27Bgc3frpxUPpMi8KBAhzFln5FtAkG0il6Vh3dG/s1600/you.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="140" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh85jpIkc-A-RPwIh5Hr1wHc35m7s60CIiIr2qfLK-xVnKM30qaRIUEEhDvOSMwhWsxlGOv1DpjC3TwdmYEiKaZlFxVfHjYCI2xVxh5X27Bgc3frpxUPpMi8KBAhzFln5FtAkG0il6Vh3dG/s200/you.jpg" width="200" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
..olet täydellinen sinä. Ja täydellisin myös, kukaan muu ei voisi olla sinä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Etkä sinä voi olla kukaan muu.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsGYh15rVy-j06ZgOpOpoRvBqvbGHkyWjpwbWzKr2ZwN1vQNJ5e2c5L8Rr8D1vM3tDNZXPtY-vm9DK9huPrI208f7JJ8HJ8n2s4egDEVP7KAvh7EMremLPscjyDUzRI54HzX6vvO6omSQR/s1600/AAEAAQAAAAAAAALcAAAAJDVmMzMzNWJmLTA5OGUtNDliMi1iZGNlLWMwYmM5NGE5YTg5NA.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="113" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsGYh15rVy-j06ZgOpOpoRvBqvbGHkyWjpwbWzKr2ZwN1vQNJ5e2c5L8Rr8D1vM3tDNZXPtY-vm9DK9huPrI208f7JJ8HJ8n2s4egDEVP7KAvh7EMremLPscjyDUzRI54HzX6vvO6omSQR/s200/AAEAAQAAAAAAAALcAAAAJDVmMzMzNWJmLTA5OGUtNDliMi1iZGNlLWMwYmM5NGE5YTg5NA.jpg" width="200" /></a> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Aina ei kyllä tarvitse olla täydellinen oma itsensäkään, jos ei siltä tunnu.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB7-jqKvwZRLm5VsrE5amh9qmbwk7mo6bu152qxBYv3BawT0vdvKg3dYGMHPwYl9FkgBL-gEtitWFEpcekbWUUZoa_TjDlIkoli1ojLq7S1LjxrxfPjiepLDiUJYbbH6jBEfH8iNgWJzZE/s1600/perfect.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB7-jqKvwZRLm5VsrE5amh9qmbwk7mo6bu152qxBYv3BawT0vdvKg3dYGMHPwYl9FkgBL-gEtitWFEpcekbWUUZoa_TjDlIkoli1ojLq7S1LjxrxfPjiepLDiUJYbbH6jBEfH8iNgWJzZE/s200/perfect.jpg" width="200" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Riittää, kun on paras versio itsestään. Joka sekin voi eri päivinä olla erilainen, ja se on ihan sallittua.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6dchoVbwIK_utB1Qrr8XEdYH4A0nn-sG1B1hN9OA7etMSt4iPFVboDBrGvVmfWZ9O0BMMr-VIQdP-1xhU8-1y_OdHjDughWT3ZM-XYjGX8Dpj2yVdr9z-Ren1oQiUNWPK1CHYOps8c6i9/s1600/Be-the-Best-Version-of-Youdfh.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="132" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6dchoVbwIK_utB1Qrr8XEdYH4A0nn-sG1B1hN9OA7etMSt4iPFVboDBrGvVmfWZ9O0BMMr-VIQdP-1xhU8-1y_OdHjDughWT3ZM-XYjGX8Dpj2yVdr9z-Ren1oQiUNWPK1CHYOps8c6i9/s200/Be-the-Best-Version-of-Youdfh.jpg" width="200" /></a> </div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
Millainen se paras versio kustakin sitten on, on jokaisesta itsestään lähtöisin.</div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
Sitä ei kukaan toinen voi puolestamme päättää. </div>
