Sain ystävälipun Tampereen Komediateatterilta, ja siksipä pitkästä aikaa blogitekstiä mulle niin rakkaasta aiheesta: musikaalista. Vieläpä sellaisesta, joka kertoo pitkäaikaisimmasta lempibändistäni, Dingosta. Itse sytyin Dingon musiikkiin 7-vuotiaana pikkulikkana veljen itsenauhoitetusta c-kasetista, ja onnellisena tokaluokkalaisena kuljin kouluun nahkarotsissa. Tämä musikaali on siksi ollut itselle todella mieluinen, tutut biisit ja hyvä meno.
Esitys jonka nyt kävin katsomassa oli understudy-esitys, joten tämä 11.7.24 miehitys oli seuraavanlainen:
Neumann: Taneli Läykki
Quuppa: Pekko Hirvonen
Olli Tulkki: Eve/Pepe
Pyry Smolander: Pete
Patrik Hvitsjö: Jonttu
Matleena Junttanen: Devil/Mariette
Sinikka Salminen: Nipan äiti/muita rooleja
Eppu Salminen: Nipan isä/muita rooleja
”Sinä olet Niemisen Pertti Porin Kuukkarista!”
Tämä tarina Dingosta kulkee siis Pertti ”Nipa” Neumannin kautta, siitä mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin Dingon menestyksen vuosina. ”Freedom ja liberté!” ovat Neumannille tärkeitä, ja niitä hän lähteekin hakemaan maailman meriltä, melkoisen merimiesporukan mukana. Olli, Pyry, Patrik ja Pekko vetävät siis myös merimiesroolit. Se energia joka näistä merimiehistä lähtee heidän juostessaan yleisön eteen tanssimaan ja laulamaan Rio ohoi-kappaletta on aivan uskomaton! Siinä kohtaa katse on todellakin kiinnittynyt enemmän heihin, kuin Nipaan. Ja Eppu toimii tämän laivan jämäkkänä kapteenina: ”Kyllä teräskin taipuu, kun tarpeeks taivutetaan!”
Matkoilla ”Pertti Porista” kohtaa ensirakkautensa Marietten, jolta saa hyviä neuvoja elämään, mutta lopulta polte rinnassa on niin suuri, että hänen on palattava maihin, päästävä tekemään musiikkia ja esiintymään ihmisten eteen.
Poriin päästyään hän törmää upeaan ilmestykseen, rakkautensa kohteeseen, joka kuitenkin toteaa: ”Mä en tykkää julkkiksist.” Niin vain Devil kuitenkin lyö hynttyyt yhteen Nipan kanssa. On upeaa katseltavaa, miten herkkää Tanelin ja Matleenan välinen kemia on eri kohtauksissa.
Mutta siis, Neumann etsi itselleen bändiä. Ei, ei bändiä vaan kemiaa. Sitä hän löysikin Annikselta: kitaraan Jontun (Apassin, jolle tärkeintä on saada soittaa), rumpuihin Quupan (tuon ei-juurikaan-paikoillaan-olevan sähköjäniksen) sekä bassoon Even (Porin parhaan basistin). Myöhemmin mukaan otettiin kiippareihin Pete (tuo porukan outo lintu).
”Mulla on helvetin suuria suunnitelmia!” Näin Nipa sanoi muille jätkille, ja niitä suunnitelmiahan lähdettiin toteuttamaan, tavoittelemaan tähtiä. Alku aina hankalaa, vaan lähtihän se menestys sieltä nousemaan, ja sitä myöden mukaan liittyi myös manageri Lasse Norres. Hahmo, joka hetkittäin ärsyttääkin jostain syystä, mutta josta löytyy myös reilusti huumoria. Eppu Salminen on siinä roolissa erittäin toimiva, ja samat vitsit naurattavat joka kerta.
”Lähe ny liitää!”
Bändi menestyi hienosti, levymyynti oli hyvää ja keikkaa oli. Aina vaan ei kemiat riitä loppuun asti, ja koska porukkaan ei mahdu kahta kipparia, Eve lähtee bändistä, ja tilalle tulee Pepe. Bändi jatkaa levyjen tekoa ja keikkojakin, lopulta läheiset huolestuvat Nipasta eikä Devilkään saa olla rauhassa kotona. Tähän väliin onkin sopivaa antaa kehut Sinikka Salmisen esittämälle poliisille. Voi apua, koskaan ei tiedä mitä sen poliisin suusta tulee pihalle! Eli taatut naurut joka kerta tämänkin hahmon kohdalla, ainakin itselläni.
Vaan kaikki loppuu aikanaan, niin myös Dingon tarina. Erään keikan jälkeen Neumann ilmoittaa bändin lopettavan, ja Dingon tuhkimotarina tulee päätökseen.