<div style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT_-QDZjJVznw-2-08ssig82KlOJ5ZeS52pM842f5NSWP9KZifDUjsdIUpAcyvInHeBV9Dbt6iUQKcXmmRODGzyg56v5KaXZRVaEZp_4RubKz5Lw2-MJplMcW3qe4b4hQa8QYd4hCv5IjQ/s1600/tut_newtagline.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT_-QDZjJVznw-2-08ssig82KlOJ5ZeS52pM842f5NSWP9KZifDUjsdIUpAcyvInHeBV9Dbt6iUQKcXmmRODGzyg56v5KaXZRVaEZp_4RubKz5Lw2-MJplMcW3qe4b4hQa8QYd4hCv5IjQ/s200/tut_newtagline.jpg" width="160" /></a> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tärkeintä on siis tehdä se, mihin pystymme. Yrittää olla se oma paras itsensä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir2JCmkMFaCYOI5e5vzP3_O2-vEPLCKfrZp_y_KNIz6ECzQkIR9ZWUEnjil_J5T8nngXD3JJ_DTGX31GwqCIs-kifL-X8PPhGQOGrKt5cU8tebsyWNM0nq6SlBIHosRoGjzGJsBk_TecRc/s1600/Yoda-Do-or-do-not-there-is-no-try1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="116" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir2JCmkMFaCYOI5e5vzP3_O2-vEPLCKfrZp_y_KNIz6ECzQkIR9ZWUEnjil_J5T8nngXD3JJ_DTGX31GwqCIs-kifL-X8PPhGQOGrKt5cU8tebsyWNM0nq6SlBIHosRoGjzGJsBk_TecRc/s320/Yoda-Do-or-do-not-there-is-no-try1.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
No mutta Mestari Yoda, älä nyt ole niin ehdoton.</div>
<div style="text-align: center;">
Emmeköhän voi tehdä pienen kompromissin ja sopia, että tärkeintä on se että edes yrittää. </div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW4yzc9OV6sXx1mVv51nlhF2YMzzXiR-yOYF7N5hr2Nv0LZWW0puiB36qGMaDvKv7SBMZVFTLGzk8b5Nnd2CkSFCmrzYYs9XrUjn6jyvfpEa7I2WxSqAjtwBrfaqJoHwXX0V-t8CuQ4gl2/s1600/Just-Try.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="89" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW4yzc9OV6sXx1mVv51nlhF2YMzzXiR-yOYF7N5hr2Nv0LZWW0puiB36qGMaDvKv7SBMZVFTLGzk8b5Nnd2CkSFCmrzYYs9XrUjn6jyvfpEa7I2WxSqAjtwBrfaqJoHwXX0V-t8CuQ4gl2/s320/Just-Try.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
Kuitenkin..ennen kuin on mahdollista edes yrittää olla se oma paras itsensä,</div>
<div style="text-align: center;">
on muistettava että kaikki alkaa tästä: rakastaa itseänne! </div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMicpKqGrlsiJOLbR900rywgtWg5QmmnGNqF_fI9lKIrv7MwcLbySYDMSTeag3Axaq45Z5fEe0-iWzqvHNEiqNlYuYj8meSaneCeniettUFMU-qAE58xesKVwFkb_FBDOH9yjSm51i8h9l/s200/LoveYourself-IMG_7157.jpg" width="200" /> </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-89546397831133601522016-02-25T16:43:00.000+02:002016-02-25T16:43:00.948+02:00Asenne vai elämän puute..Vai vähän sekä että.<br />
Tuollainen ajatus putkahti päähän, ko tänään kotio koulusta ajelin. <br />
<br />
Minun ja opiskelutoverini opinnäytetyö otti tänään taas askeleen eteenpäin (siitä iso OUJEE!), mutta siinä samalla oma mieli otti aimoharppauksen menneeseen. Olimme siis meille entuudestaan tuntemattomien opiskelijaryhmien parissa, ja etupulpetissa istuessa pudistelimme osin naureskellen päitämme ja mietimme, että mihin olemme itsemme änkeneet. Tiedän, itselläkin on ikää vasta 28 vuotta, mutta välillä tuntuu siltä kuin kuilu itseni ja tämän päivän kaksikymppisten välillä olisi mahdottoman suuri. Ainakin joissain asioissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdYfzku6fxuTvTyQrPC0W-UPaYucUFCSeFmWEf4uAvJq6awphzs1lTVZAYHXT0bvuU3ueUyVJWp-vOZ2rUPwSLgk9dasPC6NZpezIgej0b98QvkQAD5ASCq2hdKPLa0G8V86XVWpSSWPdp/s1600/yll%25C3%25A4riboxi+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdYfzku6fxuTvTyQrPC0W-UPaYucUFCSeFmWEf4uAvJq6awphzs1lTVZAYHXT0bvuU3ueUyVJWp-vOZ2rUPwSLgk9dasPC6NZpezIgej0b98QvkQAD5ASCq2hdKPLa0G8V86XVWpSSWPdp/s320/yll%25C3%25A4riboxi+%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Elämän yllätyksiä.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Mistäkö pään pudistelu ja tämä ajatuksenjuoksu sitten johtuu? Niistä äänekkäimmistä reaktioista joita kuulin tänään ensimmäisenä, kun näille opiskelijoille kerrottiin että erään kurssin toteutus onkin enimmäkseen itsenäistä toiminnallista suorittamista pienryhmissä. Ihmettelyä siitä että "millä ajalla toteutetaan", "miten paikan päälle pääsee", "kuka kustantaa matkat" ja "eikö voida olla vain oman ryhmäläisten kesken".<br />
Sitten kun minä ja toverini olimme lisäksi selittäneet että miksi ihmeessä olemme siellä heidän kanssaan, ja miten opinnäytetyömme liittyy tähän heidän kurssiinsa, sain lisää mietittävää. Että eikö ihmisiä vain kiinnosta mitä toisilla on sanottavaan, vai oliko se niin suuri järkytys, koska heti kun saimme asiamme sanottua, joku kysyi "siis ollaanko me siinä mukana vai", ja toinen "pitääkö meidänkin siis hikoilla siellä". Niin. Niinhän me juuri taisimme kertoa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjggNisgd-31EI6dFvNfhgJcKNC47RuHOTrbPEAaO1HADm8cP5xBCDJwgn5M6o3hZUgxud3aNKNHS6a3KYhtHzdvvbKu8mBWv2jNRl0Xwkd_MAx1RspynS5BVQFR0mRL5-OMs2sgkwb_eHX/s1600/tirppa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjggNisgd-31EI6dFvNfhgJcKNC47RuHOTrbPEAaO1HADm8cP5xBCDJwgn5M6o3hZUgxud3aNKNHS6a3KYhtHzdvvbKu8mBWv2jNRl0Xwkd_MAx1RspynS5BVQFR0mRL5-OMs2sgkwb_eHX/s320/tirppa.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Jokainen tarvitsee joskus apua.)</div>
<br />
Jos tosiaan muistelen taaksepäin itseäni ja silloisia opiskelutovereitani, niin jo sekä ammattiopiston puolella että siellä edellisessä ammattikorkeakoulussakin (jolloin tuli vielä oltua siis parikymppinen) me olimme vain tyytyväisiä siihen, jos koulupäivät sisälsivät muutakin kuin luennoilla istumista. Opintokäynnit ja muu toiminnallinen toteutus oli suurta plussaa.<br />
Eikä me pahemmin silloin kyselty, että kuka maksaa. Jos joillain oli autoja, sovittiin kimppakyydeistä ja maksettiin bensoista, tottakai. Jos paikka minne piti mennä oli edes kävelymatkan päässä junaradasta, mentiin junalla ja kävellen. Ja itse maksettiin, se nyt vain oli kulu muiden joukossa. Itse oli vain tyytyväinen että pakollisia ostettavia kurssikirjoja ei juurikaan ollut, joten kyllä tällaisia pikkusummia sitten pystyi maksamaan. Eikä niitä kurssikirjoja oikeastaan ole nyttenkään.<br />
<br />
Sen ymmärrän että saattaa olla hankalaa useamman ihmisen aikatauluja saada sopimaan yhteen, mutta koska opiskelijan ensisijainen homma on hoitaa koulunsa, niin työvuoroon vetoaminen heti ensimmäisenä ei vaan toimi. Varsinkin kun lukkarissa kuitenkin on jonkin verran tyhjääkin..<br />