Nipan mieli vetäisi taas merille, mutta tällä kertaa riittää kun sulkee silmät, niin kuulee taas mainingin ja näkee Siriuksen taivaalla. Elämä jatkuu.
Nyt kun tarinaa on avattu, kerron enemmän omia ajatuksia roolisuorituksista. Ensimmäisenä yleisenä huomiona se, kuinka laulutaitoista porukkaa nämä näyttelijät ovat. Hetkittäin tekee mieli jopa sulkea silmät, ja keskittyä vain kuuntelemaan laulua. Bändi ja näyttelijät vetävät hyvin yhteen, sovitukset toimivat ja niihin eläydytään.
Sitten hahmot, aloitetaan tietenkin Taneli Läykistä Nipana. En kestä! Olen nähnyt eri esiintyjiä Neumannin roolissa, ja Taneli nousi kyllä henkilökohtaiseksi suosikikseni heti kertaheitolla. Kuten tuon herkkyyden tuolla jo aiemmin mainitsin, se huokuu koko esityksen ajan vaikka kohtaukset olisivatkin voimakastunteisempia. Tanelilla on pehmeät ilmeet esiintyessään, ja tietyissä kohtauksissa oli hienoja omia lisäyksiä mukana. Ja tässä esityksessä ensimmäistä kertaa itsekin herkistyin esityksen loppupuolella, kun katselin Tanelin ilmeitä ja eläytymistä eräässä kohtauksessa.
Koska Taneli oli nyt Neumannina, niin Quuppana oli tällä kertaa Pekko Hirvonen. Hän olikin mulle ihan uusi tuttavuus lavalla, mutta hyvin mieluisa sellainen. Pekko on ilmeikäs kaveri, joka sopi hieman pihalla olevan Quupan rooliin todella hyvin. Loistavan paikkaajan on teatteri tähän rooliin saanut! Itse toivon näkeväni hänet lavalla joskus uudestaankin, joko tässä tai jossain muussa näytelmässä.
Sitten Olli Tulkki Evenä ja Pepenä. Wau. Vaikka Eve ja Pepe ovat hahmoina hyvin erilaisia, Olli vetää nämä molemmat roolit todella hienosti! Kerta kerralta hänen laulamansa Even lähtöbiisi menee syvemmälle, ja vastaavasti Pepen sympaattisuus nostaa päätään.
Patrik Hvitsjön Jonttu on mun mielestä voimakas hahmo esitettäväksi, ja Patrikin suoritus on erittäin toimiva. Hän todella eläytyy soittamismeininkiin kitara kädessään, soittajan eleineen kaikkineen.
Pyry Smolanderin esittämä Pete on mielestäni myös hyvin näyttelijälleen sopiva rooli. Pete on melkoisen mielenkiintoinen hahmo näkemyksineen maailmasta, ja Pyry hallitsee hommansa..myös niljakkaana musiikkiliikkeen myyjänä.
Matleena Junttanen sekä Mariettena että Devilinä on ihana. Hänellekin sopii molemmat roolit aivan loistavasti. Hän tuo hienosti esiin Marietten herkkyyden ja Devilin vahvan asenteen ja mielipiteet.
Eppu Salmisesta ja Sinikka Salmisesta jo mainitsinkin, mutta sanotaan heistä vielä se, että huomaa kuinka he ovat sisällä rooleissaan, onhan tämä jo kolmas kesä (kuin toki myös monella näistä muistakin esiintyjistä). Kaikki heidän esittämänsä roolit tulevat selkärangasta, ja silti tuntuu että joka kerta löytyy jotain uutta.
Tämä siis tosiaan understudy-miehitys, ja saman miehityksen voi nähdä vielä 15.8., muissa loppukesän esityksissä Neumannina esiintyy Saska Pulkkinen (odotan mielenkiinnolla näkeväni hänetkin tässä roolissa), ja Taneli sitten taas Quuppana (suositukset tästäkin vedosta).
Tähän vielä vähän tärkeitä, esitykseen liittyviä nimiä.
Esityksen käsikirjoitus: Kaisa Kuikkaniemi ja Otto Kanerva
Ohjaus: Otto Kanerva
Koreografi: Osku Heiskanen
Lavastus: Oskari Löytönen
Pukusuunnittelu: Elina Vättö
Kapellimestari: Antti Vauramo
Muusikot: Antti Vauramo/Jaakko Kiuru/Kalle Penttilä/Sampo Sundström/
Kim Wirzenius/Jari Heino/Timo Tolonen/Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvari/Miika Perkiö
Muistakaa, tärkeintä on FREEDOM, JA LIBERTÉ!
Niin, ja menkää katsomaan tämä loistava musikaali, aikaa on 17.8. asti!
Hopihopi, lippukaupoille siitä!
(Kuvat itse ottamiani, paitsi minun ja Taneli Läykin kuvan otti Pyry Smolander.)