Ja tuo että ei tässä vaiheessa elämää asiat vain mene niin, että aina saisi olla sen kivoimman kaverin kanssa ja tehdä tehtäviä yhdessä. Ammattikorkeakoulussa (periaatteessa) ollaan jo aikuisia, yksi tutkinto jo takana ja toinen tulossa, valmistaudutaan työelämään. Ei sielläkään voi itse aina valita, keiden kanssa työskentelee ja keiden ei. Ei se yhteiskunta vaan pyöri sillä tavalla..<br />
<br />
Noh, en sitten tosiaan tiedä että onko maailma ylipäätään tässä about kymmenen vuoden aikana muuttunut niin paljon, onko nuorisokulttuuri muuttunut vai onko se vain se elämän puute mikä saa tällaista aikaan. Tarkoitan siis elämän puutteella elämänkokemusten puutetta sekä niiden oletettua vähyyttä, joka nuorella iällä vielä on. (Tietenkään en kenenkään henkilökohtaisista kokemuksista tiedä.) Hieman mietin myös maantieteellisestä sijainnista johtuvia eroavaisuuksia, vaikuttaako se? Vai alanko minä vain hitaasti ja varmasti lähestymään keski-ikää, jolloin alkaa kiinnittämään enemmän huomiota tämän kaltaisiin asioihin..<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx8Zf3aDiqJ1WzM6xyYfW0GvA5Jeb-lGCksF8fZTaXRcL4q4v4AoxHaTIpVrXGx0DGb0ZnCfSIA3g5eNsFqqLFT0-KIGPAtt0sGbYaLpVfOKtmWS_TLGlCbGU9PnfhRonoJqFAGu3WCXT2/s1600/2012-03-11+12.50.53.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx8Zf3aDiqJ1WzM6xyYfW0GvA5Jeb-lGCksF8fZTaXRcL4q4v4AoxHaTIpVrXGx0DGb0ZnCfSIA3g5eNsFqqLFT0-KIGPAtt0sGbYaLpVfOKtmWS_TLGlCbGU9PnfhRonoJqFAGu3WCXT2/s320/2012-03-11+12.50.53.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
("Rakkaus on se urheilulaji, joka käy eniten sydämelle." -Maurice de Vlaminck)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Siinäpä sitä on pohdittavaa..</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Nyt tämä kätevä emäntä palaa kotitöiden pariin, ja toivottavasti ehtii jo loppuviikon aikana palata tänne, on meinaan yksi aihe ollut jo hetken mielessä.. Hellurei!</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-33495604901487486032016-01-26T12:41:00.002+02:002016-01-26T17:11:27.059+02:00Minun valintani.<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mulla asuu kotona siis yksi lapsi, joka täytti viime elokuussa 6 vuotta. On kaksi silmää, kaksi korvaa, nenä ja suu. Kuten suurimmalla osalla lapsilla. Tällä mun lapsella vaan on näiden lisäksi neljä jalkaa ja häntä. Kyllä, mun lapsi on koira. Tähän nyt varmasti moni sanoo, ettei koira voi korvata lasta. No eihän se tietyllä tavalla voikaan, mutta koska tiedän että hyvin suurella todennäköisyydellä en tule ihmislapsen äiti koskaan olemaan, niin minulle koirani on lapseni.<br /><br />Mistäkö tiedän, että perheeseeni ei luultavasti ihmislasta tule? No, minulla todettiin 2005 imusolmukesyöpä jonka hoidot aiheuttivat sen etten saa lasta sillä kaikkein luonnollisimmalla tavalla. Minulle tehtiin kyllä munasarjakudoksen talteenottoleikkaus, vaikka tuolloin 17-vuotiaana en ensin siihen meinannut suostuakaan. Ajatus "koeputkilapsesta" ei ollut se omin, vaan olin jo tuolloin ehtinyt adoptiotakin miettiä (kun olin saanut vierestä hieman nähdä adoption hyviä puolia). Myöhemmin sitten olen kuitenkin ollut tyytyväinen, että pari läheistä ihmistä minut siihen leikkaukseen ja munasarjakudoksen pakastamiseen suostutteli. Että on se mahdollisuus kaiken varalta.<br /><br />Vaikkakin hämmennyin kovin lukiessani erään uutisen 8.1.2016, jossa kerrottiin kuinka Suomessa on nyt ensimmäistä kertaa saatu alkamaan raskaus pakastetulla munasarjakudoksella. Minulle lääkäri 2005 sanoi, "eihän tämä menetelmä täysin varma ole, mutta eihän mikään muukaan ole", josta siis käsitin että jo silloin menetelmä olisi kuitenkin ollut suht yleinen. Uutisessa kerrottiin että Suomessa takaisinsiirtoja on tehty vasta neljä, joista tämä yksi raskaus. Maailmassa vauvoja on tällä menetelmällä syntynyt noin 60, ensimmäinen vuonna 2004. Hämilläni? Kyllä.<br /><br />Adoptiotakin siis olen miettinyt pitkään ja monesti, ja ottanut asioista selvää. Adoptiopolusta, ikärajoituksista, maiden vaatimuksista, pitääkö olla naimisissa vai ei, ja niin edelleen. Ja tottakai tuo kulloisenkin vierellä kulkijan mielipidekin on ollut vaikuttamassa siihen, mitä on mietitty. Ja niitäkin on valitettavasti riittänyt. Yhdelle ei juuri minun mieleiseni adoptiomaa käynyt missään nimessä, ja toisen kanssa tietyt vaatimukset jo alkoivat täyttyä mutta sitten tuli muita mutkia matkaan. Nykyisen kanssa on asiasta puhuttu monesti, ja kyllä me viime vuonna maksettiin tuo kudoksen pakastus-/säilytyslasku taas seuraaville kolmelle vuodelle, mutta katsotaan nyt sitten seuraavan eräpäivän lähestyessä että mitä tehdään. Tällä hetkellä ainakin ollaan sitä mieltä, että meidän perhe on nyt hyvä. Ja omasta puolestani voin sanoa, etten tiedä haluanko tähän maailmaan edes tuoda yhtäkään lasta lisää, eikä se tee minusta naisena sen huonompaa. Plus meidän elämänlaatu/-tapa on tällä hetkellä niin jees, että vaikka sanotaan että lapsi tulee perheen elämään (eikä perhe lapsen), niin nätisti sanottuna ei tähän nyt oikein lapsi kyllä edes sopisi.<br /><br />Ja tästä sopiikin jatkaa tähän juttuun. Näin Facebookin kautta erään Me Naisten artikkelin, jossa puhuttiin siitä miten toisten elämänvalinnat ärsyttävät ihmisiä. Mietin siis, että onko meidän kohdalla nyt sitten kyse valitusta lapsettomuudesta, vai tahattomasta/sairauden aiheuttamasta lapsettomuudesta, vai sekä että. Koska tiedän, etten voi kovin helpolla saada lapsia ja olen hyväksynyt sen, ja siksi olen myös valinnut lapsettomuuden. Olen miettinyt asiaa paljon ja mieleeni tuli jokin aika sitten tunne, että lauseen sisältö vaikuttaa kovin tutulta. Muistin, että jo edesmennyt ystäväni sanoi aikanaan samansisältöisen lauseen. <3 Yhtä lailla hän oli sitten äiti lemmikeilleen.<br /><br />Niin tosiaan, se minun karvalapseni. Käytökseni hänen kanssaan on myös osoittanut sen, että hetkittäin olen onnellinen siitä etten ole kasvattamassa omaa ihmislasta. Suurin syy on se, että annan jo tuolle pienelle karvapallerollekin niin paljon asioita periksi. Jos olisin samanlainen ihmislapsen kanssa, niin huh. Vaan en minä kuitenkaan päiväkodissa töissä ollessa ollut selkärangaton tarhatäti, vaan toimin lempeän johdonmukaisesti. Ei voi tietää, millainen olisi oman kanssa. Nyt riittää lähipiirissä olevat lapset, niitä kun tuntuu tulevan lisää tasaista tahtia.<br /><br />Eikä karvalapsen kanssa eläminenkään aina helppoa, eikä halpaakaan ole. Reilu 100 euroa meni nyt talvivarusteisiin, kun pakkaset tuli niin äkkiä, ettei kylmään ehtinyt tottua. Lapsi kuin lapsi, rahaa menee. Mutta se tunne, kun 10kg karvaa käpertyy illalla peiton alle kainaloon..silloin ei mieti rahaa. On vain onnellinen siitä, että toinen yhä on siinä. Kaikista kokemuksista huolimatta. Minä ainakin oman pieneni eteen olen valmis tekemään paljon. Olenpa myös onnellinen siitä, että nämä perheen miehet tulevat toimeen keskenään. Jos eivät tulisi, niin kyllä minä tuon karvaisemman valitsisin. Ennenkin valinnut. Se ei petä, ei pahemmin valita ja rakastaa, tuli mitä tuli.</span><span style="font-family: "arial";"><br />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial";"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuISm7MWZvkFNn5FZmyhxWUssjEVK6F46cK-tzT_e8V_s16vIMl5FZ57VrsF8_Cj8WKWN8WB3Iqz9pgrSnMdQZyuW5-9yYi_An4jP5gaVfVdAWmlBzmTswrzJWYZixLvm6PhCC3HbdFNYR/s1600/piettu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuISm7MWZvkFNn5FZmyhxWUssjEVK6F46cK-tzT_e8V_s16vIMl5FZ57VrsF8_Cj8WKWN8WB3Iqz9pgrSnMdQZyuW5-9yYi_An4jP5gaVfVdAWmlBzmTswrzJWYZixLvm6PhCC3HbdFNYR/s320/piettu.jpg" tabindex="-1" width="240" /></a></span></div>
<span style="font-family: "arial";">
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "arial";">Äitin ylpeys. <3</span></div>
<span style="font-family: "arial";">
</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tässä lopuksi vielä linkit mainitsemiini juttuihin:</span><br />
<span style="font-family: "arial";">- <a href="http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1452219675458.html" target="_blank">Nainen tuli raskaaksi Tampereella todella harvinaisella tavalla</a></span><br />
<span style="font-family: "arial";">- <a href="http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/lapsettomuus_downshiftaus_sinkkuus_miksi_toisten_elamanvalinnat" target="_blank">Lapsettomuus, downshiftaus, sinkkuus: miksi toisten elämänvalinnat ärsyttävät?</a></span><br />
<span style="font-family: "arial";">..ja varalta, jos linkit eivät toimikaan niin löytyvät myös täältä:</span><br />
<a href="http://kovaajakaunistalinkit.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tekstit kokonaisuudessaan</span></a><br />
<br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">..ensi kertaan!</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1956032717261204217.post-74545956947649562142016-01-21T14:02:00.000+02:002016-01-21T14:02:35.238+02:00Minä täällä hei.<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jaa niin siis kuka.</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> No minä. Minä, minä, minä. Vuosimallia -88 oleva nuori nainen, joka taas kerran päätti aloittaa blogin. Edellinen ko kuivui kasaan ennen kuin kunnolla käynnistyikään, ja siitä on jo hieman aikaakin (08/2013 viimisin teksti). Nyt taas alkanu tuntua siltä, että jonnekin tätä pään sisältöä pitää saada purettua, ja koen tämän olevan oiva tapa. Tämän, sekä runoilun. Mutta ennen ko alan hirviästi aukoa päätäni, niin kerrotaan nyh kuitenni vähä taustoja jotta vähä tiiätte kenen juttuja luette.</span><br />
<span style="font-family: Arial;"></span><br />
<span style="font-family: Arial;">Olen Hämeestä kotoisin mutta tällä hetkellä asustelen itärajan tuntumassa. Jep, kyllä vaan. Kaipuu kotopuoleen on kova, ja kunhan saan opinnot loppuun (toivottavasti tämän vuoden aikana) niin enköhän minä täältä takaisin kotikonnuille jossain vaiheessa pääse. Sikälimikäli tuo toinen tässä asunnossa asuva kaksijalkainen on samaa mieltä, ja jos ei ole niin..noh, päätelkää ihan ihe.</span><br />
<span style="font-family: Arial;"></span><br />
<span style="font-family: Arial;">Lähihoitajaks valmistuin 2008, ja siitä lähtien oonkin tahkonnu AMK-maailmassa tavoitteena sosionomin pätevyys. Jooh..yleensähä yliopistotyypit on ikuisuusopiskelijoita, mutta poikkeus vahvistaa säännön. 12/2014 asti olin kirjoilla yhes AMKis tuolla etelämmässä, ja 01/2015 aloitin sitten täällä idässä. Surkuhupaisaa, eikö. </span><span style="font-family: Arial;">Välissä ehdin olla pari kautta töissä päiväkodissakin (08/2012-06/2014), joten sekin söi opintoaikaa. </span><span style="font-family: Arial;">Aina ei asiat mee niiko etukäteen aattelis, mutta en vaan aio luovuttaa tän koulutuksen suhteen. Vaikka siihenni ois ollu mahdollisuus kesällä 2014, ko oisin saanu vakipaikan yhestä toisesta päiväkodista. Joka ois sekin varmasti ollu hieno elämänpolku, mutta on nää uus paikkakunta, uus koulu ja uus ympäristö tuonu paljon hienoja juttuja ja ihmisiä elämään nämäkin.</span><br />
<span style="font-family: Arial;"></span><br />
<span style="font-family: Arial;">Moon aikamoinen nysväri (sana, jolla isäni kuvailee minua). Oon siis käsityö-, askartelu-, tuunaus- ja TSI/DIY-ihmisiä (TSI/DIY = Tee-se-itse/Do-it-yourself). Harrastan myös liikuntaa erimoisin jutuin joista (lukko)paini, kahvakuulailu ja tanssi päällimmäisinä juttuina. Tanssissa tällä hetkellä menossa Lavis, sekä kotona tanssin erilaisia tanssipelejä (muun muassa XBoxilla). Viihteen suurkuluttaja myös, paljon tulee katsottua tv-sarjoja ja elokuvia sekä pelattua erilaisia videopelejä. WWE ja UFC myös kovassa huudossa tässa taloudessa. Ja tällä hetkellä tuota Deadpool-leffaa odotellen..</span><br />
<span style="font-family: Arial;"></span><br />
<span style="font-family: Arial;">No mutta..oiskohan tässä nyh tälle kerralle jo tarpeeks. Mulla ois ekaan syvällisempäänkin kirjotukseen jo aihe, mutta jospa se jokin toinen päivä. Seuraavaks suuntana siirtyminen soffalle ja PS3-ohjain käteen..luvassa Batman 3: Beyond Gotham. Hieno peli, ennen kaikkea hauska. Joten eipä muuta ko: </span><br />
<span style="font-family: Arial;"></span><br />
<span style="font-family: Arial;">See you next time! *armeijatervehdys John Cenan malliin*</span>Unknownnoreply@blogger.com